4.10.2023 10.00

Karteroopi: vaatteita ja kohtaamisia

Hallilan seurakuntakodissa toimiva Karteroopi on paikka, jossa afrikkalainen turvapaikanhakija ja aasialainen opiskelija tapaavat suomalaisen pienituloisen eläkeläisen ja Ukrainasta kotoisin olevan työssäkävijän.

Vaikka sieltä saa hakea hyväkuntoisia vaatteita ja tekstiilejä, on myös kohtaaminen erittäin tärkeää.

– Tämä käynti voi joillekin olla ainoa kontakti moneen päivään, sanoo Karteroopia pyörittävän Mahdollisuuksien Talo -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marjo Lehtola.

– Yksi yhdistyksemme tavoitteista on yhteisöllisyyden lisääminen. Täällä hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä saadaan samalle jutulle.

Mies ja nainen tutkivat telineessä roikkuvia housuja. Naisella on vaatteita käsivarrellaan.
Karteroopissa käy monista maista ja kulttuuritaustoista kotoisin olevaa väkeä, heidän joukossaan Nishantha Hettigoda ja Sirisumani Penru.

Eteläinen seurakunta luopui seurakuntakodin käytöstä toissa kesänä. Karteroopi puolestaan on toiminut säännöllisin aukioloajoin kesästä 2022 saakka. Kun ukrainalaisia auttanut Razom with Ukraine joutui lähtemään Finlaysonilta, ukrainalaiset ohjattiin hakemaan vaateapua täältä.

Iso osa asiakkaista osaa paikalle seurakuntien diakonian tai puskaradion kautta, ja esimerkiksi Kalevan kirkossa toimiva kulttuurikeskus Marhaban on ohjannut asiakkaita paikkaan aktiivisesti.

– Kävijämäärä on kasvanut viime aikoina, kyse on ehdottomasti tarpeesta, Lehtola painottaa.

Vakuudeksi hän esittelee tilaston, johon kävijöitä oli tammikuulta kirjattu alle kuusisataa, mutta elokuulle toista tuhatta. Siitä ei kuitenkaan vielä selviä, kuinka monelle vaatteita lopulta päätyy. Tukea saaneita voi olla moninkertaisesti:

– Saattaa paljastua, että jollain on viisi tai yhdeksän lasta, tai tavaraa viedään vanhemmille tai puolisolle.

Etualalla lapsella on kädessään lelukrokotiili, taustalla nainen tutkii pieniä mekkoja.
Nelivuotias Kawithma Abhiman on löytänyt kiinnostavan lelun, Madushika Liyanage tutkii tyttöjen vaatteita.

Valtava tarve

Haasteena on, että yhdistys, jolla ei ole säännöllistä isompaa rahoitusta, ei voi taata toiminnan jatkumista kovin kauas eteenpäin. Yhdistys kartoittaakin mahdollisuutta järjestää matalan kynnyksen työkokeilua, kuntouttavaa työtoimintaa tai esimerkiksi opiskelijoiden harjoittelujaksoja.

Jatkon turvaamiseksi on lisäksi käynnissä pienkeräys. Ne hyvinvointialueen ja kaupungin työntekijät, jotka voisivat viedä viestiä asiakaskunnalleen, pyritään tavoittamaan.

– Haastan myös kaupunkia, jotta saisimme mukaan isomman joukon taustavoimia. Näiden palvelujen tarve on valtava.

Lehtola viittaa Suomen sosiaali- ja terveys -yhdistyksen tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan sosiaaliturvan kumuloituvat leikkaukset ovat lisäämässä pienituloisten määrää ensi vuonna 40 000 henkilöllä. Vanhemmat saattavat haasteellisessa taloustilanteessa miettiä, voiko lapselle ostaa säänkestävää vaatetta.

– Toivotaan, että tämä meidän apu näkyy konkreettisesti kodeissa, niin että vaatteissa säästyvän rahan voi käyttää esimerkiksi ruokaan.

Nainen levittelee takin hihoja.
Löytääkö Nadia Homa jotain sopivaa?

Äitinsä kanssa käymään tullut asiakas on iloinen siitä, että aina jotain löytyy:

– Lasten koot vaihtuvat koko ajan, ja otan usein seuraavaakin kokoa valmiiksi. Säästää todella paljon rahaa – kun sitä ei edes ole. Lapsille löytyy vaatteita tosi hyvin, kun ei ole kranttu.

