Kyse on vuorovaikutuksesta
Olavi Uusivirralle musiikin tekeminen ja näytteleminen lähtevät samalta pohjalta. Hän on menestynyt molemmissa nopeasti, mutta hänellä nuo esittävän taiteen eri linjat ovat aina kulkeneet käsi kädessä yhtä luontevina ilmaisukeinoina.
Nykyään ei ole enää kovin harvinaista, että näyttelijä tekee musiikkia ja julkaisee levyn, tai että joku musiikintekijä alkaa toisinaan näytellä. Ahdasmielisestä ”suutari pysyköön lestissään” -ajattelusta aletaan jo päästä.
Olavi Uusivirta on menestynyt molemmissa lajeissa poikkeuksellisen nopeasti, mutta hänellä nuo esittävän taiteen eri linjat ovat aina kulkeneet käsi kädessä yhtä luontevina ilmaisukeinoina.
Useimmat ehkä pitävät Uusivirtaa ensisijaisesti laulaja-lauluntekijänä, koska häneltä oli julkaistu jo kaksi albumia, kun hän aloitti teatterikoulun 2006. Musiikintekijä valmistui näyttelijäksi 2012.
Yhteisöllisyys veti puoleensa
- Se ajoitus oli tavallaan sattumaa, koska pyrin teatterikorkeaan kolme kertaa ennen kuin pääsin ja siinä välissä ehdin tehdä ne levyt. Mulla oli alusta asti sellainen fiilis, että haluan opiskella vielä jotain muutakin sen jälkeen kun kirjoitin ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta.
- Teatterikorkeakouluun mua veti koulun yhteisöllisyys ja se, että mulla oli siellä kavereita, Uusivirta kertoo Kallion Kirkon kahviossa mustikkapiirakan ja kahvin ääressä.
Kallion lukiosta ovat lähtöisin esimerkiksi Ultra Bran jäsenet ja moni muu maineikas muusikko ja näyttelijä.
- Sieltä tulee Halosen Tarjakin ja Haavikon Paavo. Se on vanha koulu, vaikka ilmaisutaidon lukio siitä tuli virallisesti vasta 80-luvulla, mies lisää kuin vanhoista koulukavereista puhuen.
Teatteri oli Olavin elämässä läsnä alusta asti, sillä hänen isänsä valmistui teatterikorkeasta dramaturgiksi pojan syntymävuonna 1983. Pian Uusivirrat muuttivat Helsingistä Kotkaan isän saatua vakipestin Kotkan kaupunginteatterista.
Kotkassa meni neljä vuotta, kunnes perhe muutti Karkkilaan, nyt lastentarhanopettajaäidin työn perässä. Karkkilassa tuleva laulaja-näyttelijä kävi päiväkotia, jonka paikallinen kulttuuriväki, muiden muassa naapurissa asunut Aki Kaurismäki, kunnostivat talkootyöllä vanhasta navetasta lastentarhaksi.
Karkkilassa Olavin äiti veti työväenopistossa näytelmäkerhoa, jonka toimintaan hänkin osallistui.
Musiikkipuoli käynnistyi Uusivirtojen palattua Helsinkiin 1996.
Baddingia, tangoja, Beatlesia, Marvin Gayeta
- Kallion lukiossa oli paljon soittajia, joten ensimmäiset bändiviritykset syntyivät siellä. Ensimmäinen instrumenttini oli rummut, joita soitin pitkään ennen kuin aloin ottaa kitara- ja pianotunteja.
- Laulu tuli vasta viimeisenä, kun innostuin suomalaisista iskelmistä. Meillä oli cover-bändi, jossa ensi kertaa olin laulusolisti. Me soitettiin Baddingia, Unto Monosen tangoja ja jotain Beatlesia.
- Soitettiin me mustaa musiikkiakin, Marvin Gayeta ja vastaavia. Silloin elettiin suomi-soulin kulta-aikaa, joten me vedettiin myös Aki Sirkesalon ja Sami Saaren biisejä, laulaja kartoittaa musiikkiuransa alkutahteja.
- Biisintekemisen kätilöi yhdeksän vuotta vanhempi serkkuni Jiri Kuronen. Jiri antoi mulle kovalevyn, jossa oli hänen säveltämien biisien demoja. Hän ehdotti, että yrittäisin tehdä niihin tekstejä. Jirille oli tullut sellainen etiäinen, että se voisi multa onnistua. Minä väsäsin niihin sanoitukset ja sitten asiat etenivätkin nopeasti.
- Meillä oli useampia kavereita, jotka opiskeli musiikin teknologiaa. Niiden kanssa me äänitettiin ne biisit ja siksi niistä demoista tuli aika valmiin kuuloisia, vaikka olinkin vielä ihan noviisi.
- Lähettelin niitä sitten eri levy-yhtiöihin ja yks-kaks oltiinkin tilanteessa, että muutama yhtiö oli niistä kiinnostunut. Se yllätti. Olin ajatellut, että levy-yhtiöihin lähetetään niin valtavasti demoja, että niitä kertyy röykkiöiksi nurkkiin eikä niitä välttämättä ehdi kukaan edes kuunnella, Uusivirta tunnustaa naurahtaen.
Täysi taiteellinen vapaus
Vielä yllättävämpää on, että hän levyttää edelleen Universalille, jolle sopimus pienen kilpailutuksen jälkeen syntyi. Artisti sanoo äskettäin laskeneensa, että yhtiössä on enää kaksi ihmistä, jotka olivat siellä hänen aloittaessaan. Silti yhteistyö on sujunut mukavasti.
Uusivirran levytyssopimus rikkoi täysin sen klassisen kuvion, jossa naivit nuoret rock-artistit solmivat innokkaasti sopimuksen tajuamatta, miten paljolti se ottaa ohjat heiltä pois. Kiitos kuuluu Kuroselle.
- Jiri neuvoi mua ensimmäiseksi liittymään Muusikkojen liittoon ja pyytämään niiden lakimiehiä käymään sopimusehdotuksen huolella läpi mun kanssa. Punakynä viuhui ja lopputulos oli, että sain hyvän sopimuksen ja täydellisen taiteellisen vapauden itselleni.
- Vaikka olin vasta 19, olin kuitenkin niin jämpti, että vaadin saada päättää jopa senkin, ketä graafikkoa ja stylistiä levyilläni käytetään. Vasta myöhemmin mulle tuli halu luovuttaa joitakin asioita muille, koska ulkopuolinen voi nähdä tiettyjä asioita selvemmin. Mutta luottamuksestahan se kaikki lähtee, Uusivirta painottaa ja mainitsee Teja Kotilaisen, Gugi Kokljuschkinin ja erityisesti Riku Mattilan esimerkkeinä hienoista yhteistyökumppaneista.
”Nyrjähdys”
Vaikka Mattilakin on lähtenyt Universalilta, hän kuitenkin toimi Olavin juuri valmistuneella, kitaristi Timo Kämäräisen tuottamalla levyllä neuvonantajana muutamissa kappaleissa.
Skorpioni tehtiin päinvastaisella metodilla kuin esimerkiksi Ikuiset lapset, joka äänitettiin valmiiksi treenattuna nopeasti. Skorpionia työstettiin Kämäräisen omassa studiossa paljon pidempään, koska sinne oli mahdollista mennä milloin tahansa.
- Sanat ja sävelet ovat pääasiassa mun, mutta Timo virkkaili biisejä omin päin studiossa, joskus hyvinkin uuteen suuntaan.
- Meillä on sellainen suhde Timon kanssa, että suurin piirtein luemme toistemme ajatuksia, taiteilija hehkuttaa ilmeisen innostuneena tulevasta levystä ja lisää ylipäätään pitävänsä kappaleista, jotka jättävät kuulijalle tulkinnanvaraa ja joiden jossakin elementissä on niitä yllättävään suuntaan vievä ”nyrjähdys”.
Hän kokee näyttämöllä esiintymisen pohjimmiltaan samaksi asiaksi, olipa kyse musiikista tai teatterista.
- Kyse on vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Parhaimmillaan energia kulkee molempiin suuntiin ja siihen liittyy tietty nöyryys siinä kuin tietty itsevarmuuskin.
- En pidä itsestään selvänä, että yleisö on tullut paikalle ja tulee jatkossakin. Kun porukka on tullut paikalle, niin vastaavasti sitä haluaa antaa ihmisille voimakkaan kokemuksen, tunne-elämyksen tai oivalluksen.
- Innostavin palaute ei tule kultalevystä, vaan yksittäiseltä ihmiseltä, joka tulee sanomaan vaikka, että se sun biisi auttoi mut jonkin pahan paikan yli elämässäni. Silloin kokee tehneensä jotain arvokasta.
