4.9.2019 9.43

Hyvä tyyppi: Vapaaehtoistyössä voi laittaa hyvän kiertämään

Haluan auttaa muita, koska olen itsekin saanut apua. Näin toteaa Eija Heikura, joka sai kipinän vapaaehtoistyöhön, kun hän asui nuorena jonkin aikaa Englannissa. – Minua kosketti vieraiden ihmisten halu auttaa ja kutsua koteihinsa.

Eija Heikura seisoo Kalevan kirkon edessä ruohikolla. Hänellä on lennokkaasti kädet levällään ja toisessa kädessä sinivihreä aukinainen sateenvarjo.
Kalevan kirkko on Eija Heikuralle läheinen paikka. ”Siellä mieheni ja minut on vihitty ja kolme lastamme kastettu.” Kuva: Hannu Jukola
Heikura aloitti vapaaehtoistyöt jo nuorena. Sosiaalikasvattajan opintojen aikaan hän veti Pelastusarmeijan lastenkerhoa sekä oli tukihenkilönä ennaltaehkäisevässä lastensuojelussa. Matkan varrella on ollut tehtäviä kahvinkeitosta Facebookin, Twitterin ja Instagramin päivittämiseen.

Nyt hän tekee vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa, ja on ystävystynyt irakilaisperheen kanssa. Valkonauhayhdistyksessä hän tukee vaikeissa elämäntilanteissa olevia naisia.

Tampereen herättäjäjuhlat 2018 olivat käännekohta Heikuran elämässä. Koska viestintä ja sosiaalinen media kiinnostivat, hän otti rohkeasti yhteyttä juhlien viestintätiimiin ja pyysi päästä mukaan.

Kokemus antoi uskallusta mennä omassa elämässä eteenpäin. Herättäjäjuhlilla saadun sosiaalisen median kokemuksen ansiosta Heikura palkattiin projektikoordinaattoriksi Suomen Kielipolku -yhdistykseen. Aiemmin hän toimi vuosia erityislasten yksikön lastentarhanopettajana ja varajohtajana.

Työ herättäjäjuhlilla vahvisti käsitystä siitä, millainen vapaaehtoistyö itselle sopii.

– Huomasin, että kannattaa tehdä niitä asioita, joista pidän. Kun teen asioita ilolla, se kantaa hedelmää. Vapaaehtoistyö on myös mahdollisuus ilmaista itseään. Ymmärsin, että omia taitoja ja lahjoja ei kannata vähätellä, sillä niistä voi olla hyötyä jollekin toiselle.

– Jokainen voi tehdä jotain, jotta maailma olisi parempi paikka. Vapaaehtoistyö voi olla kertaluonteista ja pientä.

Heikura ajattelee, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas.

– Me olemme kaikki samanarvoisia. Jokainen, myös vahva ihminen, tarvitsee joskus apua. Vapaaehtoistyössä voi osoittaa lähimmäisenrakkautta ja armoa muita ihmisiä kohtaan.

– Palkintona saan hyvän mielen ja merkityksellisyyttä elämään.

Sosiaalinen monitoiminainen nauttii monenlaisten ihmisten kohtaamisista, koska niistä saa ymmärrystä ihmisyydestä, elämäniloa sekä -kokemusta. Hän haluaa myös näyttää omille lapsilleen, että jokainen voi vaikuttaa.

Harrastuksille ja perhe-elämälle jää aikaa, sillä Heikura on suunnitelmallinen ja osaa myös kieltäytyä hänelle tarjotusta tehtävästä. Omia akkujaan hän lataa kävelemällä metsässä, matkailemalla lähialueella ja lukemalla kirjoja.

– Haluan rohkaista vapaaehtoistyöhön, sillä jokainen voi tehdä sitä omilla kyvyillään ja voimavaroillaan. Pienistä kohtaamisista voi syntyä paljon hyvää mieltä. Vapaaehtoistyö on ennen kaikkea toisen ihmisen kohtaamista: usein tervehtiminen ja kiittäminen riittävät.

Teksti: Riitta Jussila

Palaa otsikoihin