– Melkein kaikki minunkin vaatteeni ovat täältä, äiti lisää.

He pitävät palvelua todella tarpeellisena. Esimerkiksi yövaatteita ja neuletakkeja löytyy aika helposti, mutta toppatakkeja ja housuja ei niinkään.

Tiedon tästä paikasta hervantalaisnaiset saivat seurakunnan diakoniasta. Toimeentulotuella elävä ja velkainen kahden lapsen äiti on hakenut ruoka-apua myös Ruokapankin Puodista. Hän pyrkii silti vielä kiristämään vyötä tulevien sosiaaliturvan leikkausten pelossa. Hänen äitinsä sinnittelee pienellä eläkkeellä:

– On todella hyvä, että on tällainen mahdollisuus. Saa valita niitä vaatteita, mitä oikeasti tarvitsee, ja saa kokeilla niitä kotona.

– Samalla tämä on kierrätystäkin: se, mitä ei itse tarvitse, voikin toiselle olla aarre. Tämmöinen olisi hyvä idea myös huonekaluille, hän huomauttaa.

Tukee mielenterveyttä

Marjo Lehtola on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja kokeekin, että tämä apu tukee myös mielenterveyttä, jos asiakkaan taloudellista ahdinkoa pystytään edes hiukan helpottamaan.

– Nämä ihmiset elävät tavalla tai toisella marginaalissa. Toivomme, että he saisivat täältä sellaisen kokemuksen, että he ovat haasteistaan huolimatta hyväksyttyjä. Pyrimme kohtaamaan jokaisen arvokkaana yksilönä. Pyritään siihen, että tänne olisi matala kynnys tulla.

Vapaaehtoisvoimin pyörivä pieni yhdistys pyrkii palvelemaan kaikkia tamperelaisia. Yksi tuiki tärkeistä apulaisista on Firooz Ranjdoost, joka sai juuri koronan alkuaikoihin nimensä perusteella lempinimen ”Virus”. Hän osaa suomen ja englannin lisäksi persiaa, turkkia, azeria, Afganistanissa puhuttavaa daria ja vähän venäjää.

– Täällä käy paljon sellaisia, jotka eivät puhu englantia. Onneksi on myös heitä, jotka ovat oppineet hyvin suomea. Ja aina löytyy jokin keino tulla ymmärretyksi, Lehtola sanoo.

Samalla tapahtuu kuin itsestään kotouttamista, kuten suomen oppimista muutama sana kerrallaan.

– Pari ihmistä on tullut asiakkaiksi, mutta he ovat ruvenneet juttelemaan tai viikkaamaan vaatteita vähän vahingossa ja päätyneet vakituisiksi vapaaehtoisiksi, Lehtola hymyilee.

Kaksi ihmistä tutkii pyöreässä vaatetangossa riippuvia vaatteita. Vasemmanpuoleisella on lippalakki päässä.
Vapaaehtoisella Firooz Ranjdoostilla on laaja kielitaito ja hän taitaa myös asiakaspalvelun. Vaatteita katselemassa on Svitlana Gnidan.

Esimerkiksi Ukrainasta Suomeen jo ennen sotaa muuttanut Natalia Kovanzhy on tullut ystävänsä avuksi, mutta päätyy tulkkaamaan niin tämän jutun tekijöitä kuin toisia asiakkaitakin.

Vielä tarvittaisiin kädentaitoisia korjausompelijoita tai vetoketjujen ratkojia. Mitään ei nimittäin heitetä hukkaan, vaan palasista tehdään uutta. Vastikään tilkkuja vietiin esimerkiksi Atalan koulun käsityöluokkaan, jossa niistä saatiin aikaan vaikka mitä.

– Ekologisuus on meille äärimmäisen tärkeää. Kun lahjoittaja antaa kierrätystavaraa Tampereelta tai lähialueelta, ja se päätyy Nextiilin ja meidän kauttamme paikallisille ihmisille, minimoidaan kuljetusmatkat ja säästetään samalla ympäristöä.

Karteroopi ei pysty ottamaan lahjoituksia vastaan, eli juuri Nextiili on niille oikea osoite.

