Yksinasuvien kokoontumisissa jutellaan iloista ja suruista
Seurakuntien sinkkutoiminnan osallistujamäärä on kasvussa. Tähän asti sauna- ja oloiltoihin on kerääntynyt pari-kolmekymmentä kävijää, mutta Kammarin iltojen ennätyksenä on jo 43 osallistujaa.
Heljä alkoi käydä sinkkutapahtumissa vasta pari kuukautta sitten, kun hän ystävänsä kanssa päätti lähteä katsomaan, mistä on kyse.
– Koimme, että meidät otettiin välittömästi lämpimästi vastaan, ja ennestään täysin tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan.
Samana iltana ohjelmassa olivat myös ex tempore -pikadeitit, joissa illan ohjaaja pyysi ihmisiä vaihtamaan paikkojaan, jotta kaikki voisivat tutustua toisiinsa. Heljän mielestä idea oli hieno. Hän toivookin sen toteutuvan jatkossakin.
– Näistä tapahtumista saa mukavaa vaihtelua elämään, eikä tule jäätyä vain kotisohvan nurkkaan yksinään olemaan.
Myös yhteinen käynti museokeskus Vapriikilla oli hänestä hyvä idea.
– Tulimme saman ystävän kanssa mukaan, kun olimme puhuneet monet kerrat aikomuksesta käydä siellä, ja nyt saimme potkun tehdä sen. Olemme kokeneet olomme turvalliseksi ja vastaanotetuiksi.
– Aion jatkossa olla usein mukana, ja keskustelimme Vapriikissa käynnin ohjaajan kanssa myös tulevista vierailukohdesuunnitelmista. Yhdessä niistä voisin olla esittelypuheiden pitäjänä, koska tiedän paljon sen paikan historiasta.
Alusta lähtien sinkuissa mukana ollut Hannu puolestaan sai kimmokkeen toiminnan ideointitilaisuudesta.
– Heitin ilmoille ajatuksen sinkkukävelystä, joka pian myös toteutui.
– Kävimme joka viikko lähialueilla osallistujien toiveen mukaan kävelemässä ja kahviloissa. Välillä järjestimme myös retkikävelyjä metsissä. Ennen uittotunnelin remonttia kävimme siellä säännöllisesti kerran kuukaudessa.
– Rohkenin mukaan Nekalan saunailtaan, tutustuin seurakunnan toiminnan vetäjään ja muihin kävijöihin. Huomasin, että tämähän on mukavaa toimintaa, ja lähdin siihen mukaan.
Seurakunnalla oli tuolloin myös leirikeskus Torppa, josta löytyivät katetut tilat.
– Ehdotin saunailtojen pitämistä Torpalla, eikä mennyt kauan, kun se saatiinkin käyttöön.
Tarinoita saunan lauteilla
Tapahtumia vetämässäkin olleen kävijän mukaan on tärkeää, että saa keskustella luottamuksella kaikkien vertaisten kesken iloista sekä suruista. Samalla väki pitää huolta toinen toisensa henkisestä hyvinvoinnista. Myös ystäväpiirin tapaaminen säännöllisesti on tärkeä näkökulma.
Ninan kohdalla vapaaehtoistoiminta alkoi aika tyhjästä.
– Huomasin, ettei kivassa sauna-nyyttäri-iltamassa olekaan enää vetäjää. Tuntui niin surulliselta, että toiminta loppuu. Oli pakko hypätä remmiin.
Aktiivien joukko kiersi syksyn aikana seurakuntien johtoryhmissä puhumassa toiminnan puolesta.
– En tunnista itseäni vetäjätyypiksi, mutta onneksi myös Jarno lähti mukaan vastuuhenkilöksi, ja tapaamiset saatiin jatkumaan.
Ninan vetämä porukka kokoontuu Eteläisen seurakunnan alueella, Nekalan seurakuntatalon tiloissa. Muita toimintapaikkoja ovat Tesoman ja Hervannan kirkkojen tilat. Niiden tapahtumat ovat saaneet tänä keväänä kivan startin.
