Kuoro tavallisille miehille
Vastikään toimintansa aloittaneessa Toivossa ei tarvitse olla hyvä laulaja, selventää Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Eveliina Ylikoski.
– Tavoite on tarjota mahdollisuuksia tavallisille miehille, jotka eivät ole laulaneet pitkään tai ollenkaan, rohkaista heitä äänen käyttöön ja oppia uusia taitoja, kuten nuotinlukua ja stemmalaulua.
Miesääni soi naisääniä voimakkaammin, ja aloittelevat kuorolaulajat saattavatkin arastella oman äänen käyttöä esimerkiksi sekakuorossa.
– Nyt on sellainen paikka, jossa voi kokeilla rohkeasti, Ylikoski kannustaa.
Toive kuoron perustamisesta tuli Kuoro- ja laulukoulu Akordista.
– Ajatus Toivosta syntyi siksi, että Tuomiokirkkoseurakunnalta puuttui mieskuoro, ja oli kyselyjä ja tarvetta. Pitkällä tähtäimellä on myös huoli sekakuorojen tulevaisuudesta. Kanttorilla on vastuu seurakunnan musiikkielämästä, ja siihen kuuluu myös laulaminen ja sen opettaminen seurakuntalaisille, Ylikoski huomauttaa.
Hänen mukaansa monella on laulamisesta se kokemus, että se olisi tosi vaikeaa. Väärin laulaminen pelottaa.
– Jokaisesta ei voi tulla Pavarottia, mutta kaikki voivat oppia: paljon on omasta tahdosta ja uskalluksesta kiinni.
– Toivoisin, että yksittäiset laulajat oppisivat luottamaan itseensä ja tulisi sellainen olo, että ”hei, minä pystyn tähän”. Joku voi ajatella, että oma ääni kuulostaa variksen raakkumiselta, tai että oma laulaminen on ihan toivotonta. Mutta ääniä on monenlaisia, ja mitä enemmän äänellään tekee erilaisia asioita, sitä nopeammin sen saa tottelemaan.
Kuoron nimeen vaikutti osaltaan kirkon juhlien teema.
– Kaikilla on toivoa oppia laulamaan. Kun vielä tiedän eläköityvän kirkkoherramme lempilausahduksen ”Toivoa on”, oli kuoron nimi selvä.
Haasteitakin tarvitaan
Muutaman vuoden yksinlaulua harrastanutta Petteri Haapamäkeä kiehtoo kuorolaulussa etenkin harmonia:
– Kuorolaulu on monipuolisempaa, ja siinä pääsee paremmin kappaleisiin ja musiikin tunnelmaan sisälle. Muut äänet rikastavat omaa laulamista.
Samalla pääsee arjesta irti ja voi nauttia musiikista.
Muissakin ryhmissä laulava Kari Itkonen kertoo pitävänsä porukassa laulamisesta. Kun hän vielä sai kuulla, että sivussa tulee opetusta, mutta ei juututa oppeihin, hän innostui ajatuksesta.
– Saa kokeilla itse, ja ohjaajalta tulee vinkkejä, mutta ei tarvitse suorittaa tai yrittää voimalla hampaat irvessä.
Laulamista kokeiltiin jo Toivon päivän yhteislaulutilaisuudessa kesäkuun alussa.
– Etukäteen harjoiteltiin kolmea kappaletta. Ne olivat sopivan haastavia, ja haastaviin kohtiin sai neuvoja, kiittelee Itkonen.
– Matalan kynnyksen rento juttu, osaa saattoi kyllä jännittää, hän miettii kokemusta.
Mukaan ovat tervetulleita kaikki miesääniä laulavat henkilöt, eikä kenellekään järjestetä erillistä laulukoetta.
– Lähtötaso on matala, ja vaikeustasoa nostetaan sitä mukaa kuin kuorolaiset kehittyvät, Ylikoski lupaa.
Onnistutaan yhdessä
Akordissa opetus alkaa siitä, että tutustutaan omaan ääneen ja kehoon, jolla ääni tuotetaan.
– Aloittaessa voi olla vaikea löytää lähtöääni, mutta toistojen kautta siitä tulee helpompaa, eli kuorolaulajaksi oppii vain taitavan kuoropedagogin kuorossa laulamalla.
Haapamäen tavoitteena on paitsi kehittyä paremmaksi laulajaksi myös pystyä seuraamaan laulamisen etenemistä, jolloin omasta kehittymisestä nauttii vielä enemmän.
– Se auttaa, kun kuuntelee, mitä naapuri laulaa, hän lisää.
Samaa mieltä on Itkonen, joka on huomannut, että kokeneempaa vieruskaveria seuratessa oppii paremmin. Laulujen stemmat äänitetään ja jaetaan kotiharjoittelua varten.
– Kun löytyykin yhteinen vire, johtajalle tulee sellainen olo, että nyt me puhalletaan yhteen hiileen. Kymmenen tavallista suihkulaulajaa yltää kavereiden tuella helposti parhaaseensa, kannustaa Ylikoski.
Itkonen on huomannut kuorolaulun antavan iloa ja energiaa.
– Samalla huomaa oman äänen merkityksen siinä, että onnistutaan yhdessä. Aika nopeasti tulee oivalluksia, kun rohkaistuu.
Toivossa lauletaan kaikenlaista musiikkia. Kuoronjohtaja päättää lopulta ohjelmiston, mutta Ylikoski lupaa kuunnella mielipiteitä. Joka tapauksessa valikoima on monipuolinen: veteraanimusiikista iskelmään ja virsistä klassiseen.
– Toivo voi olla sopivasti kaikkea. Alkumetreillä täytyy pitää korvat auki ja kuulostella, mitä on kuorolaisten mielestä kiva laulaa.
– Haasteita pitää tietysti olla, mutta on hyvä, ettei ole liian vaikeaa, Haapamäki muotoilee.
Hänen mielestään on hyvä, että kokeillaan, sillä sitä kautta saa tuntumaa monenlaisiin tyyleihin. Samalla kasvaa musiikillinen sivistys.
– Voisi olla vähän yllätyksellisiäkin valintoja, koska haluan laajentaa omaa musiikkikäsitystäni.
Terveysteko
Ylikoski haluaa avartaa myös kirkollisen toiminnan portteja.
– Oma viestini on: tää ei oo niin vakavaa.
Kanttorin mielestä laulaminen ja ihmisäänen harjoittaminen on terveysteko. Laulaminen vaikuttaa vagushermon kautta hermostoon, joka muun muassa rentouttaa ja purkaa stressiä.
– Keholla luodaan ilmavirralle ja äänelle oikeat reitit soida. Aina kun kuoroharjoitukset päättyvät, on tosi energinen olo. Pitkä työpäivä tuntuu vähemmän pitkältä.
Eveliina Ylikoski pyrkii keskustelevaan, kuuntelevaan ja toisia kunnioittavaan tapaan johtaa kuoroa.
– Jokaisen persoonallisuus saa näkyä. Haluan, että jokainen saa olla paikalla omana itsenään.
Hän tahtookin olla madaltamassa kynnystä tulla kokeilemaan. Myös Itkonen kannustaa mukaan:
– Kaikkien äänet ovat tervetulleita. Jos se ei tunnu omalta, voi jättäytyä pois. Tämä ei myöskään edellytä olemaan mukana joka kerralla, vaan voi osallistua oman aikataulun mukaan.
Mieskuorossa saattaa olla omanlaistaan hurttia huumoria. Ylipäätään kuorot ovat yhteisöjä, jotka voivat kiinnittää jäsenensä vuosikymmeniksi.
– On hieno seurata, miten kuoro muuttuu, Haapamäki hymyilee.
Yhtenäistä asua ei ole. Ylikoski lupaa, että harjoitukset jatkuvat niin kauan kuin kuorossa riittää väkeä.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Rami Marjamäki
Tuomiokirkkoseurakunnan kuorot