7.8.2019 12.00

Hyvinvointia, itsekuria ja armoa

Hyvinvointiyrittäjä Jutta Larm on kannustanut ihmisiä jo kymmenen vuotta kohti terveellisempiä elämäntapoja ja omien unelmien toteuttamista. Nyt hän puhuu myös hiljaisuudesta ja kiitollisuudesta

Jutta Larm istuu laiturilla. Taustalla järvi ja vehreää metsää. Aurinkoinen sää.

Kuva: Hannu Jukola

Hyvinvoinnista on tullut Larmille elämäntehtävä ja ammatti.

– Se lähti puolivahingossa. Koin 35-vuotiaana jonkinlaisen varhaisen keski-iän kriisin. Hain kuntoilun ja terveellisen ruokavalion avulla uutta nostetta elämääni, kertoo 45-vuotias Larm.

Hän alkoi treenata salilla fitness-kisoja varten sekä kirjoitti harjoittelustaan ja ravinnostaan blogia. Kiinnostuneita kyselijöitä alkoi ilmaantua. Lopulta hän perusti kuntoilualan yrityksen ja alkoi myydä oppejaan muillekin.

– Työ alkoi omasta harrastuksestani, mutta perimmäinen syy jatkamiseen on ollut sydämen palo auttaa muita ihmisiä voimaan hyvin.

Nykyisin hän puhuu mielellään ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Siihen kuuluvat sekä ruumiillinen että henkinen hyvinvointi.

– Fyysiseen hyvinvointiin kuuluvat uni, ravinto ja liikunta, joista uni on se tärkein. Keho on kuin kulkuneuvo: niin kauan kuin täällä olemme, kulkuneuvosta kannattaa pitää hyvää huolta.

Lisää ymmärrystä

Pitkään Larmin työ keskittyi vain kehon huoltoon, jopa äärimmäisyyteen saakka. Pitkä kokemus alasta on kuitenkin tuonut lisää ymmärrystä.

– Hyvin tärkeää on, mitä tapahtuu ihmisessä kaulasta ylöspäin ja mitä hänen päässään pyörii. Nykyisin puhun paljon henkisestä hyvinvoinnista.

Vasta kun molemmat osa-alueet eli kokonaisuus päästä varpaisiin on kunnossa, voidaan Larmin mukaan sanoa, että ihminen voi hyvin.

– Käytän paljon sanaa onnellinen ja tiedän, että monia se ärsyttää; monille se on höttöä. Mielestäni onnellisuus kuitenkin tarkoittaa, että asiat ovat tasapainossa.

Ihmiset ovat nykyisin hyvin kiinnostuneita hyvinvointi- ja terveysasioista, ja niistä on tullut melkoinen bisnes. Myös Jutta Larm tiedostaa, että ”terveyshössötys” on paikoin jo mennyt liian pitkälle. Se voi jopa aiheuttaa ylimääräistä stressiä ihmisille.

Larmin oma ajatusmaailma on viime vuosina tullut lempeämmäksi ja armollisemmaksi, ja se pätee sekä harjoitteluun että ravitsemukseen.

– Äskenkin söin tuon tiikerikakkupalan kahvin kanssa, enkä pode asiasta huonoa omaatuntoa, hymyilee Larm ja osoittaa lautastaan.

Viime vuosien kehopositiivisuuskeskustelu kuitenkin ihmetyttää häntä.

– Toki on tärkeää, että ihminen hyväksyy itsensä, mutta suuri ylipaino ei todellakaan ole ok. On lääketieteellinen tosiasia, että ylipaino aiheuttaa ihmisille isoja terveysriskejä ja monia sairauksia.

– Kaikki ei todellakaan ole hyvin, koska suomalaiset ovat yhä lihavampia. Kaikkien ei tarvitse elää maitorahkalla, mutta toivon, että jokainen löytäisi omat tapansa terveytensä vaalimiseen.

Ajan hallinta

Ihmisten elämä on nykyisin varsin kiireistä. Jutta Larm kuitenkin uskoo, että omaa ajankäyttöä ja elämää voi myös hallita.

Hänen ensimmäinen vinkkinsä on ruutuajan rajoittaminen.

– Vietämme valtavasti aikaa tietokoneen, television ja kännykän ääressä. Sekä lapset että aikuiset tarvitsevat selkeitä rajoja ruutuajan kontrolloimiseen. Omassa perheessäni on esimerkiksi sääntö, että puhelimia ei tuoda makuuhuoneeseen. Se toimii ihan hyvin.

Itsensä johtaminen on useilta ihmisiltä hukassa.

– Meillä kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Kannattaa miettiä, mihin oma aika oikeasti hurahtaa, ja miten elämää voisi rytmittää siten, että esimerkiksi liikunnalle jäisi riittävästi aikaa. Voisiko liikunnan merkitä kalenteriin jo etukäteen, pohtii Larm.

