Lentäjän poika ei kaipaa sankari-isyyttä
Muusikko Edu Kettunen arvelee olleensa isänä aika samanlainen kuin hänen oma isänsä oli.
Kaivo autiomaassa -levyn teemana on yksinäisyys, jota laulut tarkastelevat eri kanteilta – itsepäisyyden, itsenäisyyden ja itsekkyyden kautta.
– Olen aina viihtynyt hyvin yksin, mutta löydän kyllä itsestänikin yksinäisyyden siemenen.
Itsepäiseksi hän ei itseään tunne.
– Olen joojoo-mies. Sanon, että oikeassa olet, mutta teen lopulta niin kuin huvittaa. Minulla ei ole ollut töissä kiistakumppania. Olen onnekas, kun olen saanut tehdä itsenäisesti mitä haluan.
– Itsekkyys kuuluu ihmisyyteen, sen sopiva määrä on balanssikysymys. Turha siitä on paiseita ottaa. Oma napa on lähellä, Kettunen naurahtaa.
Muusikko ei ole ollut itsekäs ainakaan siinä merkityksessä kuin kliseisesti sekoilevat rokkarit. Hän sanoo pysyneensä keikkamatkoilla erossa viinasta ja naisista. Mies yöpyy yksin autossaan.
Edu työskenteli pääasiassa kotistudiossaan eikä keikkaillut liki 20 vuoteen, kun hänen poikansa oli pieni. Hän teki sooloalbumeita ja kappaleita muille, tuotti levyjä ja soitti niillä.
– Inhosin esiintymistä, joka tuntui turhalta hypetykseltä. Jo 1980-luvulla Broadcastin aikana minulla oli koko ajan ongelmana, että olen lavalla diivailemassa.
Kaihoa ja hölmöilyä
Omakohtaisilta kuulostavia ja osin oikeasti artistin elämästä ammentavia lauluja on kiusaus tulkita tunnustuksellisina tilityksinä.
Edu Kettunen ei ole innostunut puhumaan paljon laulujensa suhteesta itseensä.
– Olennaista on, ettei lauluja ajatella minun kauttani, vaan että kuulijat kertovat tarinat itsensä kautta loppuun.
Uusi levy on vakava ja surumielinen muttei synkkä, tekijä luonnehtii.
– Vakavuus ja surumielisyys ovat vain yksi puoli minua. Olen itse asiassa aika hyväntuulinen ja hölmöilyyn taipuvainen. En suhtaudu kovin vakavasti tähän elämään, vaan pilke silmäkulmassa.
Samalla linjalla Kettunen näyttää menevän keikoillaankin. Perusvireen luovat kauniit ja kaihoisat kappaleet vaihtuvat lennosta humoristisempiin ja kepeämpiin ralleihin, ikään kuin artisti ei haluaisi antaa liian herkkää kuvaa ominaislaadustaan.
Sukupolvien ketjua Edu Kettunen käsitteli – haastattelun isänpäivän teemaan sopivasti – keikan alussa kahdessa peräkkäisessä kappaleessa.
Hän teki Erilainen taivas -laulun omalle pojalleen. Se on isän pohdintaa lapsen lähtiessä maailmalle.
Laulun isä myöntää, ettei tiedä maailmasta paljon poikaa enempää, mutta varoittaa ”monenlaisten jumalien kauppaajista”.
Esiintyjä nauratti yleisöä kertomalla pojastaan, jolla oli lyhykäinen hulttiokausi. Tämä menetti luottotietonsakin, ja isä oli jo hetken huolissaan.
Sitten ”lyhytjänteinen” poika kyllästyi olemaan hulttio ja hankki vaimon, lapsia ja talon. Isä tiesi tämän olevan kunnon kansalainen viimeistään, kun poika osti Skodan.
– En tunne epäonnistuneeni, enkä tunne suurta syyllisyyttä isyydestäni, vaikka olisin varmaan voinut olla parempi kaikilla osa-alueilla. Pojasta tuli isona ihan hyvä ihminen.
Penikoita ei höösätty
Eniten yhteistä aikaa Kettusen perheellä oli, kun he lähtivät kolmeksi ja puoleksi vuodeksi purjehtimaan pitkin Eurooppaa vuonna 1993. Poika oli lähtiessä 8-vuotias.
– Olimme veneessä tiiviisti nenät vastakkain kaiket päivät. Toisia ei päässyt pakoon.
Nyt 34-vuotiaaseen poikaan ei kohdistunut sen kummempia kasvatusvisioita.
– Tehtiin parhaamme, ja sillä siisti. Otin oppia omasta lapsuudestani. Ei siihen maailman aikaan penikoita höösätty. Kun aikuiset touhusivat omiaan, lapset menivät mukana ja yrittivät klaarata.
– En tuputtanut pojalle mitään, enkä suojellut häntä liikaa, mutta tarpeeksi kuitenkin. En ollut ainakaan autoritaarinen isä kuin tarpeen tullen, muusikko pohtii.
Pojan perhe asuu Salon seudulla, jonne on 80 kilometrin matka Kemiöstä. Lapsenlapset ovat ”4- tai 5- ja 7-vuotiaita”.
– Lapsenlasten takia pitäisi olla enemmän yhteyksissä, papaksi kutsuttu Kettunen myöntää.
Isänpäiväperinteet ovat pelkistetyt.
– Poika soittaa – jos muistaa.
Juhlaperinne jatkuu ylisukupolvisena.
Aikuisena Edulla ja hänen isällään ei ollut muuta isänpäivätraditiota kuin että poika soitti onnittelut.
Suurimman hittinsä, Lentäjän pojan, Edu Kettunen teki nähtyään elokuvan Valiojoukko.
– On siinä totta kai omakohtaisiakin aineksia. Olin mukana isäni lennoilla ja pyörin paljon silloisella Vantaan lentoasemalla, kun minulla ei ollut lastenhoitajaa. Ei se tänä päivänä onnistuisi.
– Muistan, miten kapteenin penkin takana oli klaffipenkki. Siinä istuin. Biisin tunnelma on osittain faijaani. Ilmailu kolahti minuunkin pienestä pitäen, Kettunen kuittaa.
Vanhemmat erosivat, kun Edu oli seitsenvuotias.
– Faija meni melkein saman tien naimisiin seuraavan kanssa. Siitä eteenpäin elin faijan ja äitipuolen kanssa. Systeri meni mutsille. Ei siihen maailmanaikaan ollut mitään vaihtovuoroja.
Tuhat tapaa jäädä yksin
Levynjulkaisukeikan kohokohtiin kuului Edun isän innoittama Kadonnut lennolla. Laulaja selitti sen olevan jatko-osa Lentäjän poika -biisille.
Lentäjä-isä menee menojaan taivaan tuuliin, hänellä tuntuu olevan sisäinen pakko tehdä niin. Pilvien kuiluissa kulkeva, vapauden suonta etsivä isä on ”hengissä vain noilla villeillä mailla”.
Laulun poika kirjoittaa isälleen kirjeen nähtyään asioita vähän selvemmin: ”Sinä palaisit ehkä jos voisit, mutta sielusi ois muualla aina… Eivät lupaukset liikoja paina.”
Poika hyväksyy, ettei isäsuhteessa ole enää selvitettävää. Kaikki on mennyt niin kuin on mennyt, ja se on ihan ok.
Kettusen fiktiivisten tarinoiden isäkuva on keskimäärin aika ankea, vanhan koulukunnan etäinen ja sulkeutunut mies.
Tuhat tapaa jäädä yksin -laulussa ”faija asuu yksin korjaamollaan, kai siitä pitäis olla huolissaan. Me ei saatu siitä vuoteen irti sanaakaan. Se satsaa kovuuteen ja kunniaan.”
Isäni talo -laulussa kotia verrataan hautaan ja valottomaan linnaan, joka on ”surun vuorella turvassa muilta”.
Kappaleista ei pidä vetää yhtäläisyysmerkkejä lauluntekijän isäsuhteeseen.
– Meillä on ollut aina hyvät välit, ei mitään ongelmaa. Ei me kauheasti olla oltu tekemisissä viime vuosina. Olisikohan hän kerran käynyt keikallani.
Virret ovat hienoja biisejä
Monilla Edu Kettusen levyillä toistuvat sanat Jumala, sielu ja enkeli.
”Sano että ihmisellä on sielu kuolematon. Sano että aina öisin kun sataa, ne on enkelit kun pesee linnunrataa... Sano että Jumala on olemassa”, Kettunen veisaa Autioilla rannoilla -kappaleessa.
Muusikko on kiertänyt esiintymässä kirkoissakin, joissa on ”nähnyt hyvää meininkiä ja aitoja ihmisiä”.
Mies ideoi ja tuotti neljä Henki kulkee -levyä: virsiä, joululauluja ja suomennettuja, amerikkalaisia spirituaaleja. Kettunen lauloi itsekin näillä gospellevyillä ja suomensi kappaleita muille.
– Monet virret ovat todella hienoja biisejä, hän kommentoi.
Sielukkaista lauluistaan ja hengellisen musiikin harrastuneisuudestaan huolimatta Kettunen ei esiinny vakaumuksen miehenä.
Sanoittajalle sana ”Jumala” on vertauskuva
– Tiettyä henkistä etsintää lauluissani kyllä on – sitä ihmisillä on aina. Uskoo ihminen tai ei, Jumala on käsitteenä valtava, ja se tulee esiin joka paikassa.
– Jos uskoisin Jumalaan, se olisi hyvä ja anteeksiantava. Mutta kyllä saa syvältä kaivaa, että minusta saisi uskovaisen. Ajattelen asioita niin monelta kannalta.
Lähimmäs uskonnollista kokemusta Kettunen on päässyt purjehtiessaan avomerellä.
– Merellä mittasuhteet ovat kohdallaan. Ihminen tuntee itsensä pieneksi ja haavoittuvaiseksi.
– Ihmisen täytyy koettaa elää elämänsä kunnolla ja toimia hyvin toisia kohtaan.
Omiin maailmoihin
Edu Kettusen laulujen hahmoille Jumalan todellisuus tai sen halajaminen saattaa olla totista totta.
Tavallisten ihmisten kamppailusta koskettavasti ja myötätuntoisesti kertovissa teksteissä voi löytää halutessaan myös mystisemmän ulottuvuuden.
Mies myöntää viihtyneensä aina vaihtoehtoista todellisuutta rakentelemassa.
– Pienoisrautatien ja biisin tekemisessä on sama viehätys. Omiin maailmoihin vetäytyminen on minun juttuni.
Jo lapsena Kettunen kuunteli musiikkia ja rakenteli pienoismalleja. Nyt Kemiön kodin yhteydessä on verstas.
– Korjaan vanhoja polkupyöriä, rakentelen yhä pienoismalleja ja joskus kitaroitakin omaksi ilokseni.
– Välillä koetan, etten tekisi tekstejä ja biisejä, mutta sormet alkavat syyhytä ja mylly pyöriä. Joskus laulunteko on yhtä helvettiä, joskus kivaa.
Isä väsyy, poika jää
Edu Kettusella ei ole ongelmia ikääntymisen kanssa.
– Paitsi nivelet särkee, ja näkö heikkenee. Muuten olen tyytyväisempi kuin 30 vuotta sitten. Olen tottunut elämään. En hötkyile suotta.
– Nuorempana pelkäsin ja stressasin turhia asioita. Nyt olen jo siinä, mihin tässä elämässä päädyn. Minulla ei ole valtavia ambitioita eikä huolta, tulenko toimeen. Paketti on hallussa.
Laulaja-lauluntekijän rauhallisessa olemuksessa on tyyntä hyväksyntää kohtalon edessä. Vaikkei taiteilijalla ole tietoa taivaallisesta isästä, hän suhtautuu tilanteeseen yhtä rauhallisesti kuin maalliseen isäsuhteeseensa.
Retki meren rantaan -laulussa on sovinnollinen sävy, vaikka isä jäikin puuksi meren raivopäiseen rantaan.
”Isä jähmettyi ja juuttui, kunnes tuuleksi muuttui.
Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan, ja minäkin väsyn kohta, ja lähden meren rantaan haihtumaan.
Ja sinä poikani jäät.”
Edu Kettusen isä kuoli kolme viikkoa sitten, pian haastattelun jälkeen.
Teksti: Janne Villa
Edu Kettunen esiintyy Intimissimo-konserttisarjassa 16.11. klo 19, Tampere-talon Pieni Sali