Hyvä tyyppi: Saa halata

Lapset ja perheet ovat tässä työssä parasta – ja samalla haastavinta. Näin tuumii Marjaana Ruuttunen, joka on toiminut lastenohjaajana lähes 50 vuotta Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksessa.

Iltapäiväkodin lapset Tilda (vas. takana), Viivi, Viivi, Amanda ja Ellen nauttivat lukuhetkistä Marjaana Ruuttusen kanssa.

– Tuttavaperheen lapsi oli vanhemmillani hoidossa, ja minäkin osallistuin lapsen hoitoon. Hänen äitinsä oli jättänyt minulle kirjelapun, jossa hän kehotti minua hakemaan päiväkerhon ohjaajan töitä seurakunnilta, muistelee Ruuttunen.

Partiota ja pyhäkoulua pitänyt nuori nainen saikin paikan, ja aloitti päiväkerhon ohjaajana Peltolammilla elokuussa 1970. Ryhmä toimi kerrostalon pohjakerroksessa.

Kouluttautuminen tapahtui kursseilla työn ohessa. Ruuttunen on suorittanut myös perhetyön tutkinnon, joka nykyisin vaaditaan seurakuntien lastenohjaajilta.

Hän kiittää koulutustaan. Se on antanut mahdollisuuden suunnitella toimintaa monipuolisesti.

– Oma erityisalani on musiikki, ja siksi olemme lasten kanssa leikkineet runsaasti laulu-leikkejä, kertoo Ruuttunen, joka vapaa-ajallaan laulaa Solenne-kuorossa.

Nykyisin hän toimii Eteläisen seurakunnan lastenohjaajana avoimissa kerhoissa Peltolammilla ja Härmälässä sekä Multituvan perhekahviossa.

Koululaisten iltapäiväkodissa Ruuttunen työskentelee Koivistonkylän seurakuntakodissa. Työparina on lastenohjaaja Peetu Ahtola.

Lapset tulevat koulupäivän jälkeen kerhoon ja tekevät läksyjä, askartelevat, piirtävät, pelailevat lautapelejä sekä sählyä ja jalkapalloa.

– Vapaata leikkiä ja olemista on paljon, sillä lapset ovat jo koulussa joutuneet istumaan paikoillaan. Kännykkää ei kuitenkaan räplätä, hymyilee Ruuttunen.

– Kerron mielelläni lapsille vanhoista asioista, ja tuntuu, että hekin tykkäävät. Keskustelemme myös ajankohtaisista aiheista. Lapset tietävät nykyisin paljon monista asioista.

Helmikuun alun aiheina ovat olleet muun muassa Sanomalehtiviikko ja Yhteisvastuukeräys.

Lasten kanssa jutellaan myös ystävyydestä ja auttamisesta ja muistakin hyvistä arvoista. Päivään kuuluu ruokarukous ennen välipalan nauttimista.

Ruuttunen pitää tärkeänä, että seurakunnan kerhoissa annetaan kristillistä kasvatusta.

– Eräs mieleen jäänyt palaute tuli eräältä isältä, joka lapsensa kanssa kävi kerhoa. Hän sanoi: ’Tulin tänne hengelliseen kotiini.’ Se tuntui lämpimältä.

Kokenut ohjaaja on huomannut, että kaikilla lapsilla on huomion tarve. Pienellä koululaisella voi tulla ikäväkin vanhempia pitkän päivän aikana.

– Siksi jokaista lasta katsotaan silmiin ja hänet kätellään tullessa ja pois lähtiessä. Ja lapset tietävät minusta, että ’toi tykkää halata’. Saa halata!

Ruuttunen tuntee perheitä jo useammassa sukupolvessa.

– Kaikkein palkitsevinta on, kun joku aikuinen tulee kertomaan, että hänellä itsellään oli hyvä olla kerhossa, ja sen vuoksi hän haluaa tuoda sinne myös oman lapsensa.

Koululaisten iltapäiväkodissa Koivistonkylässä Marjaana Ruuttusen työparina työskentelee Peetu Ahtola.

Palaa otsikoihin