Hyvä tyyppi: Nyt ehtii vielä tukea sankareita
Miehen sinisessä liivissä ja keräyslipas kädessä saattaa nähdä Pirkanmaalla milloin missäkin, useimmiten kuitenkin Pirkkalassa tai tamperelaisen kauppaliikkeen aulassa. Kyseessä on Paavo Närvänen, joka jatkaa toimintaa veteraanien hyväksi eläkepäivillään.
Harrastustaan hän perustelee lainauksella Veteraanin iltahuuto -kappaleesta: ”...kohta poissa on veljet”.
– Enää ei ole monta vuotta jäljellä, että voi keventää heidän viime vuosiaan ja olla avuksi.
Ajatus kunniavelasta tuntuu velvoittavalta. Jotkut lahjoittajat ovat todenneet, ettei velkaa pystytä koskaan kokonaan kuittaamaan.
Toinen kannustava tekijä on isänmaa.
– Isä oli sotainvalidi, olen saanut kasvatuksen isänmaallisuuteen, ja kotona on kannustettu kristillisiä arvoja.
Motivaatiota kasvattaa sekin, että Närvänen on ollut mukana veteraanien ystäväpalvelussa, vetänyt kaikkiaan kymmenen viikon mittaista leiriä ja hoitanut lentopallojoukkueen kilpailumatkoja. Hän toimi joukkueenjohtajana lentopallon maailmanmestaruuskilpailuissa, kun Tampere voitti kultaa.
Keräystä yhdessä talkoilla
Närvänen sai paljon tuttuja työskennellessään poliisina ja palvellessaan Pirkkalan seurakuntaa luottamushenkilönä. Tuttuja on monissa veteraanijärjestöissä, ja muun muassa Mannerheim-ristin ritareissa.
Suomessa toimivat veteraanijärjestöt yhdistivät varainhankintansa Sotiemme Veteraanit -keräyksen alle vuonna 2006. Keräyksessä ovat mukana Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto sekä Kaatuneitten Omaisten Liitto.
– Keräys toteutetaan talkootyönä, ja tuotto menee suoraan Pirkanmaan veteraaneille eri yhdistysten kautta, Närvänen antaa tunnustusta.
Keräyksen taustalla toimii veteraanijärjestöjen perustama rekisteröity yhdistys Veteraanivastuu, joka myös jakaa kertyneitä varoja liittoihin kuulumattomille veteraanimiehille ja -naisille.
Paavo Närvänen kuuluu veteraaniyhdistyksiin kannatusjäsenenä.
Veteraaneja on yhä noin 8000
Keräysvaroilla vapauttamme puolustaneille hankitaan lääkkeitä, silmälaseja ja palveluita, kuten hierontaa, hammashoitoja, siivousta ja kuljetuspalveluita. Kuntoutusleireihin ei iäkäs joukko enää jaksa osallistua, vaan tukipalveluita viedään kotiin.
Kaikki eivät tiedä, että sotiemme veteraaneja on yhä elossa noin 8000. Tämän Närvänen uskoo johtuvan siitä, että sodasta on vierähtänyt jo kauan aikaa. Veteraanien puolisoita ja leskiä sekä sotaleskiä on noin 17 000.
– Veteraanien arvostus on korkealla. Kaikenikäiset käyvät laittamassa lippaaseen kolikoita tai seteleitä – nuoretkin, ja lapset vanhempiensa kanssa. Ei ole sellaista kertaa, etteikö sanottaisi, että olet hyvällä asialla, Närvänen kertoo.
– Suomalaiset ymmärtävät veteraanien arvokkaan tehtävän ja antavat mielellään kolikoita tai seteleitä keräyslippaaseen.
Närvänen haluaakin antaa parhaat kiitokset lahjoittajille ja toteaa, että antajat eivät köyhdy, vaan saavat hyvän mielen voidessaan tukea iäkkäiden sankarien viimeisiä vuosia.
– Nämä nuoret, jotka tulevat lahjoittamaan rahaa, ovat tutustuneet historiaan, ja monella on myös yhteyksiä asiaan oman sukunsa kautta. Minulle on ilo, että nuoriso suhtautuu asiaan myönteisesti.
Yrityksetkin yleensä ymmärtävät asian tärkeyden ja pitävät ovet avoimina keräykselle.
Lippaan kanssa liikkuva kuulee mielenkiintoisia tarinoita – kuten muisteluksen yksikätisestä isoisästä.
Sodan jäljet ovat pitkät:
– Siitä ei ole monta vuotta, kun eräs veteraani kertoi heränneensä hikisenä ja täydessä taistelutilanteessa, Paavo Närvänen mainitsee.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Haastattelu on tehty ennen koronaepidemian puhkeamista.
Veteraanilinkkejä:
Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistys