Eteläisen seurakunnan kirkkoherraehdokkaat Sillan tentissä
Eteläisen seurakunnan kirkkoherra valitaan 23. maaliskuuta. Tehtävä tuli haettavaksi, kun virkaa aiemmin hoitanut kirkkoherra Jari Kuusi irtisanoutui virasta 1.8.2022. Virkaa on viime vuoden kesäkuusta asti hoitanut Messukylän johtava kappalainen Ari Rantavaara.
Seurakuntaneuvosto valitsee hakijan kahdesta ehdokkaasta, sillä Lappajärven seurakunnan vt. kirkkoherra Jenny Kärki veti hakemuksensa pois.
Vaalissa ovat edelleen mukana Eteläisen seurakunnan kappalainen Kaija Karvala ja Eteläisen seurakunnan vt. kirkkoherra Ari Rantavaara. Päätös valinnasta tehdään 23.3. seurakuntaneuvoston kokouksessa.
Eteläisessä seurakunnassa on lähes 36 000 jäsentä. Seurakunnan alueella sijaitsevat Hervannan, Härmälän ja Viinikan kirkot.
Vaalipaneeli Hervannan kirkossa
Ehdokkaiden ajatuksia on mahdollista kuulla vaalipaneelissa 7. helmikuuta kello 18 Hervannan kirkossa. Tilaisuus esitetään suoratoistona ja se näkyy tallenteena Eteläisen seurakunnan YouTube-kanavalla. Tilaisuuden juontaa vs. viestintäjohtaja Eva Wäljas. Kahvitarjoilu alkaa kello 17.30.
Kaija Karvala
Teologian maisteri, Eteläisen seurakunnan johtava kappalainen, 49-vuotias.
Motto: Siinä on vuori, kiivetään.
1. Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?
1. Kirkon tärkein tehtävä on sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti edistää Jumalan valtakuntaa, jonka keskiössä on rakkaus, joka ilmenee erityisesti Jeesuksessa. Jumalan valtakunnan edistäminen toteutuu paikallisesti monella tapaa.
Hyvän Sanoman tulee löytää kulloisessakin ajassa ja paikassa sopivat sanoitukset ja keinot. Kirkkoherran tehtävänä on mahdollistaa, että työntekijät ja seurakuntalaiset voivat toteuttaa tätä missionaarista tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla. Kirkkoherran on huolehdittava, että seurakunnalla on riittävät resurssit suhteessa toimintaan. Kirkkoherran on yhteistyössä johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa mietittävä seurakunnan työn tulevaisuutta ja näyttää suuntaa.
2. Hervannan kirkkoonkuulumisprosentti on yksi Tampereen pienimpiä. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
2. Kannattaa katsoa syvemmälle luvun taakse. Hervannassa on paljon ulkomaalaistaustaista väestöä, joista osa kuuluu muihin kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin, ja myös muihin uskontokuntiin kuuluvia.
Lisäksi Hervannasta on ikäryhmiä, joita kirkon perinteinen toiminta ei tavoita. Hervannassa löytyy ekumeenista ja yhteiskristillistä toimintaa, joka on tärkeä osa seurakunnan työtä. Aktiivinen vuoropuhelu ja kanssakäyminen alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa ovat edellytyksiä toiminnalle, jolla on kosketuspintaa, ja joka pitää seurakunnan merkittävänä toimijana alueella.
Jäsenlähtöisyys ja erilaisten kumppanuuksien etsiminen ovat edellytys Hervannan kaltaisessa ympäristössä. Työntekijöiden tulee omaksua entistä enemmän verkostoitunutta työotetta ja heitä pitää ohjata tähän aktiivisesti.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
3. Yhdenvertaisuus ja Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan ovat kristillisestä uskostamme ja Raamatusta nousevia arvoja, joita haluan olla edistämässä. Kirkon tehtävänä on puolustaa jokaisen ihmisen luovuttamatonta ihmisarvoa.
Olen valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin. Tässä sijoitun janan liberaalin päähän, mutta on asioita, joissa sijoitun janan konservatiiviseen päähän. Niitä on kirkkomme kasteeseen ja ehtoolliseen liittyvät kysymykset.
4. Kuinka rakennat sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?
4. Sovinnon rakentamisessa tärkeää on kuulluksi tuleminen. Tätä edistän omalla toiminnallani: kuinka minä kuulen heitä, jotka ajattelevat eri lailla kuin minä. Kirkkoherrana minun tulee luoda turvallisia tilanteita, joissa eri lailla ajattelevat kuulevat toisia ja tulevat kuulluiksi. Tällä tavalla lisäämme ymmärrystä toistemme ajattelusta.
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
5. Tampereen seurakunnat ovat tämän vuoden puolella sitoutuneet Turvallinen seurakunta –lausuntoon, joka on tehty yhteistyössä yhdeksän muun seurakunnan tai kristillisen järjestön kanssa täällä Tampereella.
Tämä koskee myös Eteläistä seurakuntaa, ja lausuntoa pidetään esillä niin työntekijöiden kuin seurakuntalaisten keskuudessa. Konkreettisesti tämä ohjeistus tulisi olla esillä jokaisessa toimitilassamme. Esillä pitäminen toivottavasti madaltaa kynnystä puuttua mahdolliseen epäasialliseen kohteluun. Itse lupaan olla ohittamatta näitä epäkohtia, jos ne tulevat minun tietooni.
Kirkkohallitus on myös laatinut asiakirjan, jossa ohjeistetaan Turvallisen seurakunnan luomiseen niin seurakuntalaisille kuin työntekijöillekin kaikilla tasoilla. On myös huomattavaa, että lainsäädäntö määrittelee seurakunnan toiminnan turvallisuutta.
Turvallisuuteen liittyvien kysymyksien ei tule olla toissijaisia, vaan niitä tulee säännöllisesti tarkastella ja pitää esillä. Vain sitä kautta kirkkoherrana voin olla luomassa turvallista seurakuntaa niin seurakuntalaisille kuin työntekijöille.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
6. Haluan omaksua entistä enemmän ajattelutapaa, joka nuorilla ja lapsilla on suhteessa omaan ympäristöönsä ja maapalloon. Ottaa heistä esimerkkiä. Siksi minun pitää tarkastella kriittisesti omia tottumuksiani ja kulutustani. Vain sitä kautta saan oman hiilijalanjälkeni kestävälle tasolle tai ainakin pienemmäksi.
Olen jo omaksunut kestävän arjen toimintatapoja, kuten kierrätyksen ja kasvisruuan lisäämisen. Suosin kotimaisia raaka-aineita. Muuttaessani reilut puolitoista vuotta sitten, suurin osa uuden kotini kalusteista on hankittu kierrätettyinä. Tämän hetkinen maailmanpoliittinen tilanne on pistänyt tarkastelemaan sähkönkulusta ja lämpimän veden käyttöä, mikä osaltaan on pienentämässä kulutustani.
7. Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?
7. Eteläinen seurakunta on yhteistyössä Diakonia ja yhteiskuntavastuun yksikön, Tampereen kaupungin ja muiden tahojen kanssa toteuttanut hankkeita, kuten TeKo ja KoKo. Ne ovat olleet tukemassa alueen ihmisiä, joita perinteinen toiminta ei tavoita.
Näissä hankkeissa on ollut yhteistä tiivis vuoropuhelu alueen asukkaiden kanssa ja yhdessä tekeminen. Hankkeet ovat olleet hyviä ja osoittaneet, että uudenlaisella työskentelytavalla on ollut hyviä vaikutuksia niin toteuttajille kuin alueiden asukkaille. Sitä kautta ollaan tavoitettu niitä, joita perinteinen toiminta ei tavoita. Tällaisia yhteistyössä tehtäviä hankepohjaisia toimintoja meidän tulee tehdä jatkossakin.
Hankkeiden kautta olemme oppineet vuoropuhelun tärkeyden ihmisten kanssa. Seurakunnan tulee kuulla alueen ihmisiä ja suunnata toimintaansa sen mukaan. Emme voi ajatella, että meillä on valmis toimintamalli, jota automaattisesti tarjoamme ihmisille. Onneksi pikkuhiljaa olemme oppimassa uudenlaista vuorovaikutusmallia, ja palvelumuotoilu on tuonut meille lisää tähän välineitä.
Ari Rantavaara
61-vuotias rovasti ja Eteläisen seurakunnan vt. kirkkoherra.
Koulutustaustani on ylempi korkeakoulututkinto Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Olen toiminut pappina Tampereella yli 30 vuotta, pääasiassa Messukylässä.
Työuraani sisältyy myös Pyynikin vt. kirkkoherrana toimiminen muutaman vuoden ajan. Ennen nykyistä tehtävääni olin Messukylän seurakunnan johtavana kappalaisena noin kahdeksan vuotta.
Motto: ”Yhdessä eteenpäin - uskoen, toivoen ja rakastaen”.
1. Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?
1. Kirkon tärkein tehtävä on toimia evankeliumin, ilosanoman, välittäjänä. Sanoma Kristuksesta jokaisen ihmisen Vapahtajana ei ole vanhentunut. Kirkkoherrana huolehtisin siitä, että tämä perustehtävä olisi lähtökohtana kaikessa seurakuntatyössä. Tätä viestiä tulee välittää monipuolisin, tavoittavin ja ajanmukaisin keinoin.