Mitä syvemmin Uusivirta keskittyy pukemaan ajatuksiaan sanoiksi, sitä enemmän hän elehtii käsillään. Ne liikkuvat kuin kapellimestarilla, joka liikkeillään saattaa musiikin soittajille.
Jokainen ei ole oman onnensa seppä
- Kasvoin vasemmistolaisessa kulttuurikodissa ja mua kannustettiin aina kaikenlaisiin kulttuuriharrastuksiin, joita mulla olikin paljon. Vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon enkä minäkään kuulu, mutta kodin arvomaailmaa leimasi humanismi, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, ennakkoluulottomuus, heikoimmista välittäminen ja tietty yhteisöllisyys, joka kiteytyi siinä päiväkodin kunnostuksessa.
- Nyt pienen lapsen isänä mua huolestuttaa eniten ihmisten eriarvoistuminen. Ajattele vaikka millainen oli jonkin ison yhtiön siivoojan ja toimitusjohtajan palkan suhde 30 vuotta sitten. Siinä oli iso ero, mutta sentään joku järki. Nyt se ero on kasvanut tähtitieteelliseksi.
- En kauheasti usko ”jokainen on oman onnensa seppä” -teesiin, koska kenelle tahansa meistä voi sattua kaikenlaista, jolle ei itse voi mitään.
- Meillä kotona näkyi myös 90-luvun lama: isän oli vaikea saada alansa töitä ja välillä sinniteltiin äidin palkalla. Silloin opin, ettei ruokakaupassa pidä katsoa varsinaista hintaa, vaan kilohintaa, jotta oikeasti tajuaa, mikä on edullista, hän naurahtaa ja sanoo kannattavansa ehdottomasti perustuloa.
- Luin juuri Antti Nylénin sitä käsittelevän kirjan Häviö. Teki mieleni ostaa sitä pino ja lähettää niitä päättäjille. Ystäväpiirissäni on paljon erilaisia taiteilijoita eli superpätkätyöläisiä ja olen nähnyt, miten raskasta ja ihmisarvoa syövää se on kun joutuu vähän väliä lähettämään mittavia selvityksiä Kelaan, jos ihmisen tilanne hiukankin muuttuu, ja maksamaan takaisin rahaa, jos on onnistunut hiukan tienaamaan yli sallitun määrän. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ihmiset lamaantuvat sellaisesta.
- Olen ajatellut vaalien alla, että ihmisen pitäisi aina äänestää tavallaan pari porrasta omaa positiotaan alempaa, niin tulos olisi oikeudenmukaisempi, Uusivirta pohtii.
- Globaalimmalla tasolla huolestuttaa tietysti ilmastonmuutos. On hienoa, että siihen on nyt herätty, mutta toisaalta se herättää myös kysymyksen, että miksei siihen puututtu jo 20 vuotta sitten? Miksi ihminen on sellainen, että talon täytyy jo palaa ennen kuin aletaan miettiä, että missä ne vaahtosammuttimet nyt olivatkaan?
Teksti: Jussi Niemi
Kuvat: Hannu Jukola
Olavi Uusivirta
Syntyi 28.7.1983 Helsingissä, mutta asui varhaislapsuutensa Kotkassa, sitten Karkkilassa. Palasi Helsinkiin 1996.
Julkaissut laulaja-lauluntekijänä 2003 alkaen 7 albumia, Olavi valittiin ” parhaaksi rock-albumiksi 2016”. Kahdeksas, Skorpioni, ilmestyy 31.5.2019.
Pitkäaikaisessa yhtyeessään soittavat kitaristi Timo Kämäräinen, basisti Jaakko Kämäräinen ja rumpali Olli Krogerus, aiemmin myös serkkunsa kosketinsoittaja Jiri Kuronen.
Valmistui teatterikorkeakoulusta 2012 näyttelijäksi ja on näytellyt monissa elokuvissa (muun muassa Ganes , -07, Onnenonkija , -16, Viulisti , -18, johon harjoitteli puoli vuotta viulunsoittoa), tv-sarjoissa (mm. Presidentti, -17, syksyllä tulossa Cannesiin valittu Nyrkki) ja Suomen Kansallisteatterin näytelmissä (Idiootti , HOMO!, Red ja Kolme sisarta).
Naimisissa näyttelijä Saara Kotkaniemen kanssa, tytär syntyi 2014.
Harrastukset: lukeminen, saunominen
Motto Shakespearen Hamletista: "Älä tukahduta sydäntäsi, lietso!"