Puhkaistaan ruokakupla

– Suuri osa suomalaisista elää ruokakuplassa. Meillä on varaa tehdä ruuasta viihdettä, samalla kun jokapäiväinen ateria ja tasapainoinen ravitsemus ovat monien ulottumattomissa maailmassa, miettii Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä.

Ruoka on meille välttämätön, ja useimmille myös tärkeä asia, johon liittyy sosiaalisia, kulttuurisia, eettisiä ja terveydellisiä seikkoja sekä hengellisiä vertauskuvia.

– Ihmisten vapaa-aika on lisääntynyt, ja ruokaharrastus on yksi harrastus muiden joukossa. Tietämys kasvaa, ja ravinnon sekä liikunnan vaikutukset terveyteen ovat paljon esillä. Ihmiset haluavat vaikuttaa ympäristön ja eläinten hyvinvointiin ruokavalintojen avulla, pohtii Marttaliiton pääsihteeri ja Martat-lehden päätoimittaja Marianne Heikkilä.

Heikkilän ja Marttaliiton asiantuntijoiden mielestä nykyisin ravitsemukseen liittyy kuitenkin monia arveluttaviakin ilmiöitä. Hän kehottaakin suomalaisia ulos ruokakuplasta pääkirjoituksessaan (Martat 2/ 2017).

– Ruokakuplalla tarkoitan esimerkiksi sitä, että hyvinvointivaltiossa useimmilla ihmisillä on mahdollisuus tärkeillä, leikkiä ja hienostella ravinnon kanssa. Elintaso on noussut, ja monilla on varaa ostaa sitä, mitä tekee mieli. Ruuasta on tullut osa identiteettiä eli voit erottua joukosta tai kuulua johonkin ryhmään ruokavalintojen perusteella.

Samaan aikaan nälänhätä ja vesipula ovat todellisuutta monilla alueilla maailmassa. Vähävaraisten ihmisten määrä ja ruoka-avun tarve ovat lisääntyneet Suomessakin.

Ruoka on paljon esillä mediassa.
– Sen antama kuva ei aina vastaa totuutta ihmisten arjesta, huomauttaa Heikkilä.

Ruokaa markkinoidaan kuten muitakin suuntauksia. Monet dieetit ovat muoti-ilmiöitä, jotka tulevat ja menevät.

– Oma hyvinvointi on tärkeää, ja siksi halutaan kokeilla trendidieettejä, jotka usein lupaavat ihmeitä. Ruokavalintojen kautta yksilöllä on mahdollisuus hallita edes jotain asiaa omassa elämässä. Oma, tuunattu ruokavalio on osa oman persoonan vahvistamista.

Ruokakupla tarkoittaa myös sitä, että moni on kadottanut ymmärryksen ruokaketjusta. Ei käsitetä, mistä ravinto tulee, ja miten se saadaan pöytään.
– Tärkeää olisi pohtia, miten voisimme vähentää ruokahävikkiä ja miten oppisimme arvostamaan yhteisiä aterioita sekä puhdasta ja turvallista lähiruokaa, korostaa Heikkilä. 

Turvallista lähiruokaa

Martat kannattavat lähiruokaa ja sesongin satokausiruokaa, joka on suomalaista, puhdasta, eettistä, ekologista, maukasta, turvallista ja kestävin periaattein tuotettua.
– Marttojen ruokafilosofia soveltuu itse asiassa varsin hyvin tämän päivän trendeihin ja tavoitteisiin. Kestävä ruokajärjestelmä on sellainen, että kuluttajat valitsevat ruokaa, joka on tuotettu alkutuotannosta lähtien raaka-aineita viisaasti käyttäen ja ravinteita kierrättäen.

Monet valitsevat ruokavalionsa nykyisin eettisin ja ekologisin perustein. Useat suosivat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja kasvatettuja tuotteita.

Luonnonmukaisen ruuan tuottaminen jakaa kuitenkin mielipiteitä. Luomutuotantoa sanotaan usein tehottomaksi, koska siinä tarvitaan suurempi kasvuala kuin vastaavan tavanomaisesti tuotetun ruokamäärän tuottamiseen. Siksi se on usein myös kalliimpi vaihtoehto. 
 
– Tutkimusten mukaan suomalaiset luomutuotteet eivät juuri eroa terveellisyyden ja puhtauden puolesta tavanomaisesti tuotetuista elintarvikkeista. Muualla maailmassa ero voi olla suurempi. Etuina on, että luomutuotanto lisää luonnon monimuotoisuutta, ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota, pohtii Marianne Heikkilä.

Lihankulutus muuttuu

Vaikka lihan kulutus ei ole vähentynyt Suomessa, se on muuttunut. Ympäristötietoisuus ja vastuu maapallon ravitsemuksesta näkyvät nykyisin siinä, että useat ihmiset länsimaissa ovat vähentäneet punaisen lihan syömistä. Proteiinia saadaan yhä enemmän muun muassa siipikarjasta, soijasta ja maitotuotteista. Markkinoiden uutuuksia ovat härkäpavuista valmistettu härkis ja nyhtökaura sekä maidosta tehty ruokarae, mifu.

– Nämä tuotteet tuovat vaihtelua ja helppoutta ruuan valmistamiseen. Monet ihmiset haluaisivat lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa. Näillä raaka-aineilla se onnistuu helposti, koska voi käyttää tuttua ruokaohjetta ja korvata lihan kasviproteiinilla.

Moni pitää uutuuksia hintavina. Heikkilä on toista mieltä.
– Tuotteet ovat kypsennettyjä, ja ruoanvalmistuksessa 250 grammaa vastaa noin 400 grammaa kypsentämätöntä jauhelihaa. Lopullinen hintaero on aika pieni.

Marttaliiton mukaan eettisin ja ekologisin perustein valitut tuotteet ovat kokonaisuuden kannalta aina parempi vaihtoehto kuin olla kiinnittämättä huomiota pakkausmerkintöihin, raaka-aineiden koostumukseen ja ympäristövaikutuksiin.
 
– Valistunut kuluttajakansalainen janoaa tietoa, ja varsinkin pohjoismaalaiset ovat hyvin tietoisia raaka-aineista ja niiden tuotantoketjuista sekä vaikutuksista ympäristölle. Silti tarvitsemme vielä paljon enemmän helpossa muodossa olevaa tietoa ruuan alkuperästä ja tuotannosta, pohtii Heikkilä. 

Kursseilta ravitsemustietoa

Marttaliitto edistää kansalaisten ravintotietoutta muun muassa järjestämällä ruuanvalmistuskursseja. Niillä ateriat valmistetaan terveyttä edistävistä ja ympäristöystävällisistä raaka-aineista. Kursseilla käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia, lähellä tuotettuja ja Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita. Marttaliitto on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen jäsen.

 – Ruoka-ainevalinnoista ja niiden vaikutuksista keskustellaan kursseilla. Erityisesti kiinnitetään huomiota kasvisten, marjojen ja hedelmien käytön lisäämiseen, hyviin rasvavalintoihin, vähäsuolaisuuteen ja kohtuulliseen sokerin käyttöön.

Heikkilä korostaa, että terveyden edistäminen on edullisempaa kuin sairauden hoitaminen.
– Elintavoista johtuvat hoitokustannukset ovat Suomessa yli kaksi miljardia euroa vuodessa. Lihavuus on yksi merkittävimpiä kansanterveydellisiä ongelmia.

Neuvonnassa otetaan esille myös monipuolisuus, ateriarytmi, lautasmalli ja annoskoko sekä liikunnan ja levon merkitys hyvinvointiin. Hyötyviljely ja kotitarvekeräily kohottavat kuntoa ja lisäävät elämänlaatua.

– Ruoka on osa kulttuuria ja arkea, mutta se ei tarkoita vain ravintoa, tuotantoa tai terveysvaikutuksia, vaan myös sosiaalisia sekä kulttuurisia merkityksiä ja arvoja.

