Rukoilija liikkuu rajaseudulla

Muusikko Samuli Putro on kerännyt yleisöltään äänitettyjä rukouksia, joista on koostettu myös keikan keskelle oma osionsa. Kokonaan luetun Isä meidän kyytipoikana on henkilökohtaisia huokauksia, huolen ja toivon ilmauksia.

– Moni rukoilija pelkää tulevaisuutta: ilmastonmuutosta, toimeentuloa, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Puhe suuntautuu jollekin Korkeammalle, joka tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Putro analysoi rukousaineistoaan.

Sielun intiimissä ytimessä

Taiteilijan työhuone Helsingin Vallilassa on kuin askeettinen tutkijan tai kilvoittelijan kammio. Sitä dominoivat työvälineet: kitara, kynä ja paperia sekä pöytä, matto ja tuoli.

– Puhdas seinä on paras seinä. Välillä täytyy poistua kokonaan kaupungista tai maasta, jotta löytäisi senhetkisen henkisen tilansa, Putro kommentoi.

Työhuoneen seinällä oli muutaman vuotta lappu, jossa luki sanapari ”pienet rukoukset”. Lauluntekijä ei ollut ihan varma, mitä sillä tekisi. Rajoittunutta miehen mallia käsittelevälle Valkoinen hetero -levylle (2017) rukousteema ei tuntunut mahtuvan.

Ensin syntyi maaliskuussa ilmestyvän Pienet rukoukset -albumin nimilaulu, sitten idea audiovisuaalisesta konserttisarjasta, johon ihmiset antaisivat rukouksiaan.

– Henkilökohtaisten rukousten jakaminen toisille on äärimmäisen intiimi ja erilainen kommunikaation muoto – paljon sitä lähemmäs ihmisen ydintä ei pääse.

– Tällaisten asioiden käsitteleminen on hyvin intiimiä myös esiintyjälle. Suuri kysymys on, uskallanko olla aidosti yleisön edessä, sen näköisenä ja ikäisenä kuin olen, Putro tunnustaa.

Hän tiedostaa, että hengellisyys on ihmisen herkintä intiimialuetta seksuaalisuuden tapaan. Sitä ei ole helppo jakaa toisille.

Taiteilija tapaa pitää matalaa profiilia sellaisten henkilökohtaisten suhteiden kanssa, joilta hän saa ja joille hän antaa paljon. On kyse sitten ihmis- tai jumalasuhteesta.

Kyky tulla kosketetuksi

Lauluntekijä ei usko, että kukaan lyyrikko on täysin kylmä suhteessa henkisyyteen tai hengellisyyteen.

Mies kirjoittaa toki itse laulunsa, mutta mysteerin paikka on siinä, missä kaikki koetut asiat, tavatut ihmiset ja kuullut tarinat yhdistyvät ja ottavat laulun muodon.

– Ehkä siinä kohdassa Korkeampi voima vaikuttaa.

– On ihastuttavaa, kuinka yksinkertainen kolmen minuutin pop-laulu voi yhdistää ihmisiä riippumatta heidän uskonnollisista lähtökohdistaan. Musiikilla on kyky osua suoraan tunnekeskukseen, joka reagoi välittömästi. Meillä on kyky tulla kosketetuksi. Se on osoitus sielun olemassaolosta.

Kaiken kattavia totuuksia muusikko ei muutamaan minuuttiin kuvittele upottavansa. Hän kokee sisällään elävän lukemattomien ihmisten tarinoita, joista jokainen muodostaa oman totuutensa.

Laulu ei esitä edes mielipidettä, vaan kiteyttää vain sen yhden näkökulman ja ajatuksen kuin hiekanjyvän autiomaasta. Kappale muodostuu monista pienistä kokemuksista, jotka jäsentyvät sekä tekijän että kunkin kuulijan päässä henkilökohtaisen moraalin, estetiikan ja kauneudentajun kautta tulkittuna.