Luennoillaan hän käyttää usein visuaalisia symboleja havainnollistamiseen. Hymynaama merkitsee lataavaa asiaa, kun taas mutrunaama tarkoittaa asiaa, joka kuluttaa ja vie ihmiseltä voimavaroja.

– Usein kuulee, että lähes kaikki asiat elämässä vievät voimia, ja mikään ei ole kivaa. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä joka päivä joitakin mieleisiä asioita.

Joku latautuu menemällä luontoon kävelemään, joku kutoo sukkaa tai lähtee ystävän kanssa kahville.

– Itselleni on tosi tärkeää, että saan juoda aamukahvin rauhassa. Puhelimet eivät vielä soi eikä ympärillä ole hälinää. Se on minun lataavaa aikaani.

Larm kehottaa kirjoittamaan päivän tapahtumat ja tekemiset muistiin, ja laittamaan niihin merkinnän, ovatko asiat olleet lataavia vai kuluttavia. Jos kuluttavia asioita on liikaa, voisi miettiä, minkä voisi muuttaa tai poistaa elämästään.

Elämä kuitenkin yllättää. Väkisinkin ilmaantuu asioita, joita emme ole osanneet odottaa. Vastoinkäymiset, sairaudet ja suru kuuluvat monien elämään.

– Totta on, että kenenkään polku ei ole siloteltu, ja meille tulee vastoinkäymisiä – isoja ja pieniä. Niitä emme voi valita itse. Mutta se mitä voidaan valita, on se, miten asennoidumme asioihin.

– Emme voi tietää huomisesta, ja vastoinkäymisiä on turha pelätä ennakkoon. Niitä tulee, jos on tullakseen. Tärkeintä on, miten niihin suhtautuu.

Kiitollisuus kantaa

Jutta Larmin tähänastisen oman elämän pahin pohjakosketus oli, kun hänen aviopuolisonsa Petteri Jussila kuoli hukkumisonnettomuudessa vuonna 2004 Ylöjärvellä. Hänestä tuli kolmikymppisenä leski ja yksinhuoltaja, joka joutui kamppailemaan myös taloudellisten huolten kanssa.

– Katkeroitumisen sijaan valitsin kuitenkin kiitollisuuden. Elämä menee eteenpäin, ja suhtaudun kiitollisena siihen, että sain elää edes muutaman vuoden puolisoni kanssa, ja minulla on ihana poika siitä liitosta. Minä myös opin mieheltäni paljon. Tuska ja suru korvautuivat mielessä lopulta kauniilla asioilla.

Jutta Larm vakuuttaa, että kiitollisuutta voi halutessaan opetella. Joka ilta nukkumaan mennessä voi valita 5–10 asiaa, joista on kiitollinen. Seuraavana päivänä tulee valita ihan uudet asiat.

– Lopulta käy niin, että asiat väkisinkin ovat pieniä. Voi olla kiitollinen vaikkapa yksittäisestä kohtaamisesta jonkun kanssa. Kiitollinen ihminen pystyy usein jälkikäteenkin näkemään hyvää ja oppimaan myös vastoinkäymisistä.

Larm toivoo, että suomalaiset ymmärtäisivät sen, miten etuoikeutettuja olemme, kun saamme elää Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Hän luki juuri hyvän kirjan, joka entisestään avarsi ajattelua. Ruotsalainen tiedemies Hans Rosling osoittaa teoksessaan Faktojen maailma (Otava, 2018), että maailma ei todellakaan ole täydellinen, mutta se on kuitenkin parempi paikka kuin monet meistä tajuavat.

– Kunpa osaisimme tosiaan olla kiitollisia siitä, mitä meillä on – sen sijaan, että miettisimme, mitä meiltä puuttuu.

Korkeampia voimia

Hengellisyys on alkanut kiinnostaa Jutta Larmia viime vuosina.

Eräässä haastattelussa häneltä kysyttiin, missä tilanteessa hän on pelännyt eniten. Larm kertoo:

”Silloin, kun puolisoni hukkui ja jäin kolmekymppisenä leskeksi. Olin sokkitilassa enkä edes muista tapahtumista paljon. Sen kuitenkin muistan, että pyysin polvillani jumalalta apua, vaikka en ollut uskossa tai edes miettinyt hengellisiä asioita. Kai ihminen kääntyy väkisinkin korkeampien voimien puoleen, kun on tarpeeksi epätoivoisessa tilanteessa. Tuosta tragediasta syntyi kuitenkin vahva luottamus siihen, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa.” (Me Naiset 23.4.2019)

Larm kertoo käyneensä rippikoulun, mutta ei ole lapsuudenkodissaan saanut uskonnollista eikä ateistista kasvatusta.

