Oletko nähnyt Suomen luonnossa viiriäisen, Vanhan testamentin kertomuksesta tutun kanalinnun? Onnittelut, jos vastaat myöntävästi, sillä kaikki aktiiviset lintuharrastajatkaan eivät ole saaneet sitä näkökenttäänsä. Sen sijaan moni on onnistunut pelloilla tai jokilaaksojen laidunniityillä tavoittamaan korviinsa viiriäiskoiraan rytmikästä huittailua. Soidinäänen PYT-py-PYT kuuleminen vaatii yleensä öistä retkeilyä, sillä laji kuuluu alkukesän yölaulajiin.

Ihminen kuvittelee olevansa viisas, tietävänsä kaiken ja pystyvänsä vaikka mihin, mutta Luoja hallitsee luomaansa.

”Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?” (Job 39:29–30). Herran Jobille esittämä kysymys paljastaa sekä ihmisen että Jumalan paikan.

Joutsen, kurki, pyy ja varis ovat omaperäisiä, suomalaisia linnunnimiä. Samaan ikivanhaan sanastoon kuuluu Raamatussakin mainittu kalasääski eli sääksi (Pandion haliaetus). Silti Kanta-Hämeen maakuntalinnun nimi hämmentää yhä, ässän ja koon järjestys tahtoo mennä sekaisin.

Naakka on ylivoimaisesti kirkollisin lintumme, vaikka sitä ei Raamatussa nimeltä mainita.

Mustapukuinen, harmaahuivinen siivekäs viihtyy vanhojen kivikirkkojen maisemissa, mistä juontavat sen aiemmat kansanomaiset nimet kirkhakkinen, kirkherra ja kirkkokaija.

Uljas ja ylväs. Voimakas ja mahtava. Huima lentäjä ja taitava metsästäjä. Kristillisen kuvaston tärkeä lintu mainitaan monesti sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
Hänen majesteettinsa kotka, saammeko esitellä.
”Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.” (Ps. 103:5)

Kristinuskon tärkein lintu lennähtää vastaan jo Vanhan testamentin
vedenpaisumuskertomuksessa. Nooa päästää ensin arkista ulos korpin, joka jää omille teilleen. Sitten tarkistuslennolle lähtee kyyhky, joka palaa lähettäjänsä luo kaivattu tieto mukanaan.

Iso pää, suuret silmät ja eteenpäin tuijottava tiukka katse tekevät pöllöstä inhimillisen oloisen otuksen.

Vanha testamentti nimeää harjalinnun saastaiseksi eläimeksi. Inhottavasta maineesta huolimatta värikäs siivekäs on valittu Israelin kansallislinnuksi.

Kurki on suomalaisten parhaiten tuntemia lintulajeja. Entisajan ihminen pystyi ilman kiikaria tai kaukoputkea tunnistamaan suurikokoisen, ylvään ja äänekkään taivaan auraajan.

Varpunen on väritykseltään ja elinympäristönsä vaatimuksilta vaatimaton. Tuttu tirskuttaja pärjää sekä maaseudulla että kaupungissa. Se on pulun ja harakan ohella parhaiten ihmisen kumppaniksi sopeutunut lintulajimme.

Lintuhavainnoista saa lukea jo ison kirjan alkulehdillä. Korppi (Corvus corax) on ensimmäinen nimeltä mainittu laji. Aiemmissa raamatunsuomennoksissa siitä käytettiin nimitystä kaarne, ja sellaisena lintu esiintyy myös Kalevalassa.

 Linnut ovat siunattu kiinnostuksen kohde. Jeesus neuvoi katsomaan taivaan lintuja, joten harrastajalla on korkein mahdollinen suojelija.

Raamatussa on runsaasti luontoon liittyviä tekstikohtia, joita ei pidä sivuuttaa liian köykäisesti. Sekä kasveista että eläimistä puhutaan tarkasti ja johdonmukaisesti.

 ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!”(Matt. 6:26)