Hyvä tyyppi: Elämänkokoinen historia
Haastattelupäivänä Matti Sipilä on juuri täyttänyt 80 vuotta. Hyvän muistinsa ja historia-kiinnostuksensa ansiosta häntä on kutsuttu jopa ”käveleväksi historiaksi”.
– Jollet tunne historiaa, ei tiedä tästä päivästä etkä tulevaisuudesta, sanoo Sipilä.
Hän painottaa erityisesti kulttuurihistorian tärkeyttä. Hämeen Museoseuran jäsentä aihepiiri kiehtoo maailmallakin.
– Kirkot ovat aina kulttuurihistoriaa pullollaan. Suurkaupungeissa käyn eri uskontokuntien pyhäköissä.
Matkoilla ovat vuorollaan olleet mukana lapset ja lastenlapset: muunlaisten olojen näkeminen kasvattaa, Sipilä uskoo.
Hänet on kastettu kotona Hämeenpuisto 16:ssa, jonka paikalla on nykyään kerrostalo. Talon päädyssä sijaitsi Amurin lastentarha.
– Seuraava talo oli Puisto-Emmaus, jossa oli oikein hyvä pyhäkoulu – mutta siellä oli vain tyttöjä.
Pyhäkoulua käytiin joka sunnuntai. Siellä vietettiin omia pääsiäis- ja joulujuhlia sekä tehtiin keväisin retki Pyynikille.
– Ajat olivat kovat, ja kukin otti omat eväät mukaan.
Kesät vietettiin isän kotipaikalla Eräjärvellä. Vuonna 1900 syntynyt poliisi-isä oli sodan ajan kotirintamalla. Rauhan aikojen tultua palattiin kouluun Tampereelle.
Sipilä muistaa hyvin, kuinka jatkosodan loppuvaiheessa kirkot olivat niin täynnä, että ihmiset seisoivat käytävillä. Huonot ajat vaikuttavat saavan ihmiset kirkkoon.
– Aleksanterin kirkko oli meidän perhekirkko. Joka pyhä ei kirkossa käyty, mutta kaksi tärkeintä olivat joulu ja kiirastorstai. Isä istui joka sunnuntai kamarissa radion vieressä ja lauloi virret.
Erässä jouluaamun jumalanpalveluksessa kaikki sähköt sammuivat.
– Ilmoitin äidille, että seuraavaksi jouluksi haluan rosvotuikun. Kannoin sitä mukanani kirkolle ainakin kolme vuotta.
Sotien jälkeisinä vuosina urheiluinnostus kasvoi niin Tampereella kuin koko maassakin. 6-7-vuotiaana nassikan tie vei Palomäen uimalaitokseen, jossa Tampereen Uimaseura piti uimakoulua.
– Se oli aivan upea paikka.
Viikareita ja yhteishenkeä
Sipilän koulupolku alkoi Aleksanterin kansakoulusta. Opettaja Hellä Eskelinen teki sarjakuvia raamatunkohdista ja polki urkuharmonia.
– Koskaan ei ollut puutetta tekemisestä. Tehtiin pientä jäynääkin, mutta urheilu oli aina ykkönen. Ei ollut koulukiusaamista. Kyllä siellä pikkuisen nuhjattiin, mutta kaikki saivat olla porukassa.
”Kaakinmaan nuorisoseura” oli yhteishengeltään huippu. Tapaamispaikka oli Vapaudenpatsaan luona Hämeenpuistossa.
– Vaikka olin aina nuorin jengissä, olin menossa muiden mukana tuleen tai veteen.
Elämä oli noihin aikoihin perhekeskeistä, mutta yhteishenki kova.
– Kodit olivat vaatimattomia, mutta jos jollakin oli jotain vaikeuksia, koko yhteisö riensi auttamaan.
Sipilä esittelee kuvia Seija Hirvikallion kirjasta Hämeenpuisto – Tampereen Esplanadi vuodelta 2012. Siinä on kuvattuna Hämeenpuiston historiaa 1830-luvulta nykypäivään asti.
Sipilän kaapista löytyy oma rippikoulutodistus. Hän muistaa hyvällä Harjun seurakunnan pastori Simo Talvitietä, joka oli tuntiopettajana Rellussa eli Tampereen Reaalilyseossa ja piti myös niin sanottuja oppikoulu-rippikouluja.
– Oltiin niin vilkkaita kuin nelosluokkalaiset pojat voivat olla, mutta hän osasi käsitellä viikareita. Hänellä oli huumorintajua ja hän oli aivan loistava pedagogi.
– Talvitiet asuivat Epilän seurakuntatalossa, johon hän kutsui meitä teeiltoihin. Niissä vallitsi reilu meininki.
– Kirkko näkyi ihan hyvänä instituutiona. Porukassamme ei ollut seurakuntanuoria, mutta ei kirkkoa ylenkatsottu, kiitos tuollaisten henkilöiden.
Supisuomalaisesti luterilaisena itseään pitävä Matti Sipilä katsoo, että kirkkoa vielä tänäkin päivänä ohjataan sangen viisaasti.
Urheiluinnostusta
Elokuvat olivat suuri harrastus, ja Tampereella toimi peräti kymmenen elokuvateatteria. Muuten elämästä iso osa pyöri tamperelaisittain nyrkkeilyn, jalkapallon ja jääkiekon ympärillä.
Matti Sipilä oli katsomossa vuonna 1952, kun Tampereella pelattiin olympiakisojen huippujännittävä jalkapallo-ottelu Neuvostoliitto vastaan Jugoslavia. Peli päätyi uusintaotteluun, ja siinäkin Ratinan stadion oli tupaten täynnä.
Tampereen Voimailuseuran kasvattina Sipilä vastasi Tammer-turnauksen järjestelyistä yli 30 vuotta. Hän on myös SVUL Hämeen piirin johtokunnan jäsen.
Urheiluinnostus on siirtynyt seuraavassa sukupolvessa, sillä poika Aki on liikuntatieteiden maisteri.
Rakennusmestariksi kouluttautunut Matti Sipilä oli Tampereen kaupungin virassa 43 vuotta. Kuljetuspäällikön työhön kuului kaikenlaista.
Hän oli vastuussa Kalevala-muistomerkin kipsimallin kuljettamisesta taidevalimoon Järvenpäähän ja valmiin monumentin siirrosta Kalevan kirkon viereen Tampereelle. Useita tonneja painavan pronssiteoksen kuljettamiseen tarvittiin lavetteja ja nostureita, rakennustelineitä, paksuja tukihirsiä ja poliisi – sekä hyvien työntekijöiden panos.
– Se oli jännittävä yö.
Teksti: Asta Kettunen