Körttiveteraanin jäähyväiset
Körttien epävirallisena keulakuvana pidetyn Jaakko Löytyn eläkepäivät alkavat kesäkuun alusta. Tampereen heinäkuisilla herättäjäjuhlilla muusikko on siitä huolimatta täystyöllistetty. Löytty uskoo juhlien mahdollisuuteen hoitaa vuoden 1918 synnyttämiä haavoja.
Gospellegendan viimeinen vuosi työelämässä on ollut kiireinen. Rauhalliseen poistumiseen palkkatyöstä ei ole tarjoutunut mitään mahdollisuuksia. Loppukirin jälkeen kesäkuun alussa koittaa maaliviiva. Silloin Jaakko Löytty eläköityy päivätyöstään Herättäjä-Yhdistyksestä.
– Ei herättäjäjuhlien saaminen Tampereelle mitenkään helppoa ollut, monta vuotta asiasta on puhuttu. Jotkut körteistä vastustivat ajatusta ja samoin paikallisen papiston keskuudessa oli vastahankaa, Löytty taustoittaa.
Rasitteeksi koettiin suunnitteluvaiheessa erityisesti vuoden 1918 satavuotismuisto. Melkoinen joukko körttejä osallistui valkoisen armeijan riveissä Tampereen veriseen valtaukseen. Puolin ja toisin kuolema niitti satoaan. Pahaa kaunaa jäi jäljelle.
– Syntyikin ajatus kokoontua Tampereelle nimenomaan parantelemaan niitä vanhoja haavoja. Tulevat juhlat antavat meille erinomaisen mahdollisuuden sovinnon rakentamiseen.
Sisällissodan muistoja mukaan
Jaakko Löytyn rooli tulevilla herättäjäjuhlilla on monellakin tapaa keskeinen. Hän kuuluu tapahtuman juhla- ja ohjelmatoimikuntaan ja myös esiintyy useissa tilaisuuksissa.
Sisällissodan satavuotismuisto näkyy luonnollisesti juhlien ohjelmassa. Esimerkiksi lauantaina 7.7. Tampereen tuomiokirkossa järjestetään Suojaavat siivet -konsertti.
– Tuomiokirkko toimi taisteluiden aikana ihmisten turvapaikkana. Nyt keräännymme sinne kuuntelemaan muun muassa Laura Malmivaaraa, Mariskaa ja Heikki Helaa. Esitettävät kappaleet ovat puoliksi Siionin virsiä ja puoliksi työväenliikkeen lauluja, ei kuitenkaan niitä sotaisimpia.
Konsertissa käytetään myös draamallisia keinoja. Näyttelijät lukevat ääneen sodan eri puolilla taistelleiden kirjeitä ja muita tekstejä.
– Eikä yleisölle kerrota sitä, kumman värinen käsivarsinauha kirjoittajalla oli.
Perjantaina 6.7. juhlakansaa puolestaan houkutellaan sankoin joukoin Sorsapuiston Piknik-konserttiin. Siellä lauletaan yhdessä kaikkien tuntemia riparikappaleita.
Mutta yksi tehtävä on Löytylle ylitse muiden. Se laittaa kaiken kokeneen veteraaninkin hyvin nöyräksi.
– Olen saanut kunnian puhua viimeisenä juhlien päätösseuroissa. Sen jälkeen juhlakansa perinteisesti laskeutuu rukoilemaan polvilleen. Saan tästä tilanteesta kylmiä väreitä jo nyt.
Satunnaiset kävijät tervetulleita
Monelle tavalliselle tamperelaiselle herättäjäjuhlat ja koko körttiläisyys saattaa olla melkoisen vieras asia. Jaakko Löytty innostaa ihmisiä tulemaan kesäviikonloppuna paikalle – vaikka ihan silkkaa uteliaisuuttaan.
– Eikä tarvitse edes mennä istumaan penkeille kaiken kansan keskelle. Ihan hyvin voi jäädä vaikka jäätelöä syömään sinne juhlakentän reunamille. Sekin on hyvä tapa osallistua.
Herättäjäjuhlien seurapuhujia on evästetty sillä, etteivät puheet saisi olla liian korkealentoisia tai sisäänpäin kääntyneitä. Paikalle tulee paljon satunnaisiakin kävijöitä.
– Herännäisyyden haaste laajemminkin on se, miten voimme pysyä körttiläisenä liikkeenä, mutta samalla kaikille tarkoitettuna herätysliikkeenä. Tätä linjanvetoa käydään koko ajan, Löytty toteaa.
Körtti-ikonin mukaan Tampere on perinteisesti ollut tiukan rajan paikkakunta; toiset käyvät kirkossa ja toiset eivät. Herättäjäjuhlat tarjoavat mainion mahdollisuuden tämän vanhan kuvion rikkomiseen.
– Luin juuri Pispalan vanhan kirkon historian. Vaikka sen aikoinaan rakensivat talolliset, niin pyhätöstä tuli koko kansan oma. Pispalassa kaikki menivät kirkkoon. Sitä ei mielletty herrojen kotkotukseksi.
