Zairen kuvia esillä

Harjun seurakunnan nimikkolähettinä Zairessa toimineen Terttu Poutasen afrikkalaisista esineistä otetut kuvat vierailevat Lielahden kirjastossa ja Pispalan kirkossa.

– Näyttely on kuvattu Seppo J.J. Sirkan toimesta niistä esineistä, joita olin 80-luvulla saanut lahjaksi kiertäessäni Zairen, nykyisen Kongon kaakkoisinta, Shaban maakuntaa, Poutanen kertoo.

Terttu Poutanen valottaa kirjassaan lähetystyötä ja maatalousneuvontaa 1980-luvun Zairessa, nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Zairelaiset esineet avaavat keskellä Afrikkaa sijaitsevan valtion kulttuuria ja kansalaisten elämää. Kuva: Seppo Sirkka

Itäisen Zairen Luterilainen kirkko oli kutsunut hänet parantamaan ihmisten ravinto-oloja. Hän teki maassa merkittävän uran agrologina.

– Ihmiset olivat iloisia, kun joku tuli heidän kyläänsä heitä kuuntelemaan ja opettamaan, Poutanen muistaa.

Säkäjärvellä syntynyt Poutanen siunattiin matkaan kesäkuussa 1983 Pispalan kirkossa. Hän toimi Afrikassa lähetystyössä parikymmentä vuotta. Zairen jälkeen työ jatkui suomalaisessa järjestössä Senegalissa.

– Olen niistä vuosista sekä yhteydestä ihmisiin Harjussa kiitollinen.

Kaukaiseen maanosaan hänet oli vienyt jo rippikoulussa herännyt kiinnostus. Hän oli muun muassa käynnistämässä Swazimaan, nykyisen Eswatinin, kuninkaan lypsykarjatilaa vuosina 1979–81.

Lähetysjärjestö hankki käyttöön turvallisen maastoauton. Siirtomaakaudella rakennettujen valtateiden siltojen ylitys vaati kuitenkin urheutta.

Kirja keskeltä tapahtumia

Terttu Poutasen kirjoittama kirja Zaire, keskellä Afrikkaa – keskellä sydäntä (Eastpress Oy 2021) kertoo hänen työstään maassa. Kirja sai alkunsa mielenkiintoisesta kohtaamisesta:

– Kohta kaksi vuotta sitten olin kaihileikkauksessa. En ollut koskaan tavannut paikallisen keskussairaalan kyseistä silmälääkäriä emmekä olleet juurikaan vaihtaneet ajatuksia, kun hän noustessaan kurkistamasta laitteella silmiäni totesi: ”Kyllä teillä on sitten mielenkiintoinen elämä!” Hämmennyin, että onpas ihmelaite.

– Koko toimenpide jatkui mielestäni hilpeissä merkeissä. Hänellä oli joku tuttavuus lääkärinä Tansaniassa. Kun näkö kirkastui, huomasin kaapin päällä nämä taide-esineet. ”Hyvänen aika, kun tässä kupsahdan, nehän voivat joutua kaatopaikalle.”

Kirjoittamaan häntä vaati Missio Muutoksen kouluttaja.

Teksti on elävää ja imaisee lukijan sisään afrikkalaiseen elämänmenoon. Yllätykset seurasivat toistaan, mutta lähetystyöntekijä oppi paikallisia tapoja Euroopan kokoisessa ”henkien maassa”.  Välillä hän tosin väsyi afrikkalaiseen tempoilevaan yhteiskuntaan.

Poutanen päätteli, että lähetystyöntekijän on jaksettava erilaisuutta muutaman vuoden verran. ”Jos jaksamme olla vuorovaikutuksessa, ja kuunnella paikallisia, synnyttää se keskinäisen luottamuksen.” Luottamus sekä ihmisten välillä että Jumalan varjelukseen nouseekin kirjan keskeisimmäksi teemaksi.

Kolehtiin saattoi tulla rahan sijasta kana. Valta oli perinteisen uskonnon mukaisilla hengillä, mutta kristinusko tarjosi toivoa. Se kiinnosti maassa, jossa elämä oli selviytymistä.

Eläkkeellä olevan lähetystyöntekijän Terttu Poutasen kotona Kotkassa on monia kiinnostavia esineitä. Imettävää antilooppia esittävän puuveistoksen hän sai lahjaksi kummitytöltään ja hänen äidiltään Dilolossa. Kuva: Seppo Sirkka

Eläkkeellä ollessaan Poutanen on kirjoittanut myös Maanviljelijän Kirjan, joka on käännetty useille kielille Länsi-Afrikassa.

Näyttely on aiemmin ollut esillä kuudella muulla paikkakunnalla.

Teksti: Asta Kettunen

Lahjoja ja lahjakkuutta -näyttely Lielahden kirjastossa 22.9. saakka ja Pispalan kirkossa 26.9.–31.10.

Palaa otsikoihin