– Kauneuden puoleen kurottuminen on totta kai lähellä myös Jumala-kokemusta. Se on kuin lapsenuskoinen näkemys Taivaan isästä, jota voi katsoa ylöspäin, ja joka on jossain muualla.

– Varsinainen kokemus Jumalasta on kuitenkin kuin raikkaan ilman hengittäminen, jotakin, joka tapahtuu parhaillaan minussa. Se on fyysinen kokemus, joka tuntuu pääsääntöisesti rintakehässä.

Samuli Putrolla on perhesiteitä Tampereelle sekä monta mielipaikkaa kaupungissa. – Telakka on yhdensortin sydän, joka pumppaa verta Tampereen kulttuurielämän suoniin, miettii muusikko, joka halusi tulla kuvatuksi kulttuuritalo Telakalla.

Kirkko tuo turvaa ja lohtua

Samuli Putro kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Hän oli aikanaan Raahessa aktiivinen seurakuntanuori ja isonen.

– Muutama tuttavani on vaikuttanut pitkään ja aktiivisesti kirkon toiminnoissa. Heidän kauttaan törmään käytännön kristillisyyteen, mikä ei aina näytä helpolta.

– Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita henkisistä tai hengellisistä asioista, eivät yleensä päästä itseään helpolla elämässä. Paini niiden kysymysten kanssa on heille arkea. Minulla on mielikuva, että niiltä, jotka saavat uskosta paljon, vaaditaan myös paljon, Putro pohtii.

Hän ei syytä kirkkoa siitä, että on ollut viime vuosina sen suhteen itse passiivinen.

– Minulla ei ole ollut missään vaiheessa tarvetta erota kirkosta. En ole ollut pettynyt kirkkoon instituutiona, vaikka jotkut yksittäiset kirkon jäsenet ovatkin tarjonneet pettymyksiä. En osaa ylipäänsä pettyä organisaatioon, mutta itseeni osaan pettyä.

– Luterilainen kirkko tuo minulle turvaa ja lohtua. Riittää, että tiedän sen olevan olemassa, vaikken ajattelisi sitä aktiivisesti. Se on yhden sortin patteri.

Putron mielestä kirkkoon voisi suhtautua kuin uimahalliin: jos käyttää sen tarjoamia palveluksia hyväkseen, päivä voi olla parempi. Kirkko on myönteinen mahdollisuus, joka saattaa antaa elämään lisää syvyyttä.

Usko elää arjen keskellä

Olemisen suuret kysymykset nousivat sitten seurakuntanuoruuden Putrolla uudelleen voimallisesti pintaan nelikymppisenä, kun hän tajusi ensi kertaa fyysisen kuolevaisuutensa.

– Viime ajat ovat olleet helpompia, mutta luulen että eksistentiaaliset angstit ovat taas lähestymässä, sillä täytän 49 tänä vuonna.

– Minun pitää tsekata oma suhteeni perusasioihin tasaisin väliajoin. Se saattaa olla tervettä, ellei sitä prosessia tee liian vaikeaksi, taiteilija tuumii.

Kauneuden ja jumaluuden kokemus on Putrolle ”valtavan tosi”. Hän tuntee, että ylimaallinen henki ja kauneus lävistävät kaiken arkisen, vaikkei niiden läsnäoloa usein huomaisikaan.

Harvoin tällaiset ylevät ja pyhät kokemukset kuitenkaan kiteytyvät lauluihin. Pienet rukoukset -levykään ei käsittele vain uskontoa. Se sisältää esimerkiksi rakkauslauluja.

– Ihmisten ilon ja surun keskellä puhutaan kyllä myös uskosta, joka on tavallaan laitettu niiden kaikkien tunteiden ja kokemusten joukkoon, laulaja-lauluntekijä selvittää.