Martat vaalivat kulttuurista kestävää kehitystä, joka tarkoittaa muun muassa juhlaperinteitä, sukupolvien välistä vuorovaikutusta, monikulttuurisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kansainvälisyys näkyy esimerkiksi Etiopia, Kamerun ja Swazimaa -ruokakursseilla, joiden taustalla ovat Marttaliiton kehitysyhteistyöhankkeet.

Ruokahävikki kuriin

Suomessa päätyy vuosittain roskiin jopa 460 000 tonnia ruokaa (Lähde: Kirkon Ulkomaanapu). Marianne Heikkilän mukaan pelkästään kotitalouksissa jokainen suomalainen heittää ruokaa roskiin reilut 20 kiloa vuodessa. Eniten haaskataan perunoita ja leipää.

Ruokahävikkiä syntyy useista syistä. Ruokaa hankitaan liikaa sekä kauppoihin että kotitalouksiin. Tähteitä ei välttämättä osata hyödyntää.
– Nykyisin kokkaustaidot ovat kahtia jakautuneet. Jotkut ovat hyvinkin taitavia, ja osa ihmisistä ei hallitse edes perustaitoja. Tähderuoan jalostamisessa tarvitaan sekä ruuanvalmistustaitoja että mielikuvitusta, pohtii Heikkilä.

Martat ja S-ryhmä ovat halunneet auttaa kuluttajia ja antaa vinkkejä tähteeksi jääneen ruuan käyttämiseen. Yhteistyössä syntynyt Tarjottavaa tähteistä -kirjanen julkaistiin keväällä.

Hävikkiä pienentää myös seurakuntien ruokapankkien ja paikallisten kauppojen yhteistyö. Kirkon Ulkomaanavun toukokuussa perustama WeFood-kauppa Helsingissä on sekin yksi ratkaisu ruokahävikkiongelmaan.
– Vähävaraisten auttaminen on hieno asia, mutta kaikkein tärkeintä olisi estää hävikin syntyminen. Nyt kaupat voivat puhdistaa omantuntonsa ja lahjoittaa ruuan pois, ja näin vastuu siirtyy toisaalle. Ei ole mielekästä synnyttää hävikkiruokamarkkinoita olemassa olevien markkinoiden rinnalle, miettii Heikkilä.

Hän toivoo, että julkisten keittiöiden, koulujen, päiväkotien sekä ravintoloiden ylijääviä aterioita annetaan tai myydään edullisesti. Näin valmistetut ateriat eivät joudu jätteeksi.

Ruokamuistoja rakkaiden kanssa

Marianne Heikkilän rakkaimmat ruokamuistot liittyvät yhdessä syömiseen perheen, läheisten sekä ystävien kanssa.
Juhlapyhinä syötiin usein isänäidin luona Tampereella. 
– Hän valmisti itse pyydystettyä haukea, uusia perunoita, kalakeittoa ja monia muita ihania ruokia, jotka maistuivat minulle ja veljelleni. Näissä hetkissä kiteytyivät suvun yhteys ja läheisistä välittäminen.

Lapsia opetettiin hankkimaan ravintoa luonnosta eli sienestämään, marjastamaan ja kalastamaan. Äidinäidin luona Pohjois-Karjalassa, Pielinen-järven saaressa kalastettiin ahvenia.
– Isoäiti savusti kalat. Savusaunan jälkeen saimme nauttia yksinkertaisen ihanaa ruokaa. Myös Lieksan leipomon ruisleipä oli hyvää.

Aikuisen Marianne Heikkilän suhde ruokaan on sekä yhteisöllinen että käytännöllinen.
– Haluan opettaa nuoria tekemään ruokaa, vaikka itse en olekaan erityisen hyvä kokki. Yhdessä syömisen perinne on arvo, jonka haluan siirtää seuraaville sukupolville.