Keskustelu on hänen mukaansa vapaata ja moninaista; kiinnostavimmat ja usein herkimmät asiat jaetaan saunan lauteilla. Siellä on kuultu kipeitäkin tarinoita.
– Pyrimme pitämään tunnelman rentona ja vapautuneena, mukaan mahtuu niin oleilemaan kuin talkooporukkaan.
Sopu on yleensä säilynyt.
– Mutta jos tulee erimielisyyttä, istutaan alas ja jutellaan.
Mitään "pariutumispakkoa" ei ole, vaikka niinkin on käynyt, Nina painottaa.
– Remmiin saa tulla ihan vaan hengaamaan.
Käynnit saattavat innostaa myös muuhun vapaaehtoistoimintaan.
– Vapaaehtoisvoimin samoilemme myös metsissä ja kävelemme eri kaupunginosissa jutustellen tai taiteenkin merkeissä.
– Otamme myös vastaan vinkkejä siitä, mitä voisimme tehdä ja järjestää.
Yhteisöllisyyttä mahdollistettava
Jarno on ollut mukana vuosikymmenen ajan. Alun perin siitä vinkkasi kaveri.
– Juuri ennen koronan aikaa toimintaa alettiin muovata uudenlaiseksi. Silloin oli paljon ideoita, jotka alkavat nyt pienen odottelun jälkeen toteutua. Yksi juttu saisi palata: pikadeitit.
Yhteiskunnassa ja jopa seurakunnissa ajatellaan Jarnon mielestä liian perhekeskeisesti. Hän huomauttaa, että Jeesuskin oli sinkku.
– Yksinasuvia on suomalaisessa yhteiskunnassa paljon. On ongelma, että seurakunnat vähentävät yhteisöllisyyden mahdollistavia asioita, kuten esimerkiksi tiloja.
– Nuorisoon ja perheisiin satsataan, mutta yksinelävät unohtuvat seurakunnissakin, arvelee myös Nina.
Hän huomauttaa, ettei ihminen ole välttämättä yksinäinen, vaikka elääkin yksin. Kynnys lähteä liikkeelle saattaa kuitenkin kasvaa, jos ei ole isoa kaveripiiriä.
– Kokoontumisissa pitää olla hyvä ilmapiiri, ja kaikkien on tunnettava olonsa tervetulleiksi.
Jotkut ovat kokeneet tärkeäksi sotahistoriallisen keskusteluryhmän. Myös lämmin sauna, nyyttäriruoka ja ristiseiskan peluu viehättävät.
Osassa paikoista on tarjolla myös kortti- ja lautapelejä, vaikka useimmiten keskustelu on niin vilkasta, ettei pelaamisiin ole suurta mielenkiintoa.
Tiloissa on käytettävissä keittiöt, joita on jälleen alettu hyödyntää tarjottavien tekoon. Viime kuukausina on paistettu lättyjä ja patonkeja, tehty piirakkaa, uunimakkaraa ja leivottu sämpylöitä. Luhtaanrannassa on perinteisesti luvassa ainakin makkaroiden paistoa.
Halutessaan voi nyyttäriperiaatteella tuoda tarjottavia tai tarvikeaineksia.
Ruokapankin avulla kävijöille on voitu tarjota kahvin ja teen lisäksi pientä suolaista sekä makeaa, ja tarkoitus on leipoa jatkossakin.
– Nämä ovat kyllä seurakunnan tilaisuuksia, mutta eivät suoraan hengellisiä, Jarno huomauttaa.
Hengellisiäkin keskusteluja
Ville on vastuussa perjantai-iltaisin Mummon Kammarin tiloissa kokoontuvista Kammarin sinkkuilloista. Hänkin tuli mukaan suunnittelupalaverista, jossa heräsi aluksi toive kristillisestä kahvilasta.
– Menin katsomaan ja kuuntelemaan. Ehkä tämä sitten on Jumalan johdatusta, sillä olen kokenut tämän aika hienona juttuna.
Paikka valikoitui sen vuoksi, että se oli vapaana.
