Anitta Ahonen uskaltaa heittää huulta vartalostaan
Rakkauden kaksoiskäsky sen kiteyttää: kun rakastaa itseä, rakastaa muita, ja on siten armollisempi itselleen ja toisille. Helpommin sanottu kuin tehty, kun kohteena on oma keho. Uskominen lähtee itsestä, ja silmä saattaa keksiä monta kokonaisvaltaista rakkautta horjuttavaa vikaa. Tässä kohtaa voikin alkaa janota muiden näkökulmaa. Tosin siitä on apua vain, jos kuulee hyväpuhetta ja ottaa kehut vastaan.
Tamperelainen stand up -koomikko Anitta Ahonen on käsitellyt kehoa omakohtaisesta näkökulmasta monenlaisilla estradeilla, kuten ravintoloiden esiintymisnurkkauksissa, teattereiden näyttämöillä, radiossa ja televisiossa.
– Rakastan kehoani muhkuroineen ja kremppoineen, vaikkei yhteistyömme aina ole kovin sopusointuista. Minulla on sellainen ajatus kehostani, että me ollaan loistava tiimi kaikesta huolimatta, Ahonen sanoo.
Hän ei ole päästänyt itseään vähällä ruotiessaan kehoa julkisesti. Lähtökohtaisesti omasta kehosta puhuminen ja samalla yleisön katseen kohteena oleminen ovat melkoinen yhtälö. Esiintyjä-Ahonen ei ole tästä lannistunut, vaan päinvastoin saanut siitä elämäntyötä.
Lavalla Ahonen suomii monenlaista kehoon liittyvää kaunistelematta. Häntä pidetään ronskina. Taiteilijanimeen on kirjattu Iso A, ja Tammelan Rivo-Riitaksikin on Ahosta kutsuttu. Suorapuheisuus jatkuu lavan ulkopuolella.
– Kesällä olen kuin Minni Hiiri, kun minulla on sukkahousut ja sortsit. Pidän aina tukisukkahousuja. Tämä johtuu syövän jälkeisistä lymfaoireista, ja on pitänyt rakentaa kehonkuva kokonaan uudestaan, hän sanoo ja nostaa reippaasti housunlahjetta kahvilassa.
Käsitys itsestä voi häilyä
Jokaisella on sekä neurologinen että psyykkinen käsitys itsestä. Jos päättää hyväksyä kehonsa, siinä auttaa hyvien puolien näkeminen ja itsetuntemus. Kehoidentiteetti on yhteydessä onnellisuuteen ja hyvinvointiin, ja johan järkikin sanoo, että moittiminen haittaa mielen vointia.
Ahoselle terve keho on tavoite varsinkin, kun kehon ja kivun tarkkailu ovat pitkään olleet osa arkea. Ennen syöpädiagnoosia keikalle tuli mentyä usein särkylääkkeiden avulla.
– On aiheellista kuunnella, mitä keho kertoo, Ahonen muistuttaa.
– Kun sairastuin, sitä vain toivoi tulevansa terveeksi. Suhde kehoon ja koskettamiseen alkoi muuttua.
Tauti pisti kehoa rajusti uusiksi, minkä myötä Ahonen alkoi ajatella asioita uudella tavalla. Syöpäliiton Toivonkukka-videolla hän sanoo kaipaavansa kivuttomuutta, elämän kepeyttä ja terveyttä. Ylen taannoisessa keskusteluohjelmassa mainituksi tuli kuolemanpelko.
– Keho ei ole kuolematon.
Jokainen on bikinigirl
Myönteiseen kehonkuvafilosofiaan kuuluu, ettei kehoa tule arvioida kriittisesti – kaikki kehot ovat sopivia. Näin ajatellen on hyväksyttävää, että kaikenkokoiset ja -näköiset vaikkapa julkaisevat sosiaaliseen mediaan bikinikuvia itsestään, kun aikaisemmin se ei olisi tullut heille pieneen mieleenkään.
Toisekseen meitä on kaikenlaisia. Jos mediassa on esillä vain utopistisia kuvia, ne vääristävät käsitystä kehosta. Tämä on olennaista etenkin lasten ja nuorten kohdalla, joilla niin sanottu kehon haltuunotto tapahtuu murrosiässä.
Mikä sitten avuksi, jos mielikuva omasta kehosta on kielteinen, miksi pitäisi tavoitella ”bikinikuntoa”, ja mikä se edes on?
– Vaikka sanoisin, että kelpaat tuollaisena, et uskoisi, täräyttää Ahonen lounassalaatin ääreltä.
Ihan aina uskominen ei ole luonnistunut Ahoseltakaan, joka on ihailtavan sinut itsensä kanssa. Sairauden jälkeen kului neljä vuotta terveen papereiden saamiseen, ja kehoasiat olivat hetken sirpaleina.
– Syöpä tuli minun ja kehon, ja parisuhteessa rakkauden väliin. Taidan olla vahvalla kehomatkalla, Ahonen tiivistää.
Keho ja iho muistavat, mitä olemme ja tunnemme. Meillä on jokin ymmärrys omista ääriviivoistamme, ja koon muuttuminen ei välttämättä mene heti tajuntaan. Ahonen on aivan viime kuukausina totutellut aiempaa pienempään kehoon, tosin ei turhamaisuuttaan.
– Pakon edessä jouduin pudottamaan painoa ennen tyräleikkausta. Viidestäkymmenestä ylipainokilosta kymmenen on poissa. En aio luopua kaikista 40 ylimääräisestä kilosta, mutta osa joutaa terveydellisistä syistä, hän toteaa ykskantaan.
Hurttia ylipainovoimaa
Kaikkiaan suomalaisen stand upin rokkitähti on ehtinyt tehdä 2200 keikkaa uransa aikana. Viime vuonna tosin keikkaa peruuntui urakalla koronan takia, ja Ahonen alkoi tehdä stand upia etänä.
Verohallinnon työntekijät saivat kuulla etäkeikan, Helsingin alueen sosiaali-ihmiset saivat tuta aiheesta työhyvinvointi ja huumori. Omat kestoaiheet ovat alkaneet tuntua ohi menneiltä.
– Oikeasti olen miettinyt, mistä seuraavaksi teen viihdettä, kun syöpä ja äiti ovat molemmat nyt menneet, hän naurahtaa.
Kesällä Ahonen keikkaili pohjoisessa, parhaillaan hän kirjoittaa komediaa uniapneasta ja odottelee apurahapäätöksiä sekä keskittyy sooloesitykseen, jonka teema sivuaa kehonkuvaa. Iso A ja ylipainovoimaa! nähdään Tampereen Komediateatterissa ja Kangasala-talossa syksyllä, ja luvassa on suoraa puhetta.
– Haavat eivät aina näy. Minun ei silti tarvitse olla mitään muuta kuin olen, kiteyttää Anitta Ahonen.
Ihastu ikihyväksi
Kehorauhaa yhteiskunnassamme edistää monien joukossa Syömishäiriöliitto SYLI. Sen lanseeraama Laihdutuskulttuuri tutuksi -kampanja kehottaa ihastumaan omaan kehoon. Tämän saavuttamiseksi liitto julkaisi taannoin somessa bingon, joka listaa 20 kehoidentiteettiä väheksyvää kohtaa.
Montako seuraavista bingoruuduista ruksaisit? ”Minua on kehotettu laihtumaan, olen arvottanut muita tai itseäni koon perusteella, ja tuntenut syyllisyyttä syömisestä, punninnut ruokia, laskenut kaloreita, ollut herkkulakossa, aloittanut uuden elämän maanantaina tai juhlien jälkeen, arvostellut omaa tai muiden painoa ja pukeutunut sen mukaan, missä näytän hoikimmalta.”
Ahonen nyökyttelee bingon väitteille, ja mainitsee, ettei hänen lapsuudenkodissa kehoa arvosteltu.
– Mutta äiti oli laihdutuskuurilla.
– Tutuilta kuulostivat nuo väittämät, ja olisin voinut rastia aika monta, kommentoi puolestaan työkaveri, ja sama käy nopeasti ilmi selaamalla somessa tunnistetta #laihdutusbingo.
Romanttisesti ajateltuna ihastus voisi kirvota silmiä hivelevästä kauneudesta tai komeudesta ja kiehtovista hyveistä. Ja kyllä, romantiikasta on apua myös itseen ihastumisessa.
Jos näkee itsensä kivassa valossa ja kiinnittää huomiota siihen, mikä on hyvin, päässee tilanteeseen, jossa keho ja sielu näyttelevät rakastuneiden päärooleja, ja tarinalla on kaunis loppu.
Anitta Ahonen, 57:
- Syntynyt Juupajoella, asuu Tampereella kumppaninsa kanssa
- Stand up -koomikko, esiintymiskouluttaja
- Tehnyt yli 2200 keikkaa ympäri Suomea, myös etäkeikkoja ja koulutuksia, Radio Sunille keskusteluohjelma Iso A ja pötypuhetta
- Esityksiä Tampereen Komediateatterin syksyn ohjelmistossa
- Tampereen Kukkaistyttö 2018
- Aktiivinen sosiaalisessa mediassa, tykkää kahviloista
Hyvän ympäröimänä eheäksi
Keväällä kyselin sosiaalisessa mediassa kokemuksia kehonkuvasta. Hetkessä näki, ettei kyseessä ole läpihuutojuttu.
– Rakastan mun kehoa. Se on kaunis ja ihmeellinen. Ei ihan terve, mutta pystyy vaikka mihin. Se kertoo, missä mennään, ja mitä kannattaa vältellä. Voin paremmin, kun kuuntelen, mitä se tarvitsee. Lepoa, leikkiä, riehumista vai hoitoa. Jotain se aina tarvitsee, kuvailee tamperelaisnäyttelijä Elisa Piispanen.
Teatterin lisäksi Piispanen tankotanssii.
– Ihmiset, joita lajeissani kohtaan, ovat äärimmäisen kehopositiivisia. Keho ei ole niissä objektikeho siinä mielessä, että sitä katsotaan tai arvioidaan, vaan hämmästyksen ja ihmetyksen kohde.
– Keho hoitaa mieltä ilman sanoja. Se hämmästyttää minua joka päivä. Jos liikun tai olen keskittyneesti kehossani, olen yleensä iloinen tai tyytyväinen silloinkin, kun on kipuja tai sairautta. Elämä tuntuu voimakkaana, hän kertoo.
Kirjailija J. Pekka Mäkelä on pitänyt itseään lihavana aina.
– Olen katsonut parikymppisenä otettuja valokuvia, joissa 180 sentin pituisena painoin noin 90 kiloa. Olin ehkä lievästi ylipainoinen, mutten varsinaisesti lihava edes painoindeksin mukaan. Mielessäni olin edelleenkin lihava poika, hän kertoo.
Tanssija Metsälintu Pahkiselle työkaveri puolestaan loihe dieettivinkin jokin aika sitten.
– Hämmennyin, enkä saanut sanottua mitään järkevää. Mies jatkoi: ”Hei, lähetän YouTube-videon, missä dieetti on selitetty yksinkertaisesti niin kuin step-by-step”, Pahkinen siteeraa.
– Kehonkuvan eheytymiseen ja hajoamiseen liittyy vahvasti se, millaisessa vuorovaikutuksessa saamme tai joudumme olemaan. Luojan kiitos, ihmiset lähelläni eivät edusta vartalofasismia, hän toteaa.
Terveessä kehossa terve sielu
Joskus peilistä katsova näkee vikalistan ja kuuluisat ylimääräiset viisi kiloa.
– En tiedä, kävikö siinä niin, että pois silmistä, pois mielestä, kertoo ilman peiliä jonkin aikaa asunut Armi Leivonen.
Hän ei enää ajatellut kokoaan, koska hänen oli hyvä olla. Sitten tuli muutto uuteen kotiin.
– Vaatekaappien peileistä näkee nyt koko komeuden tai kauheuden. Ja jestas, että se osaa ahdistaa. En todellakaan ollut käsittänyt, mitä peili tekee päälleni.
Leivonen sanoo tiedostavansa, että ikä muuttaa vartaloa.
– Kolme vuotta on mennyt lievän itseinhon vallassa. Ongelman ratkaisemiseksi vahvin vaihtoehto on peiliovien vaihtaminen kaappeihin. Kun pistän silmät kiinni ja työnnän ajatuksen ulkonäöstä aivojen takanurkkaan, minulla on edelleen hyvä olla.
Kirjailija Tampereelta kertoo tanssiharrastuksen mullistaneen asennettaan.
– Kun viisikymppisenä aloitin tanssimisen, riemu oli suunnaton. Olin uskonut, että tanssija saa olla enintään 165 pitkä ja painaa 40 kiloa. Olen 176 ja painan 70.
– Ensimmäisten tanssiaskelten jälkeen ymmärsin, että kehoni on paras ystäväni ja ihmeellinen, monimutkainen ja älykäs organismi. Tanssi lohduttaa tässä suuressa surussa. Siinä saa ilmaista kaiken, mitä sisällä liikkuu, hän iloitsee.
Syömishäiriöisen lapsen äiti tuo esiin terveyden.
– Niin kauan kuin laboratorioarvot ovat kohdillaan, on lupa olla tyytyväinen, vaikkei se helppoa olekaan. Kehon osiin en ole ollut tyytyväinen, mutta nähtyäni, mitä sairaus tekee nuorellekin keholle, haluan olla valittamatta painovoiman vaikutuksesta ja keskittyä siihen, mikä on hyvin, omaa ja toimivaa.
Nelikymppinen isä kertoo miettineensä, kelpaako etureppunsa kanssa, ja mikä on hänelle riittävä keho. Saman ikäluokan äidillä oma sairastuminen värittää suhtautumista. Nainen sanoo ympäröineensä itsensä ihmisillä, joille hänen painollaan ei ole merkitystä.
– Kiinnostaa, mitä ihminen sanoo, eikä miltä näyttää. Haluan ajatella, että muutkin ajattelevat niin.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Hannu Jukola