Heikkilän ruokavalio on melko askeettinen migreenin vuoksi.
– Ruokavaliooni kuuluu kalaa, kanaa, kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljoja, sieniä, perunaa ja maitotuotteita. En syö pastaa, riisiä, punaista lihaa, pähkinöitä tai tiettyjä sitrushedelmiä, jotka aiheuttavat minulle allergiaa tai huonovointisuutta.

Hän arvostaa tuoreita, puhtaita, terveellisiä, edullisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita sekä selkeitä ruokamakuja. Parhaiten maistuvat välimerellinen, japanilainen ja intialainen menu sekä ennen kaikkea suomalainen kotiruoka.
– Puolisoni rakastaa ruuan laittamista ja hellii sillä koko perhettä. Olen etuoikeutettu, kun saan usein tulla perheen kanssa valmiiseen pöytään.

Luonnonantimet lahja

Teologin koulutuksen saanut Marianne Heikkilä on syvällisesti pohtinut kristityn vastuuta ravinto- ja ympäristöasioissa.
– Olemme saaneet luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen vastuullisen tehtävän lahjaksi Jumalalta. (1. Moos. 2:15)

– Meidän on kristittyinä ja ihmisinä kannettava vastuumme ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvoinnista. Ilmastokysymykset ovat tänään aikamme suurimpia, maailmanlaajuisia haasteita, ja ne koskettavat kaikkia.

Heikkilän mukaan vastuu luomakunnasta tulisi ulottua kristityn arkisiin kulutusvalintoihin.
– Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki on meille annettua lahjaa, josta meidän on pidettävä huolta.

Teini-ikäiset lapset haastavat äitiään jatkuvasti.
– He huomauttavat, jos turhaan kulutan sähköä ja juoksutan vettä, tai jätän ruokaa lautaselle. Heillä on nuoren sukupolven ja kouluopetuksen kautta paljon vastuullisempi ymmärrys kaikkien osallisuudesta ilmastonmuutoksen haittojen ehkäisyyn.

Kehitysyhteistyötä tehdessään Heikkilä huomasi, että maailman ruokaturva oli ja on edelleen kasvava haaste.
– Koko ajan on mietittävä, miten voimme ehkäistä esimerkiksi ilmastopakolaisuutta sekä veden ja ravinnon kasvavaa puutetta tulevaisuudessa.

Kirsi Airikka

• Lue myös:Marianne Heikkilä kertoo Yhteinen keittiö -hankkeesta
• Lähteet: Marttaliitto, Luonnonvarakeskuksen ravintotase 29.6.2017
• Lue lisää Marttojen toiminnasta: martat.fi

Marianne Heikkilä

• Syntynyt 1968 Helsingissä
• Koulutus: teologi, pappisvihkimys 1996
• Ura: Toimittajana Ylen lasten- ja nuorten toimituksessa 90-luvulla, Vantaan Hakunilan nuorisotyöstä vastaava seurakuntapastori, Kirkkopalveluiden viestintäpäällikkö, Kirkon Ulkomaanavun apulaistoiminnanjohtaja, kotimaantyön päällikkö ja sidosryhmäjohtaja sekä Naisten Pankin perustaja ja osakas, Marttaliiton pääsihteeri ja Martat-lehden päätoimittaja 2010–

• Refuhome ry:n ja VauvaSuomi ry:n perustaja, luottamustoimia useiden järjestöjen ohjausryhmissä ja hallituksissa.

• Perhe: Puoliso Raptori-yhtyeestä tunnetuksi tullut Izmo eli Ismo Heikkilä, joka nykyisin työskentelee Bauermedian luovana johtajana, kaksi lasta

• Teokset:
10 käskyä naiselle selitettynä (2001)
Rakasta lasta, suojele lapsuutta (2003)

• Harrastukset: Hallitusammattilaisena toimiminen, luottamustoimet, vapaaehtoistoiminta, kirjallisuus ja liikunta, mentorina ja tukiperheenä toimiminen, kirkolliset toimitukset

• Motto: ”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” (Matt. 25: 35–36)

Palaa otsikoihin