Tuhkaa korulippaassa

Elämän hengellinen syväulottuvuus vilahtaa aina välillä Putron biiseissä kautta tuotannon. Kirkkaaksi esimerkiksi käy vaikkapa Tuhkaa korulippaassa -laulun kertojaäänen esittämä eräänlainen uskontunnustus.

Se kuultiin Ateneumin taidemuseon kauniisti kaikuvassa portaikossa. Tämä kappale voisi kuulua ainakin etsijöiden hengelliseen laulukirjaan, ellei viralliseen virsikirjaankin.

”Aamulla näen muuttolintuja muodostelmassa taivaalla. Liikutuin ja niitä tervehdin. Nähdään keväällä tai myöhemmin. Seisoin siinä hetken katveessa, miettien ihmiselon haurautta, enkä voinut kyseenalaistaa jonkinsorttista Jumalaa.

Elämällämme on tarkoitus ja joka hetkessä kauneutta. Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla. Elämällämme on tarkoitus, jokaisen tarina on arvokas. Emme ole tyhjänpantteja. Tuhkaa korulippaassa”, Putro veisaa enkelikuorolaisten säestyksellä.

Moni harvinaislaatuisen ja huipputasokkaan taide-elämyksen kokija näyttää liikuttuvan tai jopa kyynelehtivän, kuten myös kahden vanhuksen rakkaudesta koskettavasti kertovan Olet puolisoni nyt -laulun kohdalla.

– Siellä se hengellisyys on lauluissani ja on ollut aina, eikä siinä ole mitään hävettävää. Pienten rukousten yhteydessä olen vain puhunut uskonasioista enemmän kuin normaalisti, muusikko myöntää.

Ihmisyyden haurailla reunoilla

Putro painottaa olevansa sama ristiriitainen mies kuin ennenkin.

– Varon, ettei minusta tehdä Pienten rukousten perusteella liian hurskasta. En kaipaa oloa, jossa alkaisin kuvitella itseäni pyhänä. Minulla on samat ongelmat, huonot ja hyvä puolet kuin ennenkin.

Millainen on miehen oma rukous?

– En saa turvaa mantramaisesta Jumalan kanssa kommunikoimisesta, vaan tartun asiaan silloin, kun minulla on siihen pakottava positiivinen tai negatiivinen tarve.

– Rukous on myös päivittäiseen jaksamiseen liittyvä asia. En pelkää palavani loppuun, vaan pelkään sitä, miten kohtelen muita väsyneenä. Olisi hieno juttu, jos saisin pidettyä itseni edes siedettävänä. Väsyneenä annan itselleni enemmän oikeuksia olla sietämätön.

Samuli Putro näkee, että rukoileminen on ihmisyyden haurailla reunoilla olemista.

– Joskus rukous on viimeinen asia ennen surun saapumista tai pelon toteutumista, elämän ja kuoleman rajan ylittämistä. Rukoilija liikkuu rajaseudulla.

Teksti: Janne Villa
Kuvat: Hannu Jukola

Putrolla ei liioin ole omia pääsiäisperinteitä. Putro on kuitenkin pohtinut pääsiäistä mielessään. – Pääsiäisen sanoma merkitsee minulle sitä, että Jeesus kuolee syntiemme vuoksi, kirjaimellisesti tai symbolisella tasolla.

Pääsiäinen Pohjanmaalla ja Suuret rukoukset Joensuussa

Muusikko Samuli Putron kevät on työntäyteinen. Pienet rukoukset -albumin julkaisun jälkeinen aika kuluu klubikeikoilla ja promootioissa.

Myös Pienet rukoukset -konsertille on luvassa jatkoa kesällä.

– Ilosaarirockissa kuullaan konseptin ”serkkutyttö” Suuret rukoukset. Se viedään muutamaan muuhunkin kesätapahtumaan, mutta vain muutamaan, kertoo Putro, joka nousee lavalle Joensuussa 13. heinäkuuta.

Putro saattaa esiintyä myös Tampereella kesän aikana, ja sinne muusikko matkustaa aina mielellään. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Tampereelta, ja he palasivat kaupunkiin työuriensa jälkeen.