– Aina kuitenkin olen jollakin tavalla ollut tietoinen, että on olemassa jotakin paljon suurempaa kuin tämä elämä. Tarve rukoukseen nousee alitajunnasta, kun suurin hätä on läsnä.

– Vaikka huusin ääneen apua, en kuitenkaan ole koskaan syyttänyt Jumalaa mieheni kuolemasta, lisää Larm.

Menetyksen jälkeen hänen elämässään on avautunut henkinen vaihe, johon kuuluu uskontojen kunnioittaminen ja kiinnostus niihin.

– Emme ole täällä yksin, jonkinlainen jumala on olemassa. Sanoisin, että oma uskontoni on rakkaus. Koen ylhäältä tulevaa huolenpitoa, ikään kuin suojelusenkelit kannattelisivat minua. Jos taas joku ihminen tarvitsee apua, toivon, että rakkauden valo ympäröisi hänet.

Jutta Larm iloisena kesäisellä niityllä.

Jutta Larmin kesään on kuulunut kodin sisustamista, töitä ja hiukan lomailuakin. Elokuussa on luvassa matka Sri Lankaan aviopuolison kanssa. Kuva: Hannu Jukola

Sisäistä rauhaa retriiteistä

Jutta Larm on tiiminsä kanssa järjestänyt Mielen päällä -retriittejä kolmisen vuotta. Retriittipaikkoina ovat olleet Metsänvartijan tila Hämeenlinnassa, Heponiemen hiljaisuuden keskus Karjalohjalla, Hahkialan Uiskola Hauholla sekä Tampereen seurakuntien omistama leirikeskus Ilkko Kangasalla.

Larmin innostus lähti siitä, että hän on itse käynyt retriiteissä ulkomailla.

– Retriitillä tarkoitetaan vetäytymistä. Se tarjoaa poispääsyn kiireisestä arjesta sekä paikan, jossa voi vihdoin hengähtää. Retriitissä on mahdollisuus hakea sisäistä rauhaa hiljentymisen avulla.

Mielen päällä -retriitit eivät ole uskonnollisia.

– Puhun itse paljon meditaatiosta, mutta jos sana on jonkun mielestä pelottava, yhtä hyvin voi käyttää sanaa mietiskely, rentoutus, rukous, mindfullness tai hengittäminen. Kaikissa uskonnoissa tehdään tätä samaa eli ollaan hetki hiljaa, jotta hälinä saataisiin vaiennettua, pohtii Larm, joka kannustaa kokeilemaan retriittiä avoimin mielin.

Hän muistuttaa, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus hiljentymiseen, rauhoittumiseen ja rukoukseen jokaisena päivänä.

Läsnäolon taito

Seksuaalineuvojaksi ja -terapeutiksi kouluttautunut Jutta Larm toimii parisuhdekouluttajana ja hyvinvointiluennoijana puolisonsa Juha Larmin kanssa.

– Usein käy niin, että kaiken kiireen ja arjen keskellä ihmiset kadottavat ihan yksinkertaisia taitoja, joita tarvitaan ihmisen kohtaamisessa. Tärkeintä, mitä toiselle ihmiselle voi antaa, ovat aika ja huomio.

– Usein riittävät läsnäolo, ja että kysyy, mitä sinulle kuuluu, toisen kuunteleminen ja silmiin katsominen, kertoo Larm, joka näyttää itse hyvää esimerkkiä läsnäolosta laittaessaan älypuhelimensa äänettömälle heti haastattelun alussa.

Kirsi Airikka

Jutta Larm rakastaa upeita maisemia ja luontoa kurssikeskus Ilkossa, jossa on järjestetty myös Mielen päällä -retriittejä. ”Muistan kerrankin, kun pidimme Ilkon Kellarikappelissa kiitollisuusharjoituksen. Se oli todella vahva, jopa mystinen kokemus”, muistelee Larm. Kuva: Hannu Jukola

Jutta Larm

(ent. Gustafsberg, ent. Jussila)

Syntynyt 6.9.1973 Virroilla, asuu Pirkkalassa
Koulutus: markkinointimerkonomi, poliisi, liikuntaohjaaja ja seksuaaliterapeutti
Perhe: puoliso Juha Larm sekä poika avioliitosta Petteri Jussilan kanssa
Hyvinvointiyrittäjä, personal trainer, fitness-urheilija, seksuaaliterapeutti ja luennoitsija. FitFarm-liikunta- ja valmennuskonseptia pyörittävän Xemax-yrityksen perustaja ja omistaja
Esiintynyt useissa tv-ohjelmissa ja julkaissut viisi hyvinvointia käsittelevää kirjaa
Järjestää Mielen päällä -retriittejä sekä toimii parisuhdekouluttajana ja hyvinvointiluennoijana puolisonsa Juha Larmin kanssa

Palaa otsikoihin