Vaimonsa Helin kanssa Karteroopiin saapunut Juha Tuikka paljastuu kierrätyksen vahvaksi puolestapuhujaksi.

– Olisi todella tärkeää, että hyvä tavara päätyisi kierrätykseen eikä jäisi ihmisten varastoihin. Kun kierrätystä olisi enemmän, työllistettäisiin ihmisiä ja saataisiin aktiviteettia myös työttömiin. Tämä on päättäjiltä tahtokysymys.

Nyt käyttökelpoisia kodinkoneita lojuu maastossa ja keräyspisteiden liepeillä. Tuikka heittääkin ajatuksen pisteestä, johon saisi tuoda ja josta hakea vaikkapa kahvinkeittimen. Hän huomauttaa, että köyhyyden lisääntyessä kierrätys nousee tärkeään osaan ihmisten elämässä.

– Se ei kuitenkaan saa mennä bisnekseksi.

Yläkulmasta otetussa kuvassa kolme ihmistä tutkii vaatteita.
Perhettä kohdannut vakava sairaus on romahduttanut talouden, kertovat Heli ja Juha Tuikka. Tiedon Karteroopista he löysivät Facebookin Roskalava-ryhmästä. Kuvassa vasemmalla on Marjo Lehtola.

Vaate päiväksi prinssinä

Avarakattoisissa tiloissa toimii lisäksi Lainaamo, josta voi noutaa juhlavaatteen kympin panttia vastaan.

– Pystymme mahdollistamaan muutamalle nuorelle vaikka vanhempaintansseihin päivän prinssinä tai prinsessana, ja samalla helpottamaan vanhempien huolta.

Tavaraa tulee kerran viikossa. Telineiden keskellä huhkivat Sari Murtonen ja Merja Lammi. He ovat esimerkki vapaaehtoisista, jotka siirtyivät Hallilaan Razom with Ukrainen lopetettua toimintansa Finlaysonilla.

– Täällä hommia voi tehdä oman jaksamisensa mukaan. Me autamme toinen toisiamme – ja kyllä hyvän eteen jaksaa tehdäkin.

Kaksi naista tutkii vaatteiden kuntoa. Edessä on pitkä teline täynnä vaatteita ja takana rullakoita.
Vapaaehtoiset Merja Lammi ja Sari Murtonen purkavat vaatelähetyksiä hyvällä mielellä.

– Matkan varrella on tullut aika vaikeitakin tilanteita, mutta ollaan hitsauduttu yhteen, ja tehdään tätä hyvällä mielellä, sanoo Murtonen.

– On ollut kiva nähdä ukrainalaisten matka tänne, lisää eläkkeellä oleva Lammi.

Tärkein asia, jonka Lehtola nostaa esiin, on kiitollisuus.

– Toimintamme ei olisi mitenkään mahdollista ilman Nextiiliä, jonka konsepti poistotekstiilin lajittelussa ja uudelleen kierrättämisessä on ainutlaatuinen. Nextiilin kautta kulki viime vuonna 350 000 kiloa poistotekstiiliä, ja meidän kauttamme on jaettu tänä vuonna vaatteita noin 20 000 kiloa. Seurakuntayhtymä on mahdollistanut toimintamme tarjoamalla tilat.

– Kiitos vapaaehtoisille. Kiitos kaikille lahjoittajille, että autatte.

Lämmin mieli nousee myös kohtaamisista:

– Mitä elämäntarinoita ihmiset jakavatkaan. Ihmisten kyky venyä ja selviytyä on käsittämätön. Täältä saa ihan hirveän paljon.

Teksti: Asta Kettunen

Kuvat: Hannu Jukola

Karteroopi:

  • Avoinna ti klo 10–13, ke klo 12–18 ja to klo 10–15
  • Lainaamo ke klo 15–18 tai sopimuksen mukaan osoitteesta info@mahtis.fi
  • Käyntiosoite Männikönkatu 2, ratikka 3 ja bussi 13
  • Instagramissa
  • Facebookissa

Keräys:

  • Järjestäjä Mahdollisuuksien Talo ry
  • Pienkeräyslupa RA/2023/851
  • Keräysajankohta 24.07.– 23.10.2023
  • Tilinumero OmaSp FI60 4108 0012 0845 32

Nextiilin sivut


Palaa otsikoihin