Hyvä tyyppi: Pappi kostaa, ja muutakin jännittävää tapahtuu
Ensimmäisen kirjan saaminen painokuntoon vei Jaakko Melentjeffiltä laskentatavasta riippuen 15 tai 25 vuotta. Kun vauhti on lopulta saatu päälle, hän aloittelee jo kolmannen osan tekemisestä.
– Kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaa julkaista kirjan. Itselläni ajatus on itänyt lukioajoista asti, mutta en ollut kirjoittanut novelliakaan. Kun esikoispoika syntyi vuonna 1992, olin hoitovapaalla vuoden verran, kirjoitin ensimmäisen romaanin ja lähetin sen isoon kustantamoon. Sieltä tuli nätti hylkäyskirje.
Tämän jälkeen hän piti taukoa, kunnes vuonna 2003 alkoi kirjoittaa jännitysromaania. Tämä oli kymmenen vuoden tie; hylkäämisen jälkeen hän editoi ja kehitteli tekstiä ja juonta lisää. Luettuaan lehdestä Viita-akatemian aloittavan jälleen kolmivuotisen kirjoittajakoulun hän päätti kokeilla onneaan.
– Ajattelin, että jos pääsen sinne, se kertoisi, että minulla on edes vähän taipumuksia. Se oli hyvä sparraus, luimme toistemme tekstejä ja vetäjä, kirjailija Niina Hakalahti antoi käsikirjoituksista palautetta. Sen jälkeen jätin asian aika lailla Herran haltuun.
– Kolme viikkoa ennen 50-vuotispäivääni päätin koettaa vielä kerran, ja lähetin tekstin Atenaan. Sieltä tuli vastaus, että päähenkilöt ovat kiinnostavia, ja ehdotettiin, että mitäs jos teet kokonaan uuden tekstin samoilla päähenkilöillä.
Uuden tarinan kirjoittamiseen meni puolisen vuotta, ja siitä kului vielä vuosi Hukkuneiden ilmestymiseen.
– Siinä tavallaan oppi löytämään oman kertojanäänensä. Sanonta, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, on totta.
Esikoisteos on käännetty myös saksaksi.
Kaksi vuotta myöhemmin luettavaksi putkahti jatko-osa Papin kosto, joka ilmestyy myös äänikirjana. Se on itsenäinen teos, mutta juoneen voi päästä kiinni helpommin, jos lukee kirjat peräkkäin.
Teos kysyy, voiko kostamalla saada oikeutta. Pappi vilahtaa jo ensimmäisessä kirjassa, mutta mitä ja miten hän kostaa, jätetään arvoitukseksi, jotta ei pilata lukijan yllätystä. Kirjassa on kyse ajankohtaisesta aiheesta, ihmiskaupasta.
Realismia, ei saarnaamista
Jaakko Melentjeff haluaa kertoa tarinansa visuaalisesti, ja rytmitys on tärkeää. Eteenpäin mennään tarina edellä, eikä kirjailija alleviivaa mielipiteitään. Niissä myös tapahtuu kaikenlaista useissa maissa.
– Osassa paikoista olen käynyt, mutta netti on kirjailijan apu, ja etsin myös pientä knoppitietoa. Oikeuslääkärille lähetin kirjeen ja pyysin lukemaan kohdat, jotka liittyvät patologin työhön.
– Jonkin verran olen lukenut kirjallisuutta rikostutkinnasta. Ei näitä uskalla ihan hatusta vetää.
Ihmiskaupasta hän etsi uutisia ja artikkeleita tiedotusvälineistä. Myös työstä on löytynyt tukea.
Tavoitteena on tehdä sarja kirjoja samoilla päähenkilöillä. Kolmanteen on jo idea, ja kirjoittaminen on alkanut näinä päivinä.
– Olen säntillinen kirjoittaja: iso tarina on jo päässä, ja kun alan kirjoittaa, kirjoitan joka päivä. Luetutan tekstit ensin vaimolla, ja niistä käydään keskustelua. Esimerkiksi Papin kosto -nimi oli hänen ideansa.
Kuun pimeällä puolella
Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijänä psykiatrian poliklinikalla nuorten aikuisten parissa työskentelevä Melentjeff mietti aluksi, onko hyvä kirjoittaa kirjoja, joissa tapahtuu rikoksia ja murhia. Hän kuitenkin päätyi siihen, että on myönteistä ottaa nekin asiat esille. Myös työkaverit ovat olleet hengessä mukana.
Alalle hän päätyi, koska halusi tehdä työtä, jossa voi auttaa ihmisiä. Kaveripiirissä oli lisäksi jo tuttu, joka oli samalla alalla.
– Työ on haastavaa ja mielenkiintoista, mutta aika tiukkaa, koska työskentelen kaikkein raskaimpien asioiden kanssa. Maailma on nykyään nuorille erilainen kuin omassa nuoruudessa. Nuoren on jo yläasteella päätös, mitä aikoo elämässään tehdä. Elämä on menestymiskeskeistä, esimerkkinä kilpailu, mihin lukioon pääsee.
Nuori putoaa helposti vauhdista, jos opinnot keskeytyvät. Syynä ei välttämättä ole päihteiden käyttö, vaan esimerkiksi väsyminen informaatiotulvan ja suorituspaineiden keskellä.
Asiakasmäärä on vuosien varrella kasvanut moninkertaiseksi. Oma uskonnollinen vakaumus ja päivittäinen rukoileminen tukevat vointia, mutta työpäivän aikana näitä ei nosteta esiin.
Suomalaista dekkarigenreä ei Melentjeffin huomion mukaan kovin paljon arvosteta. Parhaiten ovat menestyneet Leena Lehtolainen, Taavi Soininvaara, Kati Hiekkapelto sekä Antti Tuomainen, jonka Pikku Siperia -kirjassa (Like 2018) päähenkilönä on Afganistanin käynyt kyläpappi.
Maailmalla muiden Pohjoismaiden dekkaristit ovat lyöneet läpi, ja esimerkiksi Sorjonen-sarjan ensimmäisen kauden esitysoikeudet on myyty 180 maahan. Tampereella rikospoliisissa työskentelevästä Paula Korhosesta ja hänen kollegoistaankin saisi kohta etsiväsarjan siinä mistä Beckista, Maria Wernista tai Wallanderistakin.
Saavatko pahat Papin kostossa palkkansa?
– Eivät välttämättä kaikki, mutta tarinan täytyy päättyä niin, että lukijalle jää hyvä mieli.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Jaakko Melentjeff Facebookissa