3.10.2018 14.25

Ikääntyvien määrä haastaa seurakuntien vanhustyön

Tampereen seurakuntien vanhustyö joutuu vastaamaan moniin haasteisiin tulevina vuosina. Yhä useammat huonokuntoiset vanhukset elävät yksin kotona. Toisaalta vireiden ikäihmisten lisääntyminen voi olla mahdollisuus esimerkiksi vapaaehtoistyössä.

_MG_7032.jpg 800x533
Kuva: Tuomas Koskialho

– Tampereen seurakuntien tunnettuustutkimuksen mukaan auttaminen ja erityisesti vanhusten auttaminen on aivan kärkisijoilla siinä, mitä tamperelaiset seurakunnilta odottavat. Palautteet kertovat, että sekä vanhukset että heidän läheisensä ovat melko tyytyväisiä tarjontaan. Varmaan on myös odotuksia, joihin emme ole pystyneet vastaamaan, pohtii kehitysjohtaja Timo Takala.  

Tampereen seurakunnilla on Mummon Kammarin lisäksi monenlaisia kohtaamispaikkoja ikäihmisille lähikirkoilla ympäri kaupunkia.

Tuomiokirkkoseurakunta on saanut myönteistä palautetta ryhmistään. Vanhustyöntekijöiden mukaan on tärkeää, että ihmisillä on paikka, jossa he tulevat kohdatuiksi ja voivat vaihtaa kuulumisia. Joissakin ryhmissä on mahdollisuus edulliseen ruokailuun ja ateriayhteyteen, minkä ikäihmiset kokevat mieluisaksi.

 Ikäihmisten tukeminen seurakunnan toiminnassa on paljon muutakin kuin toiminnan ja tilaisuuksien järjestämistä.

– Se sisältää muun muassa kotikäyntejä, tapaamisia ja myös erilaista käytännön apua mahdollisuuksien mukaan, lisää kehitysjohtaja Takala.

Yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja eriarvoistuminen näkyvät myös ikäihmisten parissa. Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, ja yhä huonokuntoisemmat vanhukset asuvat yksin kotona. Yhä useampi on myös yksinäinen.

Tämä on huomattu Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyössä. Yksinäisten ja syrjäytymisvaarassa olevien vanhusten määrä kasvaa koko ajan.

Monet eläkeläiset ovat pienituloisia ja he joutuvat turvautumaan seurakuntien ruoka-apuun. Myös päihdeongelmien lisääntyminen on yleistä ikäihmisten parissa. Haasteena on löytää apua tarvitsevat, sillä monien on vaikea pyytää apua.

Kotikäynneillä iso merkitys

Sama havainto on tehty Eteläisessä seurakunnassa, jonka vanhustyön tulevien vuosien painopisteenä ovat yksinäiset ja unohdetut ikäihmiset.

– Hervannassa on aloitettu Piilosta Palvelujen pariin -hanke, jossa seurakunta tekee yhteistyötä Yhdessä selviytymisen tuki -yhdistyksen kanssa. Etsivää vanhustyötä tehdään yhteistyössä muun muassa kaupungin kotihoidon kanssa. Verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa on runsasta, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Päivi Salminen.  

Kotikäyntien ohella vanhustyöntekijät voivat saattaa lääkäriin tai antaa muuta asiointiapua liikuntarajoitteisille sekä muistisairaille ikäihmisille.

Käytännön avun ohella seurakuntien työntekijät antavat ikäihmisille hengellistä tukea kotikäynneillä.

– Hengelliset kysymykset ovat tyypillisiä puheenaiheita. Rukous koetaan hyvin rauhoittavana toivon tuojana elämässä. Kotiehtoollinen voidaan tuoda kotiin, jos vanhuksella ei ole mahdollisuutta tulla kirkkoon, kertoo Salminen.

Diakonian vanhustyöntekijät todistavat tilanteita, joissa heidät on merkitty vanhuksen lähimmäksi omaiseksi.

– Muistisairaiden määrä on kasvanut parin viime vuoden aikana huomattavasti. Heille yksin kotona selviäminen ei ole hyvä ratkaisu. Turvattomuus ja ahdistus yksinolosta tulevat usein esiin kotikäynneillä. Yhteydet sosiaali- ja terveysviranomaisiin sekä mahdollisiin omaisiin ja muihin läheisiin ovat arkipäivää diakoniatyössä.

Tuomiokirkkoseurakunnan saaman palautteen mukaan monien iäkkäiden seurakuntalaisten kotona asuminen mahdollistuu vain seurakunnan vanhustyöntekijän käyntien ansiosta. Diakoniatyöntekijät tekevät mielellään kotikäyntejä ja tukevat näin omalta osaltaan kotona asumista.

Kehitysjohtaja Takalan mukaan yhteinen haaste on tukea vanhusten turvallista selviämistä kotioloissa mahdollisimman pitkään.

– Pelkästään seurakunnan panos ei kuitenkaan pysty yksittäisen vanhuksen osalla ratkaisemaan sitä, selviääkö hän edelleen kotona.

Vapaaehtoistyö avainasemassa

_L5K3548.jpg 800x533
Kuva: Tuomas Koskialho

 Tosiasia on, että seurakunnat ei selviä tulevista vanhustyön haasteista pelkästään palkattujen työntekijöiden panoksella.

– Vapaaehtoinen vanhustyö on avainasia tulevaisuudessa. Toivottavasti siihen liittyy vahvasti myös se, että pidämme itse kukin huolta omista vanhuksistamme, miettii Takala.

Takalan mukaan väestön ikääntyminen on toisaalta myös mahdollisuus. Terveet ja hyväkuntoiset eläkeläiset ovat merkittävä vapaaehtoistyön voimavara.

Myös Tuomiokirkkoseurakunnassa ja Eteläisessä seurakunnassa nähdään, että uusien vapaaehtoisten löytäminen ja verkostoituminen muiden vanhustyön toimijoiden kanssa on entistä tärkeämpää tulevina vuosina.

Eteläisessä seurakunnassa on muun muassa viety rippikoululaisia palveluhoivakoteihin. Nuoret ovat ulkoilleet ja keskustelleet vanhusten kanssa. Uutena kokeiluna on ollut elämänpuutaulun tekeminen yhdessä.

– Sekä vanhukset että rippikoululaiset ovat olleet innostuneita. Eletyn elämän muistelu yhdessä taulun avulla on ollut hyvä ja toimiva eri sukupolvia yhdistävä kokemus. Tätä jatkamme taas tulevana keväänä, kertoo Päivi Salminen.

Teksti: Kirsi Airikka


Palaa otsikoihin