3.10.2018 14.28

Hyvä tyyppi: Paras palkkio on hyvä mieli

Vapaaehtoishommasta saa hyvän mielen, voimia ja eväitä eteenpäin, ja siitä tulee elämäntapa, sanoo Jorma Huhtanen.

Hän tuli Mummon Kammarin vapaaehtoisrinkiin seitsemisen vuotta sitten, jolloin emäntä oli saanut kutsun taivaan kotiin, ja eläkepäivätkin olivat alkaneet. Naapuri houkutteli Kalkun kirkontuvalle, jonne puolestaan tultiin esittelemään Kammarin toimintaa.

Alkamassa oli parikin perehdytyskurssia vapaaehtoisille. Mies lähti kurssille, ja on ollut mukana siitä saakka. Eniten keikkaa on ollut talonmies pikkaraisissa.

– Ihan hyvä, että lähdin mukaan. Paras palkkio, minkä tästä saa, on se hyvä mieli, kun kaikki on tehty.

Hyvää kiitosta on sekin, jos asiakas pyytää samaa kaveria auttamaan toistekin.

Aluksi matkaan lähdetään kokeneemman kaverin mukana, ja myöhemmin useimmiten pareittain.

Pikkaraiset kokoontuvat kerran viikossa tehtävänjakoon. Samalla kerrotaan kokemuksia, käydään läpi palautteita ja suunnitellaan tulevaa.

– Palaute on mielestäni erittäin tärkeä, siitä oppii, Huhtanen huomauttaa.

– Samalla voidaan ääneen pohtia askarruttavia asioita ja sopia pelisääntöjä.

Pikkaraiset tekevät pieniä auttamishommia, mutta puunkaatoon ei ruveta eikä sähköasennuksia tehdä.

– Semmoista, mitä voisi pyytää naapurinmieheltä, tai mitä kotioloissa perheenisä tai -äiti voi tehdä, Huhtanen kuvailee.

Vahinkovakuutus kattaa kyseiset tehtävät, mutta ei korvaa, jos asiakkaan luona on tehty jotain ylimääräistä, ja jotain sattuu.

Rivi- ja omakotitaloissa asuvien ikäihmisten luona tehdään pihahommia, kuten ruohonleikkuuta, pensasaidan leikkaamista ja lumitöitä. Pian onkin taas ruuhkaa, sillä lehtiharavointikausi on alkamassa.

Sisällä on verhojen ja taulujen ripustamista, lampunvaihtoa, palovaroittimien laittoa ja huonekalujen kokoamista sekä mattojen kantamista. Kysyttyjä ovat myös he, jotka osaavat neuvoa Internetin käyttöön tai etsiä televisiokanavat. Kukin auttaa taitojensa mukaan.

Vaikka joka hommaan ei ole pakko lupautua, vaatii vapaaehtoistyö sitoutumista: homma, joka luvataan tehdä, myös tehdään.

netti_jorma_02
Juuri Kalkusta Tesomalle muuttanut 71-vuotias Jorma Huhtanen on tehnyt työuransa koneasentajana. Vapaaehtoishommissa on tarvittu kevyitä työkaluja.

Huhtasen mukaan moni kaipaa ennen kaikkea puhekaveria.

– Yksinäisyyttä on paljon, joskus se on aika surullistakin.

Itselle vapaaehtoistyö antaa voimia eteenpäin.

– Vaikka kysymys on vieraasta ihmisestä, siitä saa itsekin sisältöä. Kaikesta oppii, mitä eteen tulee.

Koti on ihmiselle pyhä paikka, se on syytä muistaa. Asiakasta ei jätetä pulaan eikä kiirehditä, vaikka jotain muutakin pientä tehtävää löytyisi – kysehän on auttamisesta.

Pikkaraisten lisäksi Huhtanen on ollut kaverina esimerkiksi pankki- ja lääkärireissuilla sekä apuna arkunkannossa.

– Se on ihmiselle viimeinen palvelus, ja hyvin henkilökohtainen. Ei siihen koskaan kokonaan totu, mutta jonkinlainen tottuminen tapahtuu siihen ajatukseen, että lähtökin kuuluu ihmiselämään.

Hautajaisissa näkee ihmiselämän kirjon: toisilla on paikalla yksi tai kaksi omaista, toisilla iso joukko saattajia.

– Jokainen tapaus on erikseen, ja sekin on tavallaan antoisaa, koska se pistää ihmisen miettimään elämää omalta kohdaltaan, Huhtanen pohtii.

Hänelle vapaaehtoistehtävä on koko päivän projekti, johon valmistautuminen alkaa heti aamusta. Hän teki aikaisemmin vapaaehtoistehtäviä toisessa paikassa, mutta se kävi liian raskaaksi.

– Homma on hyvä pitää määrätyissä rajoissa, ja jos se alkaa käymään työstä, pitää tehdä valintoja.

Joka-aamuinen sauvakävelylenkki ja muu liikunta auttavat pysymään kunnossa.

– Siinä mielessä on ollut siunausta, että työtä ja terveyttä on riittänyt.

Teksti: Asta Kettunen

Kuvat: Rami Marjamäki

Perehdytystä

Seuraava perehdytys on 18.10. kello 13.15.

Vapaaehtoiset haastatellaan ja koulutetaan, ja tehtäviä tarjotaan osaamisen mukaan. Jos perehdytyskurssin ajankohta ei sovi, onnistuu yksilöllinenkin neuvonta.

– Aina löytyy tehtävää, ja tarve vain lisääntyy, muistuttaa vapaaehtoistoiminnanohjaaja Sirpa Siira.

Tällä hetkellä pikkaraisia on reilut 40 ja keikkavapaaehtoisia viitisenkymmentä.

– Lisää kaivataan koko ajan, koska aina jotkut jäävät pois. Nytkin kymmenet vanhukset odottavat ystävää.

– On ilahduttavaa, että mukaan on nyt tullut 50–60 -vuotiaita. Koko ajan on haku päällä myös juttukavereista, heissä on monen ikäisiä opiskelijoista alkaen.

Mummon Kammarin uudistetut sivut

Ilmoittautuminen perehdytykseen


Palaa otsikoihin