Lohtuhuivista tuli some-ilmiö
Lohtuhuivi, jonka idea alkoi nopeasti levitä sosiaalisessa mediassa, on yksi esimerkki uusista kuolemaan liittyvistä perinteistä. Se tuo tukea surun kohdatessa.
– Idea on alun perin Tampereen Tuomas-yhteisön käsityöntekijöiden. On jo monta vuotta siitä, kun he neuloivat huivia myyntiin lähetyskohteensa hyväksi. Silloin ostin itsellenikin kappaleen, kun koin kaipaavani lämpöistä lohtua, kertoo Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Minnamaria Tammisalo.
– Viime syksynä kehitimme villasukkakampanjan diakoni Kaisu-Leena Taulun kanssa Avoimen kirkon 10-vuotisjuhlien kunniaksi. Saimme korillisen sukkia ja säkillisen vauvan töppösiä kasteperheisiin vietäväksi. Aktiivinen seurakuntalaisemme Kaija Jääskeläinen toi koriin kolme lohtuhuivia.
Sitten vastaan tuli siunaustilaisuus, jossa puoliso oli jäänyt yksin pitkän liiton jälkeen.
– Muistotilaisuudessa päätin puheenvuoroni kietomalla lohtuhuivin hänen hartioilleen ja sanoin toivovani, että huivi voisi lämmittää, kun puolison käsi ei enää yllä.
Tilanteessa mieleen nousi toive: kuka tekisi näitä lisää? Tammisalo teki pari ilmoitusta Facebookiin. Ihmetellen hän seurasi tykkäysten ja jakojen lisääntyvää määrää sekä ohjeen pyytäjien intoa.
Postauksiin kertyi paljon innokkaita kommentteja ja ohjepyyntöjä, ja niin syntyi ryhmä Lohtuhuivien lähettiläät. Moni innostui vastaavasta ajatuksesta omassa seurakunnassaan.
Tammisalo uskoo päällimmäisenä olevan ihmisten halun auttaa ja olla läsnä surua kokeneen ihmisen rinnalla.
Lämpöisiä ajatuksia
Muistotilaisuuden osallistujien palaute on ollut kiittävää tyyliin "en tiennytkään, että kirkko tekee tällaista, tulee lähelle, koskettaa, eikä puhu vain ylhäältä päin". Tosin tuo palaute on tuttua muutenkin.
– Aina mietin, mistä jäykän ja etäisen papin kokemukset kumpuavat, omalla persoonallaan työtä tekevä pastori pohtii.
Nikolai-huivin mallin kehittäjä on puolalainen nainen, joka ilahtui ajatuksesta, että hänen luomansa huivi voi välittää lohdutusta. Ohje on vapaasti jaettavissa, mutta bisnestä sillä ei voi tehdä.
– Koen, ettei mallilla ja muodolla ole niin suurta väliä, kietomisen ele ja lohduttavat sanat tekevät lohtuhuivin. Värit voivat olla mitä vain, mutta hillitty yksivärinen sopii varmasti surun hetkeen parhaiten.
– Perinteisesti olemme vieneet lahjaksi kirjan, mutta todellisuus lienee, ettei surevalla ole voimia lukea, ehkä pitkään aikaan. Sen sijaan huivi lämmittää jo samana iltana, kun sureva astuu hiljentyneeseen kotiin.
Tammisalo uskoo, että huivi välittää yhteisön tukea, seurakunnan läsnäoloa ja Jumalan läheisyyttä.
– Neuloa voi omassa paikassaan, omana aikanaan, silti rakentaa yhteistä hyvää. Moni on myös avoimesti kertonut, ettei kuulu kirkkoon, mutta surevan saama lohdutus on sellainen arvo, että sen hänkin voi jakaa.
Teksti: Asta Kettunen
Kuva: Hannu Jukola