Uusissa tiloissa tavoitteena kohtaaminen ja löytäminen
Mummon Kammari ja Myötätuuli ovat muuttamassa vuodenvaihteen tienoilla Seurakuntien taloon. Joukko työntekijöitä, asiakkaita ja vapaaehtoisia tutustui tiloihin syyskuussa.
Vakuutusyhtiö Fennialta tyhjäksi jääneissä tiloissa on meneillään remontti. Nyt paikalla näyttää vielä työmaalta: maalarit ovat aloittelemassa työtään, ja pari palaa värikästä tapettia on laitettu seinille.
– Tilasta tulee erittäin kaunis. Tähän tulee pöytäryhmiä, joihin voi vaikka kokoontua tekemään käsitöitä ja juomaan kahvia, esittelee vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaaja Maria Vuoristo.
– Seinustalle tulee hyllyjä ja lukollisia kaappeja, hän osoittelee.
Sirkku Heinäluoto keskeyttää ja toteaa, ettei huitominen auta, kun paikalla on näkövammaisia henkilöitä. Hän neuvoo käyttämään apuna kellotaulua, ja näin saadaan selville, että esimerkiksi ulko-ovelta katsoen kello kahdessa on piano ja noin kahden-kolmen paikkeilla sijaitsee jatkossa pöytä, jossa voi vaikka kahvitella. Sen viereen sijoittuu sohva ja kolme nojatuolia.
Tästä huomataan, että tarvitaan koulutusta, kun eri tavoin toimivat ihmiset kokoontuvat jatkossa saman katon alle.
– En ole ennen saanut kokemusta tällaisesta selostamisesta näkövammaisille, Vuoristo myöntääkin.
– Tarkoitus on, että muuttamisen lähestyessä perehdytystä ja koulutusta annetaan sekä vapaaehtoisille että työntekijöille.
Muutto huolettaa
Tavoitteena on saada paikat valmiiksi joulukuun alkuun, mutta toiminta tiloissa alkaisi loppiaisen jälkeen. Näkövammaisille on suunniteltu tilassa liikkumisen opettelua pienryhmissä, sillä heille muutto on iso asia, ja jokainen auttava silmäpari on tarpeen, erityisdiakoni Minna Ågren painottaa.
– Vapaaehtoistoiminta on ihan hauskaa eikä vaadi mitään kummallista taitoa, lisää Helka Graeffe.
Myötätuulen aktiivikävijöitä on viitisenkymmentä. Muuton seurauksena osa saattaa jäädä pois ja nykykulmilta löytyä uusia tulijoita, Ågren kertoo.
Pääsisäänkäynti on Näsilinnankadun ja luiskalla varustettu sisäänkäynti Hämeenkadun puolella, jossa myös raitiotien pysäkki on kohdalla.
Ajatuksena on saada vapaaehtoisia ohjaamaan tulijoita ovella. Esteettömyystyöryhmän kokemusasiantuntija Heinäluoto huomauttaa, ettei ole mukavaa, jos näkövammainen joutuu etsimään vapaaehtoista. On myös loukkaavaa, jos joku alkaa saman tien siirrellä huonekaluja, kun näkövammainen astuu sisään.
Tampereen seudun Näkövammaiset palkitsi Heinäluodon keväällä Vuoden teko 2018 -huomionosoituksella, sillä hän on aktiivisesti tuonut tiedoksi ratikkatyömaan aiheuttamia muutoksia.
Näsilinnankadun puoleisen päädyn puotiin on tulossa laadukasta ostettavaa, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Lapsiperheitä on huomioitu leikkinurkkauksella.
– Miten tänne mahdutaan, Heinäluoto aprikoi.
– Ainakin piirustusten mukaan hyvin, Vuoristo vastaa.
Myös oviin tulevat merkinnät ja kesken loppuva portaikon kaide sekä naulakoiden sijoittelu huolettavat Heinäluotoa. Hän ehdottaa ohjauslistoja sohvaryhmien luo.
Ågren on neuvonut suunnitteluryhmää esteettömyydessä, mikä onkin huomioitu koko tilan suunnittelussa. Suunnitelmia on muokattu matkan varrella, ja muun muassa luovuttu suurimmasta osasta mattoja, koska ne eivät tue rollaattorin kanssa kulkemista.
– Entä minkälainen valaistus tänne tulee?
– Häikäisemätön tasainen valaistus, ei spotteja, Ågren kertoo.
Iloa ja yhteiseloa
Sisustussuunnittelija Karoliina Kivelän mukaan tiloihin tulee värikästä kasviaihetapettia moneen seinään. Se on valittu sopimaan ikkunateippausten grafiikan hahmojen väreihin. Muutenkin seinissä on väriä, ja esimerkiksi keittiökalusteisiin on suunniteltu vihreitä sävyjä.
Ikkunateippaukset suunnittelee Tiina Efrati.
– Design pohjautuu samaan tyyliin ja osittain samoihin motiiveihin kuten taannoin suunnittelemani kuviointi RuokaNysse-bussiin, kuitenkin rauhallisempien siirtymien siivittämänä. Avainsanoina ovat ilo, yhteistoiminta ja yhteiselo, rakkaus ja lähimmäisenrakkaus, ja tietenkin Tampere-henkisyys. Väriäkin on luvassa, hän kertoo.
Sisustuksessa hyödynnetään nykyisiä kalusteita, mutta uuttakin on tulossa. Paikalla on keinutuoleja ja pitkiä pöytiä, näyttö ja alttari sekä kaksi syvennystä rauhallisille keskusteluille. Alakertaan sijoittuu 40–50 istumapaikkaa.
Kokouksia pidetään kakkoskerroksessa, jossa ovat myös diakonian ja yhteiskuntavastuun työtilat ja vapaaehtoisten koulutus. Esimerkiksi pikkaraiset kokoontunevat jatkossa kokoushuone Helmessä, joka onkin helmi näköalojensa puolesta. Viereinen Suuren Sydämen tilakin on tarpeen mukaan käytettävissä.
Vaikka yläkerta on suurimmaksi osaksi avonaista työtilaa, siellä on myös mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin asiakkaiden kanssa.
Rauhallinen keidas?
Vuoristo mainitsee tupaantuliaisideasta:
– Toivotaan, että lahjaksi tuotaisiin kortteja, lappuja ja piirustuksia täynnä ideoita, mitä täällä voisi olla vuonna 2020. Uusia juttuja on varmasti luvassa.
Kati Mattiniemi on Mummon Kammarin kävijä, joka on aiemmin toiminut emäntänä ja esiintyjänä näytelmäryhmissä. Hänellä on hyviä kokemuksia muistikerhosta, jota hän ehdottaakin uudeksi toimintamuodoksi.
Kyläpaikan askartelun vetäjä ja puodin suunnitteluryhmäläinen Paula Yli-Urpo voisi pitää popup-heijastintyöpajoja. On toivottu myös hyväntekeväisyys-käsityökahvilaa, kerhojen yhteisiä joulujuhlia ja ystävänpäivän nyyttikestejä.
– Yleisölle avoin tila ja halukkaita ikäihmisiä tarinoimaan 50 vuoden takaisia juttuja, ehdottaa Myötätuulen miesten piirin vetäjä Markus Jalonen.
– Elävä kirjasto -tyyppinen, itse ainakin tulisin. Minua kiehtoo ajatus rauhallisesta keitaasta, jossa saa hiljentyä ja tavata ikäihmisiä ja näkövammaisia. Täällä kaivataan sellaista.
– Tilat ovat viihtyisän oloiset ja ihan riittävän kokoiset, kommentoi Timo Heikkilä talkkari pikkaraisista, ehdottaen miesten käsityöpiiriä.
Jalonen tiedustelee aukioloaikoja olotilalle ja infopisteelle. Hänen mielestään paikka voisi olla auki joka arkipäivä, ja jonain päivänä viiteen asti. Aukioloaikoja ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon.
Remontti on edennyt muun muassa väliseiniä purkaen.
– Pääsääntöisesti tähän tulee toimintaa, joka on kaikille avointa. Toivomme, että tästä tulee sellainen sukupolvien kohtaamispaikka, ja myös vapaaehtoisten kohtaamispaikka ja kanava löytää mielekästä tekemistä niin Mummon Kammarilta kuin kentältäkin, Vuoristo summaa.
– Pullantuoksuinen, vapaaehtoistoiminnanohjaaja Anja Leino painottaa.
– Vapaaehtoiset ovat innoissaan muutosta, ja heitä on tarkoitus kouluttaa lisää.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Rami Marjamäki
Näkövammaisten toiminta ja Myötätuuli