Kamala luonto kuvaa ihmisyyden monia puolia
Kamala luonto -sarjakuvassa ilves, kärppä, kettu ja muut metsäneläimet pohtivat maailmaa omintakeiseen tapaan. Eläinten suulla voi puhua vaikeistakin asioista.
Sarjakuvan aiheissa vilahtavat koko elämän kiertokulku ja tunteiden kirjo monenlaisten sattumusten, murheiden ja riemujen kautta – mustaa huumoria unohtamatta.
Sarjakuvantekijöille Jarkko Vehniäiselle ja Marja Lappalaiselle Kamala luonto on elämäntapa.
– Vuorokaudessa eivät usein riitä tunnit, ja vapaa-aikaakin on vain vähän, jos ollenkaan. Olemme silti unelmatyössämme, Lappalainen vakuuttaa.
Kamalan luonto oli Vehniäisen idea ja vuoteen
2016 hän teki sitä itsekseen. Nyt Marja Lappalainen ideoi ja tekee alustavia
kuvakäsikirjoituksia, jutut hiotaan yhdessä valmiiksi ja Jarkko Vehniäinen hoitaa
lopullisen piirrosjäljen.
– Sarjiksen ulkonäkö on minulle sydämen asia. Yleensä näen jo sieluni silmin, mistä kuvakulmasta strippi tulee tehdä ja minkälainen se on tunnelmaltaan, piirtäjä kuvailee.
Ideointitutka luotaa elämää
Kamalan luonnon ideat syntyvät Marja Lappalaisen mukaan yleisestä maailman- ja elämänpohdinnasta, omasta elämästä, kavereiden sattumuksista, lehtiartikkeleista, tv-sarjoista, radiosta – mistä vain, sillä ideointitutka on koko ajan päällä.
– Välillä ideoita tulee yöllä ja ne on herättävä kirjaamaan heti ylös, hän naurahtaa.
– Päähäni saattaa pälkähtää yksittäinen lause, josta sarjakuva alkaa muotoutua: kuka lauseen sanoo tai ajattelee, vastaako joku toinen eläinhahmoista siihen ja mikä on lopputulema.
– Joskus valmista syntyy hetkessä, joskus pyörittelemme yhtä strippiä viikkoja tai jopa kuukausia. Yksinkertaiseltakin vaikuttavien sarjakuvaruutujen taakse voi kätkeytyä hyvinkin pitkä mietintätyö.
Silloin tällöin tekijät jalkautuvat kaupungille käsikirjoittamaan uusia juttuja.
– Aivot tarvitsevat välillä tuuletusta eri ympäristössä. Kahviloissa ja kuppiloissa on kiva istuskella ja luonnostella sarjakuvia ja hioa ideoita. Aivan kuin oikeat taiteilijat, Jarkko myhäilee.
Osa sarjakuvien aiheista käsittelee uskontoa.
Kamalan luonnon ruuduissa on rukoiltu, saarnattu, pyydetty vastauksia taivaasta
– ovatpa ketut marssineet muiden eläinten ohi Nooan arkkiin.
– ”Onkohan tuolla ylhäällä ketään?" -tyylinen ajattelu istuu hyvin sarjakuvan teemoihin ja filosofisiksi äityviin pohdintoihin elämän tarkoituksesta. Vastauksia sarjakuvamme ei kuitenkaan anna, mutta kysymyksiä sitäkin enemmän, taustoittaa teologiaa itsekin opiskellut Vehniäinen, jonka isä toimii helluntaipastorina.
Sarjakuvasta vertaistukea
Kamalan luonnon eläinhahmoilla on jokaisella oma vahva luonteensa: ilves on murehtija ja melankoliaan taipuva, kettu elää täysillä syöksyen tilanteesta ja tunteesta toiseen, ja karhu puolestaan peittää oman epävarmuutensa öykkäröinnillä.
Hölmöilyn ja kaverusten jekkuilun lisäksi sarjakuvalla on toinen, syvällisempi puoli. Eläinhahmojen avulla stripeissä on käsitelty esimerkiksi yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia.
– Söpöjen ja harmittoman oloisten eläinten suulla on helpompi puhua asioita, joita ei ehkä koskaan tulisi sanoitettua ihmishahmoille. Meistä on hienoa, jos voimme näin tarjota vertaistukea ja tilanteita joihin samastua, Lappalainen pohtii.
– Haluan sarjakuvallamme kertoa, ettet ole ainoa, joka on kärsinyt elämän epäreiluudesta ja silti sinäkin selviät, hän jatkaa.
Kamala luonto saakin paljon palautetta lukijoiltaan. Yksi mieleenpainuneista on markkinoilla tavatulta naiselta. Hän herkistyi ihmetellessään, kuinka elämän vaikeudet ja niistä koetut tunteet on kiteytetty niin oivallisesti sarjakuvaan.
Toinen ikimuistoinen palaute koski ystävänpäivän strippiä. Sarjakuvassa ilves ja kärppä pohtivat tiettyä elämänvaihetta, jossa ystäviä ei enää tule lisää, vaan vanhuus on luopumista, rakkaimpien menettämistä.
– Kaveri vuosien takaa laittoi minulle viestin. Sarjakuva oli kolahtanut kovaa, sillä hän oli juuri hyvästellyt ystävänsä saattohoito-osastolla.
Saatu palaute saa myös Jarkko Vehniäisen mietteliääksi.
– Lukija oli surkeasti menneen vuoden päätteeksi itkenyt – ja samalla saanut voimaa – luettuaan lehdestä päivän stripin. Se on huumorisarjan tekijälle melko odottamatonta. Jos oma työ saa ihmisissä näin voimakkaita tunnereaktioita aikaan, olemme ehkä tehneet jotakin oikein.
Teksti: Matleena Eerola
Kuva: Lumoamo