Pyhiinvaellus kutsuu pyhää ja muuttaa matkaa
Seisomme teatterijohtaja Otso Kauton kanssa Pyynikin näköalapaikalla: alhaalla välkehtii peilityyni Pyhäjärvi, aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Kesäinen ilma on suosinut Hyvinvoinnin pyhiinvaellustamme, joka alkoi Pispalan kirkolta, kiersi Tahmelaan, Pyhäjärven rannalle ja päättyy Pyynikin maisemista Aleksanterin kirkolle.
Kirjailija ja ohjaaja Otso Kautto valittiin keväällä Tampereen Työväen Teatterin uudeksi johtajaksi. Työnsä hän aloittaa vuoden 2019 alussa.
Kautto on kokenut pyhiinvaeltaja. Hän kertoo käyneensä viimeksi Lourdesissa, sytyttäneensä kynttilät ja juoneensa kuuluisan lähteen vettä.
Hän myös vaelsi tapaamaan ystäviään ja jatkoi matkaa Manchan maakuntaan tuulimyllyjahtiin Cervantesin ja Don Quijoten jalanjäljille.
– Myös nuo molemmat matkat ovat minulle pyhiinvaelluksia, sillä pyhä on henkilökohtaista, Otso Kautto sanoo.
Pyhiinvaellus on rituaali
Lourdesissa Kautto on käynyt useamman kerran, ja käynnit ovat jättäneet häneen aina jäljen: jokainen pyhiinvaellus on tietynlainen rituaali, jossa henkinen päämäärä muuttuu kehon vaikutuksesta osaksi vaeltajaa.
Rituaaleista puhuttaessa Kautto tietää, mistä hän puhuu: miehen väitöskirja aiheesta valmistuu tämän vuoden lopussa.
Kautto kiinnostui pyhiinvaelluksesta jo nuorena lukiessaan Walter Scottin Ivanhoe-romaania ja tarinoita temppeliritareista. Samoin Franciskus Assisilaisesta kertova Niko Kazantzakiksen kirja Pyhä Köyhyys teki häneen vaikutuksen, ja pyhiinvaeltajasta tuli hänelle merkittävä hahmo.
Sana pyhiinvaeltaja on sen jälkeen kutsunut hänessä tunnelmaa pyhästä ja merkityksen tajun mahdollisuutta.
Pyhiinvaelluksilla on usein jokin lähtökohta ja päämäärä, mutta päivittäiset rytmit, jalkojen hoito, ilma ja vaeltamisen konkretia antavat niille nopeasti muodon – ne ovat toivon muuttumista askeliksi.
Merkityksen taju
Matkalla saattaa huomata, että kävelyssä on läsnä jo kaikki: sekä matka ja sen päämäärä. Kävely, sen merkityksen taju saa aikaan sen, että maailma alkaa näyttää toisenlaiselta; henkinen toive matkan edetessä alkaa avautua ja ajattelu muuttua.
Kautto tähdentää merkityksen tajua: jonkin kutsuminen pyhiinvaellukseksi kutsuu pyhää, mielikuvaa pyhästä, ja se muuttaa matkaa. Mitä asiaa haluaa matkallaan miettiä, mitkä ovat niitä alueita, joita kutsun, missä haluan muutosta?
Pyhiinvaelluksella ihminen antaa itselleen aikaa miettiä asioita, ilman häiriötekijöitä ja ilman paineita. Mielenkiintoisia ovat pyhiinvaellukset, jotka ovat tahattomia – ne, joista tajuaa vasta jälkeenpäin, että ne ovatkin olleet pyhiinvaelluksia.
– Uskon pyhiinvaellukseen, uskon uskomiseen, Otso Kautto sanoo.
– Olkoon pyhiinvaelluksen päämäärä mikä tahansa, se on aina sopusoinnussa ihmisen itsensä kanssa, sitä mitä hän elämäänsä kaipaa. Jo siinä on valtava mahdollisuus muutokselle. Voi olla, että tuo muutos lähtee liikkeelle.
