Anneli Saaristo uskoo yleisön kannattelevaan voimaan
– Odotan hienoa kokonaisvaltaista kokemusta. Sitä, että yleisö tykkää, kaikki onnistuu ja että itse jaksaa, miettii Anneli Saaristo Tampere-talon konsertista 14. maaliskuuta.
Myös ihmisten jo kovasti perään kyselemää nostalgialevyä on tuolloin saatavilla.
70-vuotiskiertueella on edessä kahdeksan keikkaa 12 päivässä. 20 vuotta nuorempana moiseen ryhtyminen ei olisi mietityttänyt yhtään, mutta nyt avuksi tarvitaan jo korkeampia voimia, tähti myöntää.
– Ainoa, mikä pelottaa, on univaikeudet. Esiintyminen aiheuttaa hirveän adrenaliiniryöpyn, jonka poistuminen kropasta kestää 6–7 tuntia.
Hän myöntää olevansa muutenkin huono nukkumaan. Sitten, kun unen päästä on saanut kiinni neljän maissa aamuyöstä, onkin kohta taas aika nakata meikit naamaan ja laittaa tukka kuntoon.
– Onneksi on VAIN kahdeksan keikkaa.
Kiertuetta lähdettiin rakentamaan kysymällä, mitä ihmiset haluavat kuulla.
– Saimme 71 eri vastausta, joten kaikki eivät välttämättä saa kuulla omia suosikkejaan.
Suurimmat hitit La dolce vita, Evakon laulu ja Appelsiinipuita aavikkoon ovat ainakin luvassa. Lisäksi kuullaan yhteisiä lauluja kiertueen vierailijoiden, Fredin ja Jorma Uotisen, kanssa.
Harjoittelu alkaa vasta viisi päivää ennen kiertuetta. Syynä on se, että mukana on sama yhteenhioutunut huippubändi.
Pitää mielen virkeänä
Saaristo on ollut eläkkeellä 7 vuotta, mutta kokonaan keikkailun ei ole tarkoitus kiertueeseenkaan loppua:
– Esiintymisestä saa lisätuloja ja se pitää mielen virkeänä. En minä osaa vain istua kotona.
– Olen myös vaatefriikki, nytkin kaapissa on kolme uutta iltapukua. Hienoa, että niille on käyttöä!
Myöskään palo ei ole vieläkään sammunut. Hän myöntää kuitenkin, että ”tosiasiat on tunnustettava”, kuten erään ystävän äiti oivaltavasti sanoo.
– On niitäkin, jotka vetävät Hartwall Arenan täyteen tämän ikäisenä. Minä en ole sellainen artisti, mutta näyttää siltä, että kiertueen katsomoita myydään loppuun. Se todistaa, että on tehnyt jotain oikein.
Tähteyttä ei Saariston mukaan kannata tavoitella:
– Mä en oo koskaan ruvennut tähteilemään, olen aina vain halunnut olla muusikko. Jos teet kovasti töitä ja sulla on vähän onnea, tähteys tulee kyllä.
– Tärkeintä on tehdä työnsä aina niin hyvin kuin pystyy. ”Minä teen parhaani, ja se riittää”, Saaristo siteeraa vuoden Oscar-voittajaa Hannah Beachleria.
”Voi mua pientä”
Terttu – jolle Anneli keksitiin aluksi taiteilijanimeksi, ja josta myöhemmin tuli myös yksi virallisista etunimistä – on laulanut pienestä pitäen, ja koko perhe oli musikaalinen. Tytär lauloi lapsitähtenä veljiensä kanssa, ja vähitellen perustetiin bändi.
Juuri ennen kuin hän edusti Suomea Euroviisuissa Lausannessa 30 vuotta sitten, oli kuollut kaksi tärkeää ihmistä, sovittaja-kapellimestari Upi Sorvali ja pikkuveli Esa. Siitä huolimatta La dolce vita sijoittui kisassa seitsemänneksi.
Yle Areena näytti vähän aikaa sitten laulajattaren haastattelun ja esiintymisen vuodelta 1994. Siinä Saaristo totesi uskoneensa ennen, että laululla voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti. ”Mutta nyt en mä usko kuin siihen, että laululla voi korkeintaan antaa lohtua ihmisille”, hän pohti, ja sanoo olevansa edelleen samoilla linjoilla.
