Körttinuoria tutkiva sosiologi katsoo uskontoa toisin
– Uskontoa on mielenkiintoista ja hauskaa tutkia. Se ei tietääkseni ole tieteessä väärin, että on hauskaa, sanoo sosiologi Paula Nissilä, joka haluaa ymmärtää, mistä uskonnossa on kyse ja lähestyä sitä luovasti.
Hän valmistui vuonna 2005 yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia. Ennen sosiologian valikoitumista pääaineeksi hän teki opintoja kulttuuritieteissä ja -antropologiassa.
– Uskonto on kiinnostanut minua aina. Uskontososiologiassa tutkitaan uskonnon roolia yhteiskunnassa, eli uskontojen teologisiin sisältöihin ei keskitytä. Ajattelen, että sosiologisena tutkimuskohteena uskonto on yhtä relevantti kuin mikä tahansa muu yhteiskunnallinen ja kulttuurinen toiminta, tutkija sanoo.
Ihmisille on luontaista lähestyä uskontoja tarkastelemalla niiden sisältöä. Tämä kuitenkin tarjoaa melko kapean näkökulman uskontoon. Nissilä katsoo uskontoa toisin, sosiaalisena ilmiönä.
– Sosiologi kysyy, miten eletty uskonto ilmenee ja koetaan, ei niinkään, mitä uskotaan, hän täsmentää.
– Lähestyn herättäjäjuhlia festivaaleina – tilana, jossa uskonnollisen ja maallisen rajat häilyvät.
Tutkimustyöhön johtanut kysymys heräsi, kun Nissilä pohti, miksi ihmisiä lappaa kesäjuhlille, vaikka perinteisten kirkollisten menojen kävijämäärät laskevat Euroopassa. Muiden massatapahtumien kanssa kilpailevan juhlan vetovoima ja nuorten uskonnollisuuden ilmenemisen tavat juhlilla kiinnostavat; väitöskirja valmistuu loppuvuodesta.
”En ole huudellut körttitaustojani”
Körttiläisyys on läsnä pohjavireenä Nissilän suvussa.
– Äitini on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja hänellä on körttijuuret. Isän puolelta mumma on myös juuriltaan körttihenkinen. Olen itsekin lapsuudessa käynyt herättäjäjuhlilla.
Nykyään Paula Nissilä vetäytyy vuosittain Valamoon oleilemaan, ja eräs pääsiäinen meni talkootöissä.
– Paikka on minulle jonkinlainen rauhan kupla. En osallistu messuun, mutta vietän aikaa luostarin alueella. Saan siellä tilaa ajatuksille eikä mieltä paina tarve suorittaa mitään. Pelkkä tietoisuus luostarimiljööstä tekee kokemuksesta erityisen, vaikka olisinkin vain lähimailla, nautiskelemassa vaikka viiniä.
Havaintoja körttinuorten identiteetistä
– Monelle nuorelle körtille on tärkeää, että liike nähdään vapaana, liberaalina. Heille on keskeisen tärkeää, miten muita ihmisiä kohdellaan.
Nissilä kuvaa körttiläisyyttä rajoiltaan häilyväksi ja profiililtaan epätarkaksi. Liikkeenä se on maltillinen ja hyvin lähellä keskivertosuomalaisen uskonnollisuutta.
– Körttiläisyydessä yksilön oma kokemus on keskiössä. Ihminen saa toteuttaa itseään uskonnon puitteissa – autonomia pysyy omissa hyppysissä, hymähtää Nissilä.
– Kesäjuhlien osalta tämä tarkoittaa sitä, että juhlat tarjoavat paikan tai tilan, missä nuori saa olla uskonnollisen identiteetin piirissä, mutta myös toteutua yksilönä – voi olla oma itsensä. Ryhmäkin voi kantaa eli yhteisökin toteutuu festivaalien sallivassa tilassa. Yhteisö ei kadota yksilöä, eikä yksilö yhteisöä.
Sosiologi näkee nuorten toiminnassa kesäjuhlilla rituaaleja. Näiden rituaalien, kuten körttipastillien myymisen, yhteydessä hengelliset ja maalliset merkitykset sekoittuvat toisiinsa. Nuorille syntyy tunne, että he kuuluvat johonkin näissä toistuvissa rituaaleissa, ja näin uskonnollinen identiteetti osaltaan rakentuu.
– Nuoren on mahdollista olla osa yhteisöä ja iloita identiteetistään, vaikka kesäjuhlien raameissa tapahtuva toiminta ei ilmenisikään kovin hengellisenä. On kyseenalaista, voiko hengellistä ja maallista edes millään mielekkäällä tavalla leikata irti toisistaan.
Nissilä ajattelee, että moni ei hahmota uskontoa joksikin, johon voi kuulua viihtyminen ja kuluttaminen. Nämä piirteet eivät vähennä tapahtuman hengellisyyttä. Hengellisyyden muotojen kirjo on laaja, ja yksi niistä voi auttaa tekemään monesti mutkikkaasta elämästä mielekästä.
.jpg)
Hapuilua ja epävarmuutta ei vieroksuta
Körttiläisyys tunnetaan siitä, että toisten uskoa ei julkisesti kysellä ja arvioida.
– Usko on yksityistä. Ihminen saa tilaa elää ja ilmentää henkilökohtaista uskoaan omista lähtökohdistaan, ja se on tarpeeksi. Oma identiteetti ja jaetut kokemukset yhdistävät, vaikka sisällöistä olisikin erimielisyyttä.