Rutiinit vapauttavat
Rutiinit ja niiden hyödyntäminen liittyvät monin tavoin pyhiinvaellukseen. Otso Kautto kertoo, miten nuorena vaelsi aina samoja polkuja Kimparin järvelle: saman erämaareitin tekeminen oli ilo, eikä hän kaivannut vaihtelua, vaan käveli ja ammensi itseensä tunnelmaa.
Rutiinien avulla ei tarvitse tehdä päätöksiä mistään uudesta, vaan voi vapauttaa energian muualle: merkityksen mahdollisuudesta merkityksen tajuun.
– Mielestäni suomalainen uskontotieteilijä Veikko Anttonen sanoo kauniisti, että pyhä on raja. Jos sitä ajatusta haluaa viedä eteenpäin, silloin rituaali on portti muutokseen.
– Pyhiinvaelluksessa, jota voi sanoa myös rituaaliksi, jokin toisaalla oleva tulee kutsutuksi, läsnäolevaksi. Toisin sanoen se on hyvin proaktiivista.
Koska pyhiinvaellukset ovat pitkiä, ne muuttavat ihmistä myös fyysisesti: jalat vahvistuvat, tulevat jänteviksi ja ihminen laihtuu. Henkinen ja fyysinen tukevat toisiaan. Saman tuloksen voi aikaansaada myös vaikkapa täällä Hyvinvoinnin Pyhiinvaelluksella, kunhan siitä tekee jatkuvan ja toistuvan rutiinin.
Saavumme reilun tunnin kävelymatkan jälkeen Aleksanterin kirkolle.
– Reitti oli erittäin hyvin suunniteltu, sillä siinä kuljettiin lyhyen matkan aikana veden ääreltä uskomattoman kauniille näköalapaikoille, sekä metsän vihreisiin syvyyksiin. Pyhyyden tunnelma oli läsnä, Otso Kautto toteaa.
– Tämä
reitti täytyy ehdottomasti kulkea uudestaan.
"Teatterin johtaminen on kuin kirjoittaisi runoa"
Jo tällä hetkellä Otso Kautto valmistelee Tampereen Työväen Teatterin vuoden 2020 ohjelmistoa.
Samalla hän miettii ja työstää visiota, miten yhdistäisi suurimman mahdollisen taiteellisen tason ja yleisön läsnäolon. Tähtäimessä on myös, että TTT on toiminnaltaan kansainvälisen tason teatteri, ja hän haluaa poistaa esteet sen tason tavoittelemisesta.
– Työ on myös toiminnan johtamista, ja siihen kuuluvat raha ja byrokratia, pohtii Kautto.
Mies miettii, miten hän johtaa teatteria kuin kirjoittaisi runoa, sillä teatterin suurin vahvuus on taiteilijuudessa. Nämä kaksi elementtiä pitää osata yhdistää; se on hänen vastuullaan.
Otso Kautto
• Syntynyt 1962
• Teatteriohjaaja ja kirjailija
• Asuu ja työskentelee Suomen lisäksi Ranskassa ja Espanjassa.
• Vuosina 1991–94 Teatteri Pienen Suomen johtajana, kunnes perusti pienehkön näyttelijäjoukon kanssa kiertelevän Quo Vadis -teatteriryhmän.
• Työskennellyt freelancer-ohjaajana Suomen laitosteattereissa.
•Julkaissut romaanin Matka Mundakaan (2003). Teos oli ilmestymisvuonnaan ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
• Kirjoittanut useita näytelmiä, (erityisesti lasten- ja nuorten näytelmiä) sekä yksin että yhdessä Markku Hoikkalan kanssa.
Lähde: naytelmat.fi
Teksti: Timo Haapala
Kuvat: Hannu Jukola
Katso Otso Kauton videohaastattelu:
https://www.youtube.com/watch?v=qpUNHKjgxcE&feature=youtu.be
Tutustu Tampereen seurakuntien pyhiinvaellusreitteihin: