Ella Räsänen selätti vastoinkäymiset

Kangasalta kotoisin oleva Ella Räsänen osoittautui jo lapsena poikkeuksellisen lahjakkaaksi pikajuoksijaksi. Hän rikkoi ikäkausiennätyksiä ja nousi yleisessä sarjassa Suomen huipulle 15-vuotiaana. Vähitellen päämatkaksi valikoitui 400 metriä.

Kovalle kansainväliselle tasolle Ella Räsänen nousi hallikaudella 2013, jolloin hän oli 19-vuotias. Göteborgin EM-halleissa 400 metrin alkuerissä syntynyt aika 52,37 oli sisäratojen Suomen ennätys ja 20-vuotiaiden Euroopan-ennätys.
Räsänen oli jo vuosia aiemmin asettanut tavoitteekseen päästä mukaan Rion vuoden 2014 olympialaisiin. Hallituloksen myötä tavoite vaikutti realistiselta.

Kesällä 2013 alkoivat kuitenkin vastoinkäymiset. Noin viiden vuoden sisällä Räsäsen selkä hajosi kolme kertaa, pienempiä vammoja oli useita, ja kantapäävamma vaati leikkauksen.

– Paloin loppuun niin fyysisesti kuin henkisesti. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus vuonna 2015, ja kävin psykoterapiassa kolmen vuoden ajan. Lisäksi minulla oli ahdistusta, johon söin puolen vuoden ajan mielialalääkkeitä. Minulla oli myös syömishäiriöoireita.

Räsäsen mukaan ongelmien taustalla oli kokonaisvaltainen fyysinen ja henkinen ylikuormitus.

– Kuormaa oli kertynyt pitkältä ajalta, ja lopulta en päässyt enää sängystä ylös. Vaikeimmista hetkistä on jo aikaa, mutta ei masennus häviä tuosta vaan. Edelleen minulla saattaa olla alavireisempiä pätkiä. Omaa mielialaa pitää osata seurailla, Räsänen pohtii ja kertoo käyvänsä nykyään juttelemassa urheilupsykologin kanssa kuukausittain.

Takaisin kisoihin leirien kautta

Räsänen toteaa ylikuormituksen syntyneen osittain sen takia, että hän kävi lukiota Tampereella Kangasalta. Matkoihin meni paljon aikaa, välimatka toi aikataulullisia haasteita ja harjoittelusta palautuminen vaikeutui.

– Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi kannattanut käydä lukiota Kangasalla tai muuttaa Tampereelle. Tuolloisessa tilanteessa oli vaikea nähdä, mistä kiikastaa.

Räsänen korostaa, etteivät hänen ongelmansa johtuneet vääränlaisesta harjoittelusta tai siitä, että valmentajat olisivat vaatineet nuorelta urheilijalta liikaa.

– On selvää, että huippua tavoiteltaessa onkin harjoiteltava kovaa.

Nyt – viiden vuoden tauon jälkeen – Ella Räsänen, 25, tekee paluun kisoihin.
Haastatteluhetkellä takana oli kolmen viikon Portugalin-leiri. Leiri oli osa kilpailukaudelle valmistavaa jaksoa, jossa korostuu tehollinen harjoittelu: määrä vähenee, mutta tehot kasvavat.

– Leiri sisälsi nopeutta, tehointervalleja, nopeuskestävyyttä, kontrastivoimaa, nopeusvoimaa, palauttavaa aerobista harjoittelua joko juosten tai pyörällä, pilatesta tai joogaa, keskivartalo-harjoituksia, määräintervalleja juosten tai pyörällä, juoksutekniikkaa ja kehonhuoltoa, Räsänen listaa ja toteaa, että tehollisen harjoittelun lisääntyessä myös huoltavan harjoittelun osuus kasvaa.