– Keskitymme olemiseen ja toistemme kohtaamiseen, puhumiseen ja kuuntelemiseen, olemaan vertaisuudessa, hän kertoo.
Vetäjän kalenterista on löydyttävä tilaa jokaiselle kokoontumiskerralle, ja on oltava valmis viipymään paikalla muita myöhempään.
– Tykkään olla pyörittämässä toimintaa.
Kammarin illoissa on virinnyt keskustelua monenlaisista elämään liittyvistä asioista. Myös hengellisiä keskusteluja on käyty.
– Puhutaan siitä, mistä nyt on hyvä puhua. On aika sielunhoidollista, kun pääsee avautumaan, ja toinen kuuntelee.
Villen mukaan ihmiset haluavat kontaktia.
– Nyt kaikki alkavat heti puhua, ovat he sitten vakikävijöitä tai ihan uusia, ja se on aivan mahtavaa.
Pienet aiheet, kuten yhteinen laulu, esittäytyminen tai rukous, voivat toimia keskustelujen lisänä.
– Monet ovat sanoneet, että ovat monta viikkoa miettineet, uskaltaako tulla, ja sitten ovat huomanneet, ettei täällä ole mitään pelkäämistä. Rohkeasti vaan, jokaisella on annettavaa ja saatavaa, Ville kannustaa.
Jatkuvuutta kaivataan
Järjestäjätiimin mukaan olisi tärkeää saada varmuutta toiminnan jatkumisesta, eli pysyvämpiä resursseja, kuten tapahtumapaikkoja, lisää aktiivisia vetäjiä ja budjettia.
– Aina kun tapahtumapaikat vaihtuvat, kestää aikansa, että ihmiset löytävät paikalle. Tiedotuksella voimme tähän osin vaikuttaa, muistuttaa Aleksi.
Tapahtumista tiedotetaan verkossa ja mahdollisuuksien mukaan myös muissa kanavissa, kuten Silta-lehdessä, sosiaalisessa mediassa ja ilmoitustauluilla.
– Sivuillamme on lähiaikojen tapahtumista myös kooste kuvana, jonka voi ladata itselleen, jakaa muille ja vaikka tulostaakin.
Seurakunnan lauantaisin tapahtuvat kaupunkikävelyt ovat keränneet kävelijöitä ympäri maata, erityisesti silloin, kun niissä on ollut jokin teema.
– Kävelyillä ei ole vakituista vetäjää tai ohjelmaa, ihmiset vain tulevat paikalle ja sopivat keskenään reitin, usein myös kahvittelupaikan.
Välillä kävelyiden paikalla on järjestetty ohjattua ohjelmaa tai metsässä nuotiopaikalle patikoimista.
Haastateltavat saa pohtimaan termi yksinelävien toiminta. Jarno miettii, että ehkä se voi määrittää tarkemmin, mistä on kyse.
Ville on sinkkutoiminta-sanan kannalla, vaikka huomauttaakin jokaisella sanalla olevan merkityksensä.
– Monilla sinkuilla on lapsia, ja voidaan elää myös yhteisöissä – silloin ei eletä yksin.
Porukka innostaa tulemaan mukaan tapahtumiin, tai vaikka vetämään toimintaa. Tervetulleita ovat kaiken ikäiset.
– Paikalle kannattaa tulla, ja tutustua rohkeasti toisiin. Voit ainakin laajentaa kaveripiiriä, jos ei sen enempää.
– Uusia ideoita ja tekemistä saa aina tarjota.
Teksti: Asta Kettunen
Haastatellut halusivat esiintyä jutussa etunimillään.
Toimintaa yksinasuville
Tampereen seurakuntien vapaaehtoisvoimin toteutettavan sinkkutoiminnan pyrkimyksenä on helpottaa yksin elävien aikuisten mahdollisuuksia saada yhteyttä toisiinsa.
Tapahtumiin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, ellei tarvita kuljetuksia tai paikkavarauksia.
Kammarin illat kokoontuvat kesälläkin joka toinen perjantai kello 17–20, paitsi juhannuksena.
Lisää: Tampereen sinkut