Jääsken pojasta tuli tähtien tarkkailija
Elämänpolku on tuonut Erkki Vehniäisen monen mutkan kautta Tampereelle liki puoli vuosisataa sitten. Tie sai alkunsa vuonna 1938 rajan takaa Jääskestä, joka oli tuolloin Suomen neljänneksi suurin maalaiskunta. Asukkaita oli reilut 20 000 ja pinta-alaa 420 neliökilometriä.
Nykyään pääosa Jääskestä on nimeltään Lesogorskij ja Enson tehdasyhdyskunta Svetogorsk.
Vehniäinen on käynyt noissa maisemissa yhdeksän kertaa.
– Isä oli asemamies ja ukki ratavartija. Isä jäi junan alle, kun olin vuoden vanha; hän putsasi lumisateessa kiskoja, Vehniäinen tietää.
Sota ajoi perheen kodistaan ensin pariksi vuodeksi pakosalle, ja evakkoon Sorsakoskelle kolmisen vuotta myöhemmin. Erkki Vehniäinen työskenteli siellä myöhemmin Hackmannin tehtaalla, joten omia tai työtovereiden työnjälkiä saattaa yhä tulla vastaan kahvi- ja ruokapöydissä.
Sekä Jääskestä että Sorsakoskesta Vehniäinen on rakentanut yksityiskohtaiset pienoismallit. Ne on tehty heijastamalla ensin kartta paperille, jotta rakennukset ja maastokohdat osuvat oikeille paikoilleen.
Jääskessä näkyvät niin mummola ja kotitalo kuin syntymämökkikin, jopa Vehniäisen junaseisake. Myös joet virtaavat.
Kirkkoon mahtui aikanaan 2000 henkeä, mutta kun asukkaat palasivat ensimmäiseltä evakkoretkeltään vuonna 1941, he joutuivat toteamaan venäläisten polttaneen sen. Suomalaiset ovat pitäneet kirkon paikkaa muistopuistona.
Jääskessä oli kolme hautausmaata, joista Erkki Vehniäisen isä on haudattu Tollan hautausmaahan. Nykyisin se on venäläisten käytössä.
Yksityiskohtia pienoismalleissa
Pienoismalleista näkyvät Sorsakoskesta esimerkiksi kirkko ja kansakoulu, Jääskestä mylly, suojeluskunnantalo ja nuorisoseurantalo. Sorsakosken kirkko on purettu äskettäin homevaurion vuoksi.
– Sorsakoskella on "Seurala", jossa Rompetorin yhteydessä pienoismallini oli esillä.
Jääsken aseman rakennelmaa kiertää metallinen juna, joka vislaa ja tupruttaa höyryä piipustaan. Vehniäinen on rakentanut Jääsken kirkosta myös oman, vähän isomman pienoismallinsa, joka seisoo puujaloilla aseman pienoismallin nurkassa.
– Tässä ovat minulle tärkeät talot. Olen syntynyt Asemamiesten talossa, jota vastapäätä vanhempani vihittiin, hän esittelee.
–Jääskessä asuimme viimeksi aseman lähellä Littulanjoen varrella, joka muuttuu Hyppölänjoeksi ja laskee kirkon lähellä Vuokseen.
Myös Härmälän kirkosta lähiympäristöineen on malli, jossa ratikatkin jo ovat mukana. Pienoismallien rakentamisen Vehniäinen kertoo oppineensa kantapään kautta.
Omat juuret kiinnostavat: hyllyistä löytyvät muun muassa Luumäen Lehti, Jääskeläisen jäsenposti ja Jääsken kirja. Jääsken kartta löytyy seinältä.
Saturnuksen renkaista rengassumuun
Tähtitaivas puolestaan alkoi kiehtoa, kun vastaan sattui Ursan järjestämä näytös Helsingin Ullanlinnanmäellä.
