Me selviämme tästä – yhdessä
Silta kysyi muutamilta tamperelaisilta, millaisia tunteita ja ajatuksia koronaviruksen leviäminen on synnyttänyt.
Timo Virtanen on 87-vuotias eläkeläinen, joka jäi leskeksi viime vuonna. Hän on tällä hetkellä karanteenissa ja yksin omakotitalossaan.
– Koronan leviäminen tuntuu huolestuttavalta kansakunnan tasolla, koska siitä seuraa niin paljon ylimääräistä vaivaa. Kaikki apua tarvitsevat tulee pitää kohtuullisen hoidon piirissä ketään unohtamatta. Lisäseurauksia ovat puute auttavista käsistä ja suuret kustannukset, jotka on myöhemmin kuitenkin maksettava.
Virtanen tuntee huolta, mutta ei pelkoa.
– En pelkää, koska olen elänyt läpi nuo sotiemme, siirtolaisuuden, sotakorvausten sekä jälleenrakennuksen ajat, ja niistäkin olemme selvinneet. Me suomalaiset olemme parhaimmillamme, kun meitä koetellaan.
Virtanen on kuunnellut kansanedustajien puheenvuoroja eduskunnasta.
– Viime aikoina keskustelu on ollut kaunaista ja jopa repivääkin, mutta nyt vakavien vastoinkäymisten tultua ollaankin taas yhä enemmän yksimielisiä suomalaiseen tapaan. Tästä koettelemuksesta voi vaikeuksien kautta siis seurata vielä jotakin hyvääkin. On valittu yhteinen suunta ja nyt seurataan johdonmukaisesti sitä poukkoilematta jatkuvasti edes takaisin.
Virtanen iloitsee siitä, että valo lisääntyy ja luonto herää.
– Täällä metsän reunassa ikkunasta voi seurata rusakoiden, oravien, peurojen ja lintujen puuhia. Aika kuluu myös puhelimessa tuttujen kanssa sekä televisiota katsellen.
Virtanen haluaa rohkaista ihmisiä, joita korona pelottaa tai ahdistaa.
– Me suomalaiset selviämme tästäkin. Yhdessä.
Huoli iäkkäistä ja yrityksistä
Erja Rundgren-Kallal on 52-vuotias myyjä, joka on tällä hetkellä työttömänä. Kotona oleminen ei juuri poikkea hänen normaalista arjestaan.
– Kotona riittää tekemistä ja aktiviteetteja, ja niiden vastapainona on lukeminen ja ohjelmien katsominen Netflix-palvelusta.
Hän arvelee, että tällainen epidemia on ollut odotettavissa. Sen leviäminen nopeasti ei ole lainkaan ihmeellistä.
– En pelkää omasta puolestani, vaikka astman takia kuulunkin riskiryhmään.
– Nyt erityisesti on huoli omista 80-vuotiaista vanhemmistani ja muista iäkkäistä lähisukulaisista. Eniten olen huolissani iäkkäästä anopistani, joka asuu yksin Marokossa.
Erja Rundgren-Kallal pohtii myös terveydenhuollon resurssien riittävyyttä, taloudellista taantumaa ja yrittäjien ahdinkoa.
– Siksi voi vain toivoa, että virukseen löytyy nopeasti tehokas lääke, joka lyhentäisi poikkeustilaa ja normaali elämä pääsisi taas käyntiin.
Kevät, valo sekä kesän lähestyminen tuovat kuitenkin iloa huolen keskelle. Erja Rundgren-Kallal haluaa antaa vinkin ihmisille, joita korona kovasti ahdistaa.
– Kannattaa rajoittaa aiheesta lukemista ja kuulemista. Riittää, että tarkistaa ajankohtaisen tiedon luotettavista lähteistä kerran, pari päivässä. Muulloin voi keskittyä tekemään myönteisiä asioita yksin tai yhdessä läheisten kanssa. Nyt voi vaikka siivota ne kaapit, jotka jouluna jäivät siivoamatta.
Hänen puolisonsa, marokkolaissyntyinen Mustapha Kallal on koronan takia eniten huolissaan iäkkäästä äidistään, joka asuu yksin Marokossa.
Lisäksi oman, viime syksynä perustetun parturiyrityksen tulevaisuus mietityttää miestä. Härmälänrannassa sijaitseva Iloinen parturi on saanut hyvän vastaanoton tamperelaisilta, mutta viime päivinä ovi on käynyt harvakseltaan.
Arvokkaat asiat kirkastuvat
Tarja Plukka on 70-vuotias aktiivinen eläkeläinen, joka on karanteenissa kotona puolisonsa Aarne Plukan kanssa. Molemmat tekevät vapaaehtoistyötä Tampereen seurakunnissa, mutta nyt kalentereissa on väljää, kun suurin osa toiminnasta on tauolla.
– Normaaliarjesta tämä aika poikkeaa myös siksi, että lapsenlapset eivät tule koulusta mummilaan, eikä heitä tarvitse kuljettaa harrastuksiin, kertoo neljän tyttären äiti ja viiden lapsenlapsen mummi.
– Koronaviruksen leviämisvauhti yllätti. Seuraamme tiedotusvälineitä päivittäin saadaksemme ajankohtaista tietoa meiltä ja maailmalta. Tilanne on vakava ja se on mullistanut elämän koko Euroopassa, kertoo Tarja Plukka, joka joutui siirtämään Brysselin-matkansa syyskuulle.
Plukka on huolestunut, mutta ei pelokas.
– Helpottavaa on, että 90-vuotias äitini on turvassa hoivakodissa. Nuorin, Brysselissä asuva tyttäremme on raskaana. Toivon ja rukoilen, että hän säästyisi tartunnalta.
Hän ajattelee menneitä sukupolvia ja äitiään, Karjalan evakkoa.
– Heidän piti jättää kotinsa ja kotiseutunsa ja kiireesti paeta. Me saamme olla kodissamme ilman sodan pelkoa.
Tarja Plukka luottaa siihen, että Raamatun sana ja rukous kantavat. Usko Jumalaan antaa perusrauhan, joka tuo tyyneyttä mullistuneen elämän keskelle.
– Poikkeukselliset ajat karsivat elämästämme toisarvoisia asioita ja kirkastavat sen, mikä todella on arvokasta. Toisiamme tukien ja siunaten me tästä selviämme, uskoo Plukka.
Iloa tuottavia asioita on kuitenkin paljon, muun muassa tiivis yhteydenpito perheen kanssa sekä viestittely ja puhelut ystävien kanssa.
– Luontoa voi tarkkailla kiireettömillä ulkoilulenkeillä Pyynikin harjulla sekä valmistaa ja nauttia ateriat rauhassa. Ajanvietteitäni ovat myös lukeminen, espanjan opiskelu, elokuvien ja tv-sarjojen katsominen sekä käsityöt.
– On tärkeää säilyttää huumori, ja kyky nauraa arjen sattumuksille, rohkaisee Plukka.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola