Rauha – sakastissa syntynyt
Kenttäsairaalaan saapuu juoksujalkaa avunhakija kertomaan Tuomiokirkossa alkaneesta synnytyksestä. Parin sadan metrin mittainen matka Klassillisen Lyseon tiloissa toimivaan sidontapisteeseen on hengenvaarallinen, koska sisällissota on vallannut Tampereen kadut.
Hoitaja Lavonius ja lääkintämies, maisteri Kivekäs, pakkaavat tarvikkeensa ja lähtevät pikaisesti kohti pakolaiskeskuksena toimivaa kirkkoa. Satakunnankadulla ammutaan kiivaasti ja laukauksia taustoittaa tykistökeskistyksen äänet.
Yhdeksättä lastaan synnyttävä Marjaana Käpynen on autettu täydestä kirkkosalista sakastiin. Verho rajaa huoneesta nurkkauksen synnyttäjälle. Äidin 12-vuotias tytär, Bertta, astuu sakastin ovesta käytävään ja näkee kirkon auki jääneestä ovesta pihalla makaavan ruumiin. Se on maisteri Kivekäs.
Marjaanan aviomies August on satojen muiden tavoin tuonut perheensä suojaan kaduilla riehuvalta taistelulta – kirkkosalissa on perheitä, haavoittuneita ja kaatuneita. Suurperhe on saanut kirkkosalissa paikat, joista avautuu näkymä Kuoleman puutarha -freskoon. Näkyvyys on huono, koska salia ei ole valaistu, mutta ainakin kirkossa on lämmin. Aikaa perhe on viettänyt kirkossa jo useita päiviä, ja ruoka on loppunut useaan kertaan.
Tyttölapsen tehdessä syntymää sakastissa kirkkoon tunkeutuu valkoisia sotilaita havunoksia hatuissaan. He ampuvat ihmisten edessä vahtivuorossa olevan punakaartilaisen, joka kieltäytyy antautumasta. Täyttä turvaa ei ole edes Herran huoneessa.
Tyttölapsi syntyy sisällissodan kaaokseen. Kuopus ristitään jo seuraavana päivänä, 4. huhtikuuta, Rauhaksi. Tarkkaa syntymäaikaa ei levottomuuksien vuoksi ole kirjattu ylös. Kirkon seiniin muuratut kivet todistivat lähitulevaisuutta ennakoivan tapauksen: kaksi päivää Rauhan syntymän jälkeen Pyynikin näkötorniin nousee valkoinen lippu. Punaiset ovat antautuneet.
Turvapaikkana toiminut kirkko tyhjenee. Kotinsa laajoissa tulipaloissa menettäneet viipyvät pidempään.
Marjaana Wallenius, intohimoinen sukututkija
Tuomiokirkossa syntyneen Rauhan tytär, isoäitinsä mukaan nimetty Marjaana Wallenius, esittelee sukunsa kronikkaa. Se kertoo omaa tarinaansa syntyneestä lapsesta. ”Aivan kirjaimellisesti ei Rauhasta tullut nimensä kaltaista, sillä mielestäni hän on Käpysen suvun sisarparvesta temperamenttisin”, kirjoittaa kronikan laatinut Ulla Nieminen.
Wallenius on tehnyt sukututkimusta nyt kaksikymmentä vuotta, joista ensimmäiset kymmenen vuotta Rauha itse oli vielä elossa.
– Rauhan poisnukkuminen meni onnellisesti – lyhyen sairauden jälkeen. Hän oli niin sanotusti valmis, kertoo Wallenius.
Tuomiokirkon tapahtumien hahmottamisessa Walleniusta on auttanut 1990-luvulla kasetille nauhoitettu keskustelu, jossa Rauhan siskoa Selmaa haastatellaan Rauhan syntymästä ja Tuomiokirkon tapahtumista Tampereen taisteluiden aikana vuonna 1918.
– Saatuani tallenteen käsiini ajattelin, että hyvänen aika mikä tarina, tämähän on todella kiinnostavaa! Olen kasetilla käytävän keskustelun pohjalta muodostanut kuvauksen Tuomiokirkon tapahtumista. Selma oli haastateltaessa jo 90-vuotias, mutta todella skarppi.
Kokonaiskuvan muodostaminen on ollut melkoista salapoliisityötä. Wallenius on löytänyt tallenteesta myös epäjohdonmukaisuuksia.
– Tämä on ymmärrettävää, koska tapahtumista oli muistelemisen hetkellä kulunut jo vuosikymmeniä ja keskustelu oli vapaan poukkoilevaa. Ajan saatossa kertomuksen tapahtumien ajallinen järjestys ja yksityiskohdat ovat saattaneet hieman elää.
Täydennystä hämärän peittoon jääneisiin yksityiskohtiin Wallenius on saanut myös tädeiltään ja enoltaan, jotka myös olivat taisteluiden aikana Tuomiokirkossa.