– Näin Saturnuksen renkaat ja Lyyran rengassumun, ja ihmettelin, että tällaistako täällä taivaalla on. Siitä se innostus lähti.
– Olen hionut kaukoputken peilejä kruunulasista kaksi peiliä, loput optisesta peililasista, Duranista. Tampellan tehtaalla pojat porasivat minulle ne kiekot, hän kertoo.
Hiominen onnistui Mäntän kirkkoherran J.M. Heikinheimon laatiman paksun Teemme tähtikaukoputken -oppaan avulla. Suurin peileistä on halkaisijaltaan 30-senttinen.
Kaksoistähtien avulla testataan kaukoputken erotuskykyä.
– Olen erottanut 2,5 kaarisekunnin päässä olevat. Teoreettinen harrastajan putkelle on 1 kaarisekunti. Kaikki planeetat, lukuun ottamatta Plutoa, olen nähnyt; Jupiterin neljä kuuta, Saturnuksesta muutaman.
Kaukoputkien avulla Vehniäinen on katsellut myös Messierin kohteita, joista tieteilijä Charles Messier 1700-luvulla loi kartan välttyäkseen luulemasta niitä komeetoiksi.
Viemäriputket hyötykäyttöön
Isoin kaukoputki on kotikerrostalon kellarissa Peltolammilla, ja toinen suuri mökillä Hämeenkyrössä, jossa Vehniäinen myös huristelee romusta kunnostaneella mopollaan. Tarkkailuvälineitä varten on aikanaan pitänyt metsästää viemäriputkia pitkin kaupunkia.
Kotona apuna on pienempi, tietokoneohjattu Meade, jolla hän kuvasi Neptunuksen.
Sony-kameralla kuvaaminen 10.6. koettua osittaista auringonpimennystä onnistui, koska oli pilvistä.
– Venus näkyy keskellä päivää, ja olen nähnyt Jupiterinkin keskellä päivää, hän vinkkaa.
Yhdessä kuvassa tuijotellaan enon kanssa putkeen 30 asteen pakkasessa Keuruun vesitornilla. He porasivat reikiä betoniin kaukoputkea varten.
Tähtiin tuijottelu ei kuitenkaan ole pistänyt ajattelemaan esimerkiksi Jumalan sijoittumista kaukaisuuteen.
– Lähinnä sitä innostuu siitä, että nyt mä oon tuonkin galaksin löytänyt, Vehniäinen miettii.
Vehniäinen toteaa olevansa aika tiukkapipoinen fundamentalisti, eli hän ei usko kehitysteoriaan, vaan maailmamme luomiseen 6000 vuotta sitten. Tähtien välisen materiaalin matkaamiseen kuluva aika saa silti mietteliääksi.
Venäjän lisäksi Vehniäinen osaa hepreaa, jonka opettelu sai alkunsa, kun hän rupesi kuuntelemaan lyhytaaltoradiolla kanavaa Israelista, ja suoritti radioamatöörien QLS-kortin.
Lisäksi hän jakaa tähtikuvia Facebookissa. Kunto pysyy hyvänä, kun pyöräilee kesät talvet.
– Kolmena kesänä ajoimme serkkuni Kyöstin kanssa Luumäen Taavettiin, jonne on Tampereelta 250 kilometriä. Illalla kello 16.30 oli lähtö, perillä seuraavana päivänä kello 10.30. Siis koko yö jauhettiin.
Vähintään kerran kesässä 83-vuotias Vehniäinen yhä pyöräilee mökille, jonne tulee matkaa 52 kilometriä, ja palaa seuraavana päivänä takaisin. Mökki on Härmälän edesmenneen kanttorin Keijo Haapaniemen entinen asuintalo, jonka Erkki osti tätinsä Aino Lehtisen kanssa. Lähetyksen hyväksi ahkerasti toiminut täti myös lauloi kanttorin kuorossa.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Kaukoputken rakentaminen Wikipediassa