”Olen muslimi, en terroristi.” Nämä yhdeksäsluokkalaisen sanat jäivät mieleeni työpajasta, jossa nuoret tekivät antirasistisia kannanottoja.

Joulukuussa olin Tampereen vammaisneuvoston kanssa järjestämässä seminaaria, jossa kuultiin 12 näkökulmaa esteettömästä ja tiedostavasta uimahallista. Unelmoimme liikuntapaikasta, johon kaikki olisivat tervetulleita omana itsenään.

Lapseni on siinä iässä, että häntä kiinnostavat avaruus, dinosaurukset, kimalaiset ja villieläimet. Luen hänelle kirjaa planeettamme eläimistä, ja itken vasta, kun