Maaliskuussa Räsänen leireili Etelä-Afrikassa. Siellä korostui määrällinen harjoittelu.
Räsänen muistuttaa, että leireillä on mahdollisuus keskittyä urheiluun täysillä. Palautuminen, ruokailu ja lepo on optimoitu palvelemaan kovaa harjoittelua.

– Ulkomaanleireillä lämpö ja olosuhteet tapaavat olla kunnossa. Lisäksi niillä on mahdollisuus harjoitella kovien kotimaisten ja ulkomaisten kilpakumppanien kanssa. Myös ympäristönmuutos tekee monesti hyvää.

Lukuisia syitä jatkaa

Viime vuosina lopettaminenkin on käynyt välillä Räsäsen mielessä. Hän kertoo epäilleensä itseään, lahjakkuuttaan ja mahdollisuuksiaan päästä enää takaisin huipulle. Vaikeimpina hetkinä hän ei halunnut edes ajatella urheilua.

– Lisäksi mietitytti, kuuluuko itselle rakkaan asian tuottaa niin paljon pahaa oloa ja eikö tästä touhusta pitäisi nauttia. Kertaakaan en ole silti ajatellut tosissani, että tämä oli nyt tässä. Aina on ollut takaraivossa se palo, että täältä tullaan vielä takaisin.

Syitä jatkaa oli lukuisia. Yksi niistä on rakkaus kilpailemiseen ja harjoitteluun. Räsänen kokee, ettei saa mistään muusta tekemisestä samanlaista flow-tilaa kuin juoksemisesta. Hän muistuttaa, että kilpaurheiluun mahtuu paljon muutakin kuin itse kilpailutilanne. 

Hän näkee urheilu-uran olevan ennen kaikkea upea matka.

– Urheilu on itsensä haastamista ja kehittämistä. Se on myös jatkuvaa oppimista, kompromisseja ja määrätietoista työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. Urheilu vaatii fyysistä kuntoa, mutta ennen kaikkea psyykkistä vahvuutta. Menestyminen ja tavoitteiden saavuttaminen ovat urheilijalle kuin palkkapäivä.

– Urheilun kautta pääsee ylipäätään kokemaan asioita, joita ei varmasti muuten kokisi. Siihen sisältyy lukuisia kilpailu- ja leirimatkoja, onnistumisia ja pettymyksiä, urheilun kautta solmittuja ystävyyssuhteita ja niin edelleen.

Räsänen tiedostaa oman lahjakkuutensa. Hänelle on suotu poikkeuksellinen lahjakkuus juosta kovaa.

– Lisäksi minulla on suhteellisen kova kilpailukyky ja pää tähän touhuun. Olisi hölmöä olla katsomatta, mihin nämä kortit riittävät. Eipä tarvitse sitten myöhemmin jossitella.

Hän korostaa lähipiirin tuen tärkeyttä.

– Lähipiiri on jaksanut tukea ja uskoa minuun silloinkin, kun itse en ole niin tehnyt. He ovat uskoneet paluuseeni ja kykyyni juosta kovaa.

Elämäntapana urheilu

Räsänen kertoo olevansa nyt henkisesti aiempaa vahvempi ja valmiimpi urheilija. Suhtautuminen urheiluun on muuttunut jonkin verran juniorivuosista.

– En ota vastoinkäymisiä enää niin raskaasti. Olen myös oppinut kunnioittamaan kroppaani ja mieltäni eri tavalla kuin nuorempana.

Urheilu on Räsäselle myös elämäntapa. Hän kertoo kirjaimellisesti kasvaneensa urheilukentällä. Juokseminen ja hyppiminen olivat jo nuorena hyvin luonnollisia ja mieluisia.

Ensimmäisiin Hippo-kisoihinsa Ella Räsänen osallistui Kangasalla 4-vuotiaana. Kangasalan Kisaan hän liittyi 7-vuotiaana, ja alkoi edustaa Tampereen Pyrintöä 11-vuotiaana. Nuorempana Räsänen kilpaili pikamatkojen ohella myös tuhannella metrillä ja maastojuoksussa. Lisäksi hän harrasti hiihtoa ja suunnistusta.