Nissilä toteaa, että etsiminen, epävarmuus ja jatkuva maailmankuvan rakentaminen oman yhteisön puitteissa nähdään liian usein vain nuorille kuuluvaksi toiminnaksi. Maailmankuvalliselle keskeneräisyydelle pitäisi olla uskonnon piirissä enemmän tilaa.
Etsintä ja epävarmuus eivät kuitenkaan estä körttinuoria osallistumasta liikkeen elämään. Nissilä viittaa vuoden 2014 ”körttikapinaan”, mikä nousi vanhemman körtti-sukupolven halusta palata liikkeen vanhoillisemmille juurille.
– Nuoret tiesivät olevansa liikkeen tulevaisuus ja aktiivisesti osallistuivat neuvotteluun siitä, mikä körtin identiteetti on. Kapina hiipui. Nuoret arvostavat vapauteen ja ihmisen kunnioitukseen perustuvaa identiteettiä. Toiset voivat kuitenkin kokea vapaamielisyyden vaatimuksena.
Kuplintaa ja jännitystä nuorten porukoissa
Körttinuoria yhdistävät rippikoulukokemukset Nilsiän Aholansaaressa. Niille, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan, jokavuotiset kesäjuhlat tarjoavat mahdollisuuden nähdä vanhoja kavereita ja tutustua uusiin. Ulkopuolisuutta kokevalle nuorten omat porukat voivat olla kotoisa paikka.
Nissilä ajattelee, että omalla kotiseudulla kirkko on usein liian lähellä.
– Sillä on oma merkityksensä, että juhlapaikoille matkataan etäisyyksien päästä – matka itse on osa kokemusta. Tämä mahdollistaa irrottautumisen arjesta ja lisää juhlien erityislaatuisuutta.
Tänä vuonna herättäjuhlat Tampereella tuovat Nissilän tutkimuskohteen, körttinuoret, hänen takapihalleen Kalevaan.
– Hetkittäin tämä tuntuu jonkinlaiselta pinnanalaiselta kytkökseltä, naurahtaa Nissilä.
Tutkijan iloksi tutkimusta varten haastatellut nuoret ovat ottaneet hänet hyvin ja innostuneen vilpittömästi vastaan. Nuorten aktiivinen osallistuminen liikkeen toimintaan ja neuvotteluun identiteetistä tuo herätysliikkeelle nykymaailman vaatimia ominaisuuksia.
– Myöhäismoderni maailma on notkea. Tässä hetkessä ja maailmassa elävän kirkon sekä uskonnon on myös oltava notkea.
Teksti: Janne Aejmelaeus
Kuva: Mika Nuorva
”Ei mitkään mälsät Jeesus-festarit”
– Herännäisyys on mahtava juttu. Saatamme vaikuttaa hiljaisilta tyypeiltä, jotka veisaavat virsiä pimeässä, mutta todellisuudessa olemme avointa kansaa. Herännäisyys on arvoiltaan vapaa, miettii 16-vuotias Maria Myyryläinen, joka asuu Parkanossa.
– Körtit hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet, koska sinä riität ja kelpaat, lisää Myyryläinen.
Helsinkiläinen 18-vuotias Riikka Korolainen on samoilla linjoilla.
– Herännäisyydessä hengellisyys näkyy siinä, että kaikenlainen uskominen hyväksytään. Nämä kuviot antavat ennen kaikkea hyviä muistoja ja jatkuvuuden tuntua perinteiden kautta.
Molemmat nuoret ovat käyneet rippikoulun herännäisyyden syntypaikassa, Nilsiän Aholansaaressa.
– Riparilla totesin, että tämä tuntuu oikealta. Aholansaari on turvapaikka, johon kaikki saavat tulla. Siellä veisaamme Siionin virsiä, pidämme seuroja ja näemme ystäviämme, pohtii Myyryläinen.
Riikka Korolainen jäi toimintaan sen ainutlaatuisen ilmapiirin ja ystävien vuoksi. Hän kuvailee Aholansaarta myös blogissaan 17.7.2017:
”Koska turvallisuudentunteen… muodostaa siellä häröilevät ihmiset, voisi samanlainen ilmapiiri olla mahdollinen missä tahansa. Lähdetään viemään teko kerrallaan eteenpäin ennen kaikkea sitä hyvyyden hyvintä ydintä; hyväksymistä ja ennakkoluulottomuutta ja yhdessäolosta nauttimista ja välittämistä joka on juuri sitä, mikä tekee Aholansaaren siellä käyneille niin rakkaaksi. Jos vain tehtäisiin koko maailmasta samanlainen?”
Maria Myyryläinen on käynyt herättäjäjuhlilla lapsesta saakka, lähes joka vuosi.
– On edelleen ihmeellistä istua penkissä ja kuulla tuhansien ihmisten veisaavan. Rakastan sitä, että touhu ei ole aina niin vakavaa. Seurapuheille saa myös nauraa.
– Juhlille pitäisi saada koko Tampere mukaan! Kenenkään ei tarvitse pelätä, että ne olisivat jotkin mälsät Jeesus-festarit. Seurapuheet kertovat myös niin paljon kaikesta muusta. Ne kertovat elämästä ja sattumista.
Riikka Korolainen rohkaisee hänkin mukaan juhlille.
– Liikkeen ulkopuolisille juhlat on varmasti avartava kokemus. Jos sattuu olemaan rippikouluikäinen ja lähtee mukaan tapahtumiin, saattaa yhtäkkiä huomata saaneensa sata uutta kaveria.
Kirsi Airikka