Dokumenttiin tallentuu etsiviä ihmisiä

Tutkimusten mukaan seurakunnissa on siirrytty yhä enemmän kohti toimintaa, joka sekä suunnitellaan että toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Yhteisöjen aika -dokumentin ideana on kertoa näistä kokemuksista.

Seuraamme kuvaajan kanssa tihkusateessa tyhjenevää Tammerkoskea ja odotamme dokumenttielokuvan kuvausryhmää. Edellinen sessio Tampereen yliopiston kappelilla on venähtänyt. Kosken pohjakivet näkyvät jo patosillan luona, virta sinnittelee. Kosken pauhu ei niin vain hiljene, kuten ei niidenkään, jotka haluavat uudistaa kirkon toimintaa, mietin. Elokuvan aiheena oleva yhteisöllisyys tuskin on kirkossa läpihuutojuttu, toivottavasti ei kivinenkään. 

Ohjaaja Aki-Ville Auvinen, Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten pappi Olli Viljakainen ja kuvaaja Olli Perttula pyrähtävät vauhdikkaasti paikalle.

–Mitä mä teen, hyppään veteen?, hymyilee Viljakainen.
 
Auvinen pyytää häntä kävelemään kosken viertä. Viljakainen on kipeyttänyt akillesjänteen, musta sateenvarjo keikkuu olkapäällä ja papinkaulus vilahtaa löysän takin alta. Näky on jotenkin riipaiseva. Joku onkii lähellä.

– Ontuen mennään, kuvattava toteaa.

Muuttuvaa elämää

Kaikkiaan kuvauspäiviä on 12, ja niitä on lokakuun loppuun asti. Dokumentin päätarina seuraa muutaman ihmisen elämää, joka on muuttunut yhteisön myötä.

– Tavoitteena on kartoittaa yhteisöjen liikehdintää ja valottaa valtakunnallista ilmiötä asiantuntijoiden avulla, mutta myös ruohonjuuritasolla, kertoo ohjaaja puhelimessa seuraavana päivänä. 

– Kirkossa on aidosti etsiviä ja rehellisiä ihmisiä. Tämä on tuonut toivoa, että luterilainen kirkko on edelleen olemassa ihmistä varten.

Nina Linnovaaran ja Auvisen käsikirjoittamaa elokuvaa kuvataan myös Helsingissä ja Muoniossa. AlfaTV näyttää sen ensi vuonna, Sirius Media tuottaa ja päärahoittajat ovat Tampereen seurakuntayhtymä ja Kirkon Mediasäätiö.

Dokumentti tahtoo rohkaista kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja seurakuntaelämään.

– Kirkko on lähtökohtaisesti uskovien yhteisö, ja monilla on kaipuu perinteistä viikkomessua tiiviimpään yhteyteen muiden kanssa. Seurakunnan toiminta voi kutsua esimerkiksi nuoria aikuisia, kun he pääsevät tekemään siitä omannäköistään ja -kuuloistaan, Auvinen perustelee aiheeseen tarttumista.

Sellaisena kuin olet

Ensin dokumentin piti kertoa vain Uudesta Versosta, Tampereen seurakuntien toimintaan kuuluvasta pääosin nuorista aikuisista muodostuvasta verkostosta, joka painottaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

– Olimme dokumentin alulle panijoita, mutta aika pian huomasimme, että kyseessä on iso ilmiö, kertoo Uudessa Versossa työskentelevä Viljakainen.
 
Hän uskoo, että yhteisöllisyys vaatii johtajuuden murrosta, vaikka kirkossa on puhuttu toistakymmentä vuotta yhteisöistä ja Tuomasmessukin on ollut 80-luvulta alkaen.

– Haluan ajatella, että ilman työtovereita työtä ei voi tehdä, vastuut vain ovat erilaisia.

Samanmoisia esimerkkejä löytyy läheltä ja kaukaa. Harjun seurakunnan Soivaa hoivaa -hankkeessa viedään vapaaehtoisten kanssa musiikkia hoivakoteihin. Helsingin Kallion seurakunnan Kivimessun pop up -kuoroon voi ilmoittautua vaikka vasta tuntia ennen messua ja juliste kiteyttää päämäärää: ”Haluaisimme nähdä sinut sekä kirkon penkissä että toteuttamassa messua”. 

– Se, mikä erottaa seurakuntayhteisön harrastusyhteisöistä on, että tänne voi tulla kuka vaan ja millaisena vain, harrastus ei määrittele tulijoita, Auvinen pohtii. 

Ydin pysyy

Dokumentin haastateltavista pastori Timo Pöyhönen näkee tulevaisuuden kirkon satojen, jopa tuhansien yhteisöjen verkostona (Silta 5/2019). Sillä kirkolla on selvä kristillinen identiteetti, mutta muuten toimintatapa on ennakkoluuloton ja rohkea, Pöyhönen sanoi.

– Timon kirja Yhteisöjen kirkko on ollut inspiroitavaa luettavaa, sanoo Auvinen, joka on kokenut, että heillä on Uudessa Versossa vapaus ja valtuus tehdä asioita. Parhaiten hän on viiden lapsen isänä tutustunut perhetalliin.

– Uudessa Versossa on oivallettu jotain tärkeää siitä, ettei kristinuskon tarvitse olla sitä, että käydään kerran viikossa messussa. Se voi olla syvempää elämän jakamista ja yhdessä kasvamista. Talleissa on mahdollisuus tutustua toisiin syvemmin, Auvinen kiittää.

Dokumenttia tehdessään hän on törmännyt vastaavaan.

– Monet kuvailevat seurakuntayhteisöä perheenomaiseksi paikaksi, jossa voi oppia toisilta. Ei myöskään ole pakko mennä syvälle, vaan se on mahdollisuus.

Auvinen muistuttaa, että messun muotoa voidaan uudistaa rankasti, mutta kristinuskon ydin pysyy samana. Sen suhteen ei tehdä kompromisseja.

– Haluamme pysyä tiukasti kiinni kristinuskossa, mutta sitä, miten se tuodaan esiin, voidaan uudistaa.

Uudessa Versossa mietitään juuri nyt, miten kehittää toimintaa yhteisölle sopivaksi.

– Nuoret aikuiset ovat löytäneet meidät, mutta jokaiselle tulee ikää, ikähaarukka levenee. Moni haluaa pysyä yhteisössä, sanoo Viljakainen.


Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Rami Marjamäki

Palaa otsikoihin