– Olen luonnostani nopea ja räjähtävä, mutta pitempien juoksumatkojen, hiihdon ja suunnistuksen myötä myös kestävyyteni on hyvällä tasolla.

Juniorisarjoissa Räsäsen suosikkimatka oli 300 metriä, josta oli luontevaa siirtyä 400 metrille. Hänellä on aina ollut kyky ylläpitää pitkään rentoa ja kovaa juoksuvauhtia.

– Monet sanovat, että juoksuni vaikuttaa helpolta ja näyttää siltä kuin hölkkäisin, vaikka juoksisinkin todella kovaa.

Räsänen kertoo kokevansa ratakierrosta kohtaan aina tiettyä kunnioitusta.

– Jännitän 400 metrin juoksemista ihan eri tavalla kuin muita pikamatkoja. Sen juokseminen on aika kamalaa, mutta toisaalta olotila maalissa on jotenkin euforinen: kivun kautta nautintoon. Tavallaan sitä tunnetta vihaa, mutta samalla siitä myös ihan vähän salaa nauttii.

– Minulla taitaa vähän viirata päässä, koska tykkään myös lajin vaatimasta sitkeästä harjoittelusta, Räsänen naurahtaa.

Olympiatavoite yhä olemassa

Viime vuosina Räsänen on satsannut opintoihin. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa hallintotieteitä kahden vuoden ajan. Kandivaiheessa hän on syventynyt julkisoikeuteen. Sen lisäksi hän on suorittanut kauppatieteiden perusopinnot ja tehnyt saksan kielen opintoja.

– Korkeakoulututkinto on ollut aina tavoitteeni, elämä jatkuu urheilu-uran jälkeenkin. Tiettyä ammattia ei ole vielä mielessä, joten useampia ovia avaava tutkinto sopii minulle parhaiten. Minua kiinnostaa johtaminen ja uskoisin, että urheilun pystyy yhdistämään tulevaan ammattiinkin hyvin.

Räsänen toteaa opiskelun olevan hyvää vastapainoa urheilulle.

– En ole kuitenkaan ottanut opiskelun suhteen stressiä. En opiskele niin sanotussa normitahdissa, ja valmistun luultavasti kuudessa vuodessa.

Räsänen asuu Tampereella yhdessä miesystävänsä kanssa. Kesän aikana hänen tarkoituksensa oli kilpailla niin paljon kuin mahdollista ja suorittaa muutamia yliopistokursseja. Lisäksi Räsänen toimii valmentajana aikuisten juoksukoulussa; hän opettaa oikeanlaista juoksutekniikkaa, jotta vammoilta vältyttäisiin.

Viime vuosien aikana nuori urheilija on pystynyt harjoittelemaan vaihtelevasti. Räsäsellä on ollut pitkiä jaksoja, jolloin hän ei ole urheillut lainkaan sekä jaksoja, jolloin hän on päässyt tekemään lähes kisavauhtista juoksua.

– Olen saanut tehdä niin sanottua perusharjoittelua rauhassa usean vuoden ajan, joten peruskuntoni on noussut valtavasti. Lisäksi fysiikka – voima, liikkuvuus ja kehonhallinta – on hyvällä tasolla. Samaten keskivartalon tukilihakset ovat kunnossa

Räsänen toteaa, että varsinainen juoksukunto on pieni arvoitus, koska kovaa juoksua on tullut viime vuosina vähän. Tämän myötä ensimmäisiin kisoihin ei ole tulostavoitteita. Ainut tavoite on saada aikaan ehjä juoksu ja päästä maaliin asti. Varsinaista huippukuntoa hän hakee kilpailemisen kautta.

Räsänen korostaa palaavansa radalle tosissaan.

– Olympia-tavoite on yhä olemassa.

Teksti: Juhana Unkuri

Palaa otsikoihin