2. Hervannan kirkkoonkuulumisprosentti on yksi Tampereen pienimpiä. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
2. Kirkon kynnyksen tulisi olla mahdollisimman matala. Kasvatuksellinen ja diakoninen työ avaavat väyliä, joiden kautta on kokemukseni mukaan helpointa osallistua seurakunnan toimintoihin. Tämän näkökulman kehittäminen ja tukeminen ovat siksi keskeisellä paikalla. On tärkeää päästä mahdollisimman lähelle hervantalaisia ja heidän monikulttuurista elämäänsä, kuulla heidän toiveitaan ja tarpeitaan ja kyetä reagoimaan niihin.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
3. Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on ajankohtainen ja samalla kipeä asia kirkossa. Kirkkoherrana ajattelen, että seurakunnassa on toimittava kirkon lain ja järjestyksen mukaisesti. Kun laki jossakin vaiheessa muuttuu, en koe henkilökohtaisesti ongelmana vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
4. Kuinka rakennat sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?
4. Kirkkoherran rooli sovinnonrakentajana on erittäin tärkeä. Ei ole viisasta ottaa jyrkkää ja yksipuolista kantaa erimielisyyttä aiheuttaviin asioihin, koska silloin väistämättä asettuu toista näkökantaa vastaan. Kirkkoherran tulee kuunnella ja kohdella tasapuolisesti kaikkia osapuolia ja pyrkiä mahdollisimman oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
5. Kirkon sanoma oikein ymmärrettynä on peruslähtökohdaltaan turvallisuutta herättävä, kenenkään ei siis pitäisi tuntea oloaan seurakunnassa turvattomaksi. Kirkkoherra ei voi olla jokaisessa tilanteessa konkreettisesti paikalla varmistamassa tätä ja siksi on tärkeää, että koko työyhteisö tekee työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kirkkoherran tehtävänä on korostaa sen merkitystä kaikessa seurakunnan toiminnassa.
Turvattomuuden tunne liittynee usein henkisen tai hengellisen väkivallan uhan kokemuksiin. Kirkkoherran pitää reagoida välittömästi asiaan, jos tällaista ilmenee. Joskus se voi tarkoittaa työntekijän tai vapaaehtoisen toimintaan tai käytökseen puuttumista.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
6. Henkilökohtaisesti pyrin arkielämässäni ottamaan huomioon luonnon ja elinympäristöni. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa kierrätyksen ahkeraa harjoittamista ja luonnossa liikkuessa kunnioittavaa asennetta luomakuntaa kohtaan.
Kirkkoherrana pyrin huolehtimaan siitä, että ympäristöasiat ja ekologisuus huomioidaan myös seurakunnassa. Käytännössä suuret linjaukset näissä asioissa (muun muassa kiinteistöjen energiaratkaisut) tehdään seurakuntayhtymän taholta, ja tässä suhteessa Tampereen seurakunnat ovat toimineetkin kiitettävällä tavalla.
7. Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?
7. Kirkon niin sanottu perinteinen kokoava toiminta (esimerkiksi jumalanpalvelukset ja raamattupiirit) tavoittaa nykyisin yhä pienemmän osan seurakunnan jäsenistä. Tämä on tilastojen kertomaa faktaa.
Näistä työmuodoista ei tule kuitenkaan kokonaan luopua, sillä kysyntää on yhä perinteisellekin toiminnalle. Kirkollisten toimitusten kautta seurakunta tavoittaa edelleen suuren joukon myös heitä, jotka eivät kirkon toimintaan muuten osallistu. Tämä työ on hoidettava erityisen huolellisesti ja siihen on suunnattava jatkossakin riittävästi resursseja.
Verkostoituminen muiden alueen toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Eri työmuodoilla, kuten diakonialla ja kasvatuksella, on tarjolla paljon toimintaa, josta voi löytää apua ja tukea aivan jokainen. Seurakunta tavoittaa ihmisiä myös verkossa. Olemme mukana sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi jumalanpalveluksia voi seurata suoratoistoina kotisohvaltakin. Eteläisen seurakunnan Facebookista ja Instagramista löytyy paljon seurattavaa.
Kirkkoherran tulee olla seurakunnassaan ”mahdollistaja”. Hänen tulee siis innostaa, tukea ja antaa resursseja työntekijöille ja vapaaehtoisille. Seurakunnassa pitää olla valmiuksia toiminnan uudistamiseen.
Kuvat: Hannu Jukola