Hyvä tyyppi: Voimistelun ilo tukee koulunkäyntiä
– On todella tärkeää tuoda voimistelun iloa näkyviin, sanoo Jertta Hellman. Hän valmentaa vuosina 2008 ja 2009 syntyneitä tyttöjä Tampereen Työväen Naisvoimistelijoissa.
Harjoituksia on neljä kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Tavoitteellista kilpaurheilua on kritisoitu liiasta harjoitusmäärästä liian nuorina.
– Kun on itse harrastanut urheilua, harjoittelu viisikin kertaa viikossa on tuttua. Koen, että urheilu on auttanut koulunkäyntiäni rytmittämällä sitä: kun joka arkipäivä oli treenit, tein läksyt sitä ennen, koska treenien jälkeen ei olisi jaksanut. Kun harrastus päättyy, alkaa enemmän lipsua aikatauluista.
Toinen viime aikoina puhuttanut aihe on kova voitontavoittelu.
– Minun mielestäni meidänkin seurassa on jokaiselle jotakin: on tavoitteellisia ryhmiä ja niitä, joissa voi käydä jumppaamassa.
Tiettyjen lajien, kuten voimistelun, on sanottu olevan yliedustettuina anoreksiaan sairastuneiden harrastuksissa.
– Ulkonäköasiat tuntuvat kyllä kiinnostavan. Seurassamme pyritään kuitenkin tuomaan esiin, että sporttinen ulkonäkö on parempi kuin langanlaiha, Hellman painottaa
Harrastuksen yhteydessä korostetaan ravinnon ja levon merkitystä.
– Samalla me valmentajat koulutamme myös itseämme siihen, mikä merkitys on levolla ja kuinka paljon voi reenauttaa, ettei "vedä överiksi".
Aikaa vievä harrastus antaa paljon
Nyrkkeilyäkin harrastanut Jertta Hellman aloitti voimistelun noin 6–7 -vuotiaana. Oma joukkue hajosi 15-vuotiaina. Jertta päätyi valmentamaan, kun heidän valmentajansa otti uudet pienet suojatit ja joukkueelle tarvittiin uusi valmentaja.
– Olen aina ollut kiinnostunut valmentamisesta ja ajatellut, että olisi kiva tehdä koreografioita.
Vastuuvalmentajana hän on toiminut kolmisen vuotta.
– Kyllähän se vie paljon aikaa, koska harjoitusten ja kilpailujen lisäksi tähän kuuluu myös suunnittelua. Mutta tämä on minulle harrastus, joka antaa tosi paljon. On hienoa nähdä, kuinka tytöt kasvavat ja kehittyvät.
Valmentaja on nuoremmilleen auktoriteetti ja esimerkki.
– Valmentaminen onkin paljon kasvattamista, kuten miten pidetään tavaroista huolta tai kiitetään ruuasta.
– Minusta tuntuu, että meillä on hyvät välit ja tosi hauskaa keskenämme. Valmentajan kanssa pitääkin olla kivaa, mutta tämä on kuitenkin kilpaurheilua. Keskusteleva tyyli on tosi tärkeä, huutaminen ei auta mitään.
Venyttelyssä voi jutella niitä näitä. Valmentajaa kiinnostaa, mitä tytöillä on kerrottavana.
– Varsinkin pienemmistä näkee, kuinka tärkeätä heille on kertoa, mitä ovat milloinkin tehneet. Täytyy pitää hyvä puheyhteys ja kivaa silloin, kun on sen aika.
Kilpasarjassa joukkue on ollut puolitoista vuotta.
– Palautetta annetaan heti suorituksen jälkeen, ja seuraavissa treeneissä käymme yhdessä läpi, mikä meni hyvin ja missä on parannettavaa. Samalla opetellaan itsekin katsomaan, mikä meni paremmin ja mikä huonommin.
Hellman kannattaa lämpimästi eri lajien valmentajien yhteistyötä, koska toisesta lajista on aina jotain annettavaa, esimerkiksi liikkuvuutta voimistelusta ja voiman käyttöä jääkiekosta.
Hän arvostaa paljon myös vanhempien panosta, vaatiihan laji harjoituksiin kuskaamista ja pukuja, joihin voidaan vaikka ommella tuhat strassia. Pyrkimys on kuitenkin minimoida kustannukset esimerkiksi kimppakyydein.
Matolla kaikki on kiinni tytöistä itsestään. Laji on mennyt viime vuosina mennyt paljon eteenpäin, ja valmennettavat tuntuvatkin jo valmentajista taitavammilta kuin itse aikanaan.
Voimistelussa isoin työ tehdään pieninä, ja
suurin tähtäin on maailmanmestaruus naisten sarjassa. Siksi harrastus yleensä
loppuu lukion jälkeen.
Tapahtumatuotanto kiinnostaa
Jertta Hellman opiskelee Turun Humanistisessa korkeakoulussa eli Humakissa kulttuurituotantoa kolmatta vuotta. Opinnot tehdään kuitenkin loppuun etänä, joten hän viettää nyt päivänsä Tampereella, ja voi samalla keskittyä valmentamiseen ja harjoittelupaikan etsimiseen.
Valmistuminen siintää vuoden päässä. Tapahtumatuotanto kiinnostaa, ja Hellman olikin viime kesän töissä Nelonen Media Livessä, joka järjestää muun muassa Tammerfestia ja Tammerkosken Sillalla -tapahtumaa. Hän on ollut myös Kaapo Mannisen ideoimien Ikurin Pyhäpolun ja Tohlopin valopolku Syklin taustatukena.
– Uusi jääveistosnäyttely on tulossa tammikuussa keskustaan Laikunlavan luo, hän muistuttaa.
Innostus kulttuuripuoleen syttyi lapsena, kun Jertta päätyi avustamaan televisio-ohjelmiin ja jopa esiintyjäksi kotimaiseen tv-elokuvaan.
Seurakuntavaalien virkailijana hän oli viime marraskuussa toista kertaa.
– Kokemukset olivat taas hyvät, tykkäsin paljon.
Metsossa liikkeellä oli iäkkäämpää väkeä, joka vaikutti olevan hyvällä mielellä päästessään juttelemaan nuorempien kanssa. Osa jäi puheille pitemmäksi aikaa, vaikka ei erityistä palautetta antanutkaan.
Metsoa pidettiin hyvänä äänestyspaikkana. Monet olivat tulleet paikalle muissa asioissa, mutta käyttivät ääntään huomattuaan mahdollisuuden ja kuultuaan, että pelkkä henkilötodistus riittää kannanottoon.
– Nyt äänesti moni sellainen, joka ei olisi muuten mennyt äänestämään, Hellman arvioi.
– Sen kyllä huomasin, että äänestäjien ikä oli aika korkea. Tein vaalikoneen, jossa oli tosi tärkeitä asioita. Ympäristöasiat ja avioliittokysymykset nousivat itselleni tärkeämmiksi perusteiksi ehdokkaan valinnassa kuin esimerkiksi se, minkälaisia tiloja seurakunnilla pitäisi olla.
Naisten pappeuden kyseenalaistamista hän ei ymmärrä ollenkaan. Kaiken pitäisi olla tasapuolista:
– Jos kerran koulussa ei enää saa sanoa "tyttö" ja "poika", niin miksi seurakunnissa yhä puhutaan naispapeista ja miespapeista? Tulevaisuudessa tämä tulee olemaan vielä isompi juttu, kun nykyiset koululaisten sukupolvet kasvavat aikuisiksi.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Rami Marjamäki
Tampereen Työväen Naisvoimistelijat