Puhuminen parantaa
Kuluneen kevään johtava teema on ollut vuosi 1918. Sisällissotaa on käyty läpi kaikista mahdollisista näkökulmista. Löytyn mukaan runsas puhe ei ole ollut haitaksi, kyseessä on koko Suomelle niin keskeinen tapahtuma.
– Tampereella sisällissodan traumoja hoidettiin hienosti jo kymmenen vuotta sitten Sovinnon päivä -tapahtumassa. Muualla maassa tätä eheyttämistä ei kuitenkaan ole samassa mittakaavassa toteutettu.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla aika yksipuolinen vapaussodan henki painaa paikoin edelleen päälle. Löytyllä on asiasta omakohtaistakin kokemusta. Hän mainitsee yhden mieleen jääneen episodin.
– Vajaa kymmenen vuotta sitten esiinnyin Jyväskylässä hiippakunnan tilaisuudessa, ja paikalla oli paljon eteläpohjalaisia pappeja. Mainitsin, että vuoden 1918 sodasta on olemassa muitakin tulkintoja kuin vapaussota. Tilaisuuden jälkeen iso joukko noita pappeja tuli ympärilleni ja saimme väitellä aiheesta aika kiivaastikin.
Gospelmies näkee koko kuluvan vuoden merkittävänä mahdollisuutena. Voisiko avautua kanavia uudenlaiselle vastapuolen ymmärrykselle ja sitä kautta sovinnolle?
– Ihmisen sietokyky on suuri. Hän pystyy elämään läpikäymättömien konfliktien kanssa hämmästyttävän hyvin. Uskon kuitenkin siihen, että kun konfliktit käsitellään – ikään kuin sairastetaan läpi – niin se on hyväksi. Kipeät asiat kunnolla auki puhunut Suomi on maana eheämpi ja myös onnellisempi, Löytty uskoo.
Suku jakautui pahasti
Vuosi 1918 menee myös Jaakko Löytyn ihon alle. Konflikti jakoi hyvin pahasti hänen Urjalassa asunutta isänpuoleista sukuaan. Käsittelemättömiä asioita on edelleenkin jäljellä.
– Eräässä sukumme perheessä yksi veljistä oli valloittamassa Tamperetta ja toinen puolustamassa kaupunkia. Kolmas veljessarjan jäsen puolestaan toimi Urjalan punakaartin kiivaana tunnettuna päällikkönä. Hänet teloitettiin punaisten häviön jälkeen.
Muusikko on saanut seurata läheltä sisällissodan trauman kehittymistä. Hänen Toivo-ukkinsa oli vuonna 1918 paikalla todistamassa, kun punaiset pidättivät hänen isänsä. Ukki oli tuolloin vain 12-vuotias.
– Poika kuvitteli, että vangittu ammutaan, mutta isä kuitenkin palasi hengissä kotiin.
Toivo Löytyn sisimpään jäi kaivertamaan valtava katkeruus punaisia kohtaan.
– Muistan lapsuudesta, kun vierailimme jo iäkkään ukin luona Tampereen Vehmaisissa. Hän vei meidät lähes aina Mannerheiminkalliolle katsomaan kaupungin suuntaan. Ukki eli mielessään edelleen Tampereen valtauksen aikoja.
Jaakko Löytyn mielestä juuri nykyisen sukupolven olisi aika ojentaa vilpittömästi veljenkättä vastustajien jälkeläisille.
– Itse voisin ottaa yhteyttä siihen sukuhaaraamme, joka taisteli vuonna 1918 toisella puolella. Siihen tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi sukukokouksissa.
Tekemättömiä lauluja jäljellä
Sisällissodan juhlavuosi jää varsin pian historian aikakirjoihin – kuten Tampereen tämän vuoden herättäjäjuhlatkin. Mitä Jaakko Löytty alkaa sitten eläkeläisenä tehdä, ei kai kiikkutuolia ole jo nostettu valmiiksi tupaan?
– Odotan kovasti sitä, että pääsen eläkkeellä keskittymään entistä vähempiin asioihin. Elämäni on tähän asti koostunut niin monista palasista, mies toteaa.
Muusikko on ikuisesti muusikko. Löytty haluaisi jatkossa ennen kaikkea tehdä uusia lauluja. Taito on kuulemma edelleen olemassa, mutta myös sopivat olosuhteet tarvitaan.
– Ei se uuden musiikin tekeminen onnistu kiireestä käsin, vaan pitää olla rauhaa. Säveliä minulta syntyy helpommin, mutta sanoitukset vievät aina enemmän aikaa.
Saarnojakin Jaakko Löytty on parin vuosikymmenen aikana pitänyt lukemattoman määrän. Sitä osaa työstään hän ei enää niin kaipaa. Viimeisen saarnan Löytty piti viime joulun alla ja myöntää olevansa asiasta helpottunut.
– Alussa saarnaaminen oli innostavaa, mutta lopulta siihen leipääntyi. Saarnojen pitämisestä tuli minulle lopulta aika raskaskin asia.
Vesa Keinonen