Rauha Mirjam Käpynen ei itse aluksi ymmärtänyt Walleniuksen intoa sukututkimukseen, mutta lopulta kiinnostui itsekin, kun suvun vähemmän tunnetuista haaroista alkoi löytyä tietoa.
– Äiti eli kuitenkin aina vahvasti tätä päivää! Haastattelupyyntöihin hänellä olikin tapana vastata, että kysykää siskoltani Bertalta – minä vain synnyin sinä päivänä, hymyilee äitinsä satavuotisjuhlaa viettävä Wallenius.
Hän ajattelee, että ihmisten on hyvä saada mietiskellä, mitä Suomessa ja Tampereella tapahtui sata vuotta sitten.
– Anteeksipyytelyä en kaipaa, mutta sovinnon ilmapiiriä kyllä, vaikka kahtiajako Suomessa ei nykypäivänä yhtä räikeää olekaan.
Totuus ja tarinat historioitsijan näkökulmasta
Tampereen muistovuoden päätapahtumassa, Rauhan ilta 1918:ssa, Tuomiokirkon tapahtumiin palataan sovinnon ja muistamisen näkökulmista. Ilta on mittava yhteistuotanto, jonka tarinan kaari rakentuu musiikkiesitysten ympärille. Musiikkia kuullaan Tytöt 1918 -musikaalista sekä Lasse Heikkilän, Pekka Simojoen ja musiikkiteatteri Valkian Sovinto-musikaalista.
Dramaattisen kokonaisuuden osana on myös historioitsija Teemu Keskisarjan puheenvuoro, jossa hän kertoo Tuomiokirkon tapahtumista omalla tinkimättömällä tyylillään.
– Oma näkökulmani Tuomiokirkon tapahtumiin on se, että Tuomiokirkko oli vuonna 1918 Tampereen suurin pakolaiskeskus, mutta varsin julma sellainen. Vuosi 1918 on kansankirkon historian suurin verenruskea häpeätahra.
– Hengenmiehet olivat 1800-luvulla kylien fiksuimpia järki-ihmisiä. Vuonna 1918 he kohtelivat punikkeja joko armottomasti tai välinpitämättömästi. Tämä on sääli. Jos joku olisi voinut pelastaa Aku ja Aleksi Koskelan, niin se olisi ollut kirkkoherra Salpakari, toteaa Keskisarja viitaten Täällä Pohjantähden alla -teokseen.
Viittaus siihen, että kirkko käänsi selkänsä tuhansien suomalaisten, omien jäsentensä kertomuksille, kuultiin myös emerituspiispa Juha Pihkalan suusta sisällissodan muistovuoden alkumetreillä.
Hän totesi, että myös kipeä totuus vapauttaa ja puhdistaa, jos totuuden jakaman tuomion hyväksyy.
– Armo on aina totuuden kumppani. Armo tulee todelliseksi vain sille, jonka totuus on paljastanut. Ilman totuutta eivät haavat pääse paranemaan, mutta ilman armoa totuus on armoton, toteaa Pihkala.
Tuomiorovasti Olli Hallikainen iloitsee, että Rauhan ilta 1918 järjestetään juuri Tuomiokirkossa.
– Tuomiokirkon kivet ovat nähneet ja kuulleet sisällissodan kauhut, mutta todistaneet myös sen, miten rauha on rakennettu kivi kiveltä seuraavien vuosikymmenten aikana. Rauha ei ole itsestään selvyys, vaan sitä rakennetaan joka päivä. Tarvitaan myös yhteisiä hetkiä, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja muistuttavat yhteisestä vastuusta. Uskon, että Rauhan ilta 1918 vastaa juuri tähän, totesi Hallikainen kaupunkilehti Moron haastattelussa.
Rauhan ilta 1918
Rauhan ilta 1918 järjestetään Tuomiokirkossa 24. syyskuuta kello 18. Sodan kauhuista kohti sovintoa kulkevassa kokonaisuudessa kuullaan musiikkia Tytöt 1918 ja Sovinto -musikaaleista. Esityksistä vastaavat Tampereen Työväen Teatterin ja musiikkiteatteri Valkian näyttelijät, poikakuoro Pirkanpojat sekä Tampereen Työväenyhdistyksen puhallinseitsikko yhdessä juhlaorkesterin kanssa. Toteutukseen osallistuvat TTT, Valkia ja Moro.
Tilaisuuden yhteydessä kirkon kryptassa on nähtävillä vuoden 1918 postikorteista koottu näyttely. Näyttelystä voi myös ostaa teemavuoteen liittyviä kirjoja sekä Sovinto-musikaalin säveltäjien tuotantoa ja Tytöt 1918 -musikaalin levyjä.
Tapahtuma on ilmainen.
Janne Aejmelaeus
Lähteet:
Syntisen kaunis ja pyhä: sata vuotta Tampereen tuomiokirkon elämää (2007, Kirjapaja) sekä Marjaana Walleniuksen artikkelikokoelma ja sukututkimus.