Putrolla on monta mielipaikkaa Tampereella.

– Telakka on yhdensortin sydän, joka pumppaa verta Tampereen kulttuurielämän suoniin. Klubi on klassikko, ja Olympia-kortteli toivottavasti pitkäikäinen tulokas.

– Noissa paikoissa mä oon katsellut ihmisiä ja soittajia, soittanut ja juopunut, rakastunut ja pettynyt – mitä näitä nyt elämään mahtuu, sanailee mies.

Paastonaika on meneillään, ja pääsiäinen lähestyy.

– En ole paastonnut koskaan, mutta jotain romanttista siinä ajatuksessa on – niin kuin kilvoittelussa aina.

Putrolla ei liioin ole omia pääsiäisperinteitä.

– Kevätkiertueeni ajoittuvat usein pääsiäisen ympärille, ja niin nytkin. Taidan olla tuolloin keikoilla Pohjanmaalla. Toivottavasti, koska pääsiäinen Pohjanmaalla kuulostaa kappaleen nimeltä.

Putro on kuitenkin pohtinut pääsiäistä mielessään.

– Pääsiäisen sanoma merkitsee minulle sitä, että Jeesus kuolee syntiemme vuoksi, kirjaimellisesti tai symbolisella tasolla.

Teksti: Kirsi Airikka

Samuli Putro keskustelee lukutaidosta

Suomen Pipliaseuran Agricola-studiossa vaikuttajat ja kiinnostavat ihmiset keskustelevat lukutaidon merkityksestä meillä ja maailmalla. Jokaiseen jaksoon liittyy näkökulma tansanialaiseen naisten koululuokkaan.

Agricola-studion jaksot on äänitetty Helsingin keskustakirjasto Oodissa, ja ne julkaistaan Pipliaseuran Agricola-kampanjan sivulla.

Agricola-Studion ohjelma-aikataulu:

• 1.4. Anna-Maria Soininvaara, Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja
  
• 3.4. Chinar Hussein ja Niina Meriläinen, maahanmuuttajaäiti ja Vanhemmat mukaan kouluun -hankkeen opettaja
  
• 4.4. PS Olen vegaani -tubettajat Minni ja Paju testaavat uutta vegaanista Agricola-leivosta
  
• 6.4. Samuli Putro, muusikko, laulaja ja lauluntekijä
  
• 9.4. Ida Elina, popkantelemuusikko, laulaja ja lauluntekijä
  

Juontajana toimii toimittaja Päivikki Koskinen. Haastatteluista on kuunneltavissa myös erilliset podcast-versiot.

Pääsiäissunnuntaina 21.4. Suomen evankelis-luterilaisissa kirkoissa kerätään kolehti Pipliaseuran lukutaitotyöhön.

Samuli Tapani Putro

• Syntynyt 21. elokuuta 1970 Helsingissä, mutta viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Raahessa
  
• Muusikko ja lauluntekijä
  
• Zen Café -yhtyeen laulaja-kitaristi ja lauluntekijä vuosina 1992–2007
  
• Ensimmäinen soololevy syyskuussa 2004. Kyseessä on EP, joka sisältää musiikkia elokuvasta Lapsia ja aikuisia.
  
• Musiikkia Mika Ronkaisen dokumenttielokuvaan Freetime Machos vuonna 2009
  
• Muut soololevyt: Elämä on juhla (2009), Älä sammu aurinko (2011), Tavalliset hautajaiset (2012), Taitekohdassa (2014), Valkoinen hetero (2017) & Pienet rukoukset (2019)
  
• Emma-gaalan Vuoden miessolisti 2010
  
• Juha Vainio -tunnustuspalkinto taiteellisesta työstä 2012
  
• Harrastukset: uiminen ja sateessa kävely
  
• Motto tai mielilausahdus: Huominen on huomisen kokoinen.