Taivainen ääni heläjää Tampereella
Sopraano, kanttori Anu Mattila laulaa 7. helmikuuta hän Katja Mäkiön urkusäestämänä Aleksanterin kirkossa. Ohjelmassa on Vesa Koskimaan Mattilalle säveltämä Voix céleste, taivainen ääni.
− Katjan koti on mummulani naapuri Perhossa. Ollaan lapsesta asti tiedetty toisemme, Mattila iloitsee.
Seuraavalla viikolla hän on Händel-kuoron ja Kamarikuoro Camenan solistina Tampereen tuomiokirkossa.
− Anulla on kaunis ääni. Ralph Vaughan Williamsin G-mollimessu on sille täydellisellä alueella. Hän osaa genren hyvin, sanoo vuosia Mattilan kanssa työskennellyt kuoronjohtaja Debra Gomez-Tapio.
− Haluan välittää musiikin ihmettä ja iloa ja Jumalan huolenpitoa ja lohtua. Ja olen iloinen, että on pitkästä aikaa solistikeikkaa, Mattila sanoo.
Hän huokaa astuessaan talven ihmemaahan koiransa kanssa.
− Iloitsen eilen vedetyistä laduista. Osa menee viereiseltä pellolta. En kaipaa mihinkään. Sitä miettii, että Tampereella on kivaa. Sitten on niin ihanat maisemat täällä, ettei näitä vaihtaisi, Nokian laitamilla asuva, Sarkolan satakieleksikin muusikkoystävänsä nimeämä Anu Mattila sanoo.
Toiveena opettaa
Mattila on työskennellyt Sastamalan seurakunnassa 15 vuotta, josta osan johtavana kanttorina. Hän johtaa lapsikuoroa ja Sastamala Gospelia sekä on kolmessa lauluyhtyeessä. Kesällä on paljon lauluiltoja.
− Silloin mennään ympäri pitäjää, hän toteaa.
Viime keväänä, kun kirkkomuusikoiden ammattiliitosta soitetiin, Mattila purskahti itkuun. Hänet oli valittu Vuoden kanttoriksi.
− On kiitollisuus siitä, että vaikka on ollut haastavia aikoja kanttoriudessa, kaikki on kannattanut.
Mattilan sanoin se, että ”tavallinen kanttori” nimettiin, herätti hänessä ristiriitaa.
− Kun piti lähteä hakemaan palkintoa, sanoin miehelleni Jarille, etten kehtaa. Mitä huippukollegat miettivät, kun onhan se tosi iso tunnustus, hän kertaa.
Nuorempana Mattila ei uskonut, että musiikista olisi hänelle ammatiksi.
− Olen soittanut viiden vanhasta pianoa, ollut lapsikuorossa ja käynyt musiikkilukion Kaustisella. En uskonut, että pääsen opiskelemaan musiikkia, joten hain sairaanhoitajaksi. Minulla on aina ollut kova hoivavietti. Yhä vanhainkodeissa käydessäni silittelen pappojen päitä.
− Kun palasin Perhoon, pääsin vanhainkodille hoitoapulaiseksi. Talvella yksi tuttu soitti, että nyt haetaan Tampereen kanttorikouluun. Näytetään pääsykokeessa, että osataan.
Mattila pääsi, kuten nykyinen puolisokin. Mattila jatkoi kirkkomusiikkiopintoja myös Sibelius-Akatemiassa.
Perheen lapset ovat kokeneet läheltä, miten kanttoreiden työajattomuus vaikuttaa arkeen.
− Kun lapset eivät olleet koulussa, kotona oli hoitaja. Sitten tytöt olivat vuorohoidossa. Huh, miten ollaan selvitty ja kuka meidän lapset on kasvattanut, äiti melkein nauraa.
Lasten ollessa pieniä heille luettiin iltarukous ja laulettiin iltalaulu.
− Helmi on ollut ekaluokalta asti sellainen, että laulaa stemmaa. Aino laulaa melodiaa. Joskus Helmi opetteli tenoristemman ja laulettiin kolmiäänisesti.
Muutamia vuosia sitten Mattila valmistui laulupedagogiksi. Hän haaveilee äänenmuodostuksen opettamisesta kuoroille.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Hannu Jukola