– Tämä maailma on kamalan julma, netti on tehnyt siitä sellaisen, että ihmiset nujerretaan täysin. Siksi mä en ole siellä, vaan kaksi ihmistä hoitaa nettiasiani.
– Kun seuraa tätä aikaa, huomaa, että Internet on kaksiteräinen miekka.
Jos joku on alkanut huudella yleisön joukosta sopimattomia, Saaristo on pyytänyt häntä lavalle sanomaan sanottavansa. Yleensä kukaan ei ole tullut.
Netti on lisännyt musiikin saatavuutta, ja siinä mielessä laululla ehkä voikin taas vaikuttaa.
25 vuoden takainen konserttitaltiointi kuulosti hyvältä, mutta välispiikit tuntuivat ulkoa opetelluilta:
– Katselin, että voi mua pientä, olenpas mä ollut epävarma itsestäni.
Lapsen usko
Pääesiintyjä kantaa konsertin hartioillaan alusta loppuun, ja vaikka pyrkii tekemään kaiken niin hyvin kuin pystyy, hän kohtaa paljon vartijana kovan paineen. Siksi kaikki apu on tarpeen.
Anneli Saaristo sanookin itsellään olevan lapsen usko:
– Pahimmassa hädässä käännyn korkeimman puoleen. Juuri ennen kuin menen lavalle, sanon vain kaksi sanaa: ”Auta mua!”. Ja jälkeen päin kiitän – jos muistan.
Hän sanoo, ettei ole jatkuvasti yhteyksissä ”ylöspäin”, mutta ikään kuin yhteydessä universumiin.
– Arvostan ihmisiä, jotka ovat tehneet tilit selviksi yläkerran kanssa, tavalla tai toisella. Ateisti on sentään ajatellut – pidän arvossa älykkyyttä ja ajattelua – mutta pahinta on, jos ihminen on täysin välinpitämätön.
Huono kielenkäyttö ja kielioppivirheet rasittavat, sillä ajattelu tulee kielen kautta.
– Sen takia olen tarkka kaikesta siitä, mitä ja miten kirjoitan. Vaikka lähettäisin tekstiviestin, täytyy sen olla kieliopillisesti oikein. Vaikka mulla ois kuinka kiire, niin yhdyssanojen pitää olla oikein ja pilkkujen paikoillaan.
Saaristo myös myöntää olevansa vanhan koulukunnan ihminen siinä, että laulun sanoista pitää saada selvää.
– Ajattelu on viisauden alku. Tätä aikaa leimaa tietty ajattelun köyhyys, ja monet käyttäytyvät niin kuin sopulit. Onneksi on aina ihmisiä, jotka kapinoivat.
Hän sanoo pitävänsä pääsiäisestä. Joulu sen sijaan on tungettu liian täyteen kaikenlaista.
– Tämä on kuitenkin palveluammatti, laulan pieteetillä omia lauluja. Rakastan myös hengellisen musiikin ja joululaulujen esittämistä.
Kirkot ovat ihania esiintymis- ja rauhoittumispaikkoja. Saaristo arvostaa myös luterilaista kirkkoa, joka ei ole rypenyt skandaaleissa, ja pitää hyvänä sitä, että kirkon portailla ei kysytä papereita.
Yksi rakkaista teoksista on Matteus-passio, jota Saaristo kuuntelee muulloinkin kuin pääsiäisenä.
– Siinä mä olen jotenkin Jumalaa lähellä, se on suunnattoman lohduttava, ja sen suru on niin syvää. Se on eräällä tavalla mun uskontoni.
Matteus-passion hän on kuullut livenä toistakymmentä kertaa, mutta parhaiten se on jäänyt mieleen Berliinin Filharmonikkojen esittämänä, Herbert von Karajanin johtamana ja suurten maailmantähtien esittämänä.
Anneli Saaristo on asunut Turussa 20 vuotta, Helsingissä 16 vuotta ja Tampereella 12 vuotta.
– En oikein juurru koskaan mihinkään, taiteilija myöntää.
Teksti: Asta Kettunen
Terttu Anneli Orvokki Saaristo
- Syntynyt Jokioisilla 15.2.1949
- 13 omaa albumia, lisäksi yhteisalbumeja, kokoelmia ja vierailuja
- Virallinen kotisivu
- Biografia Pomuswiki-tietokannassa
”Naiset ovat sitkeämpiä ja osaavat puhua. Miehet yrittävät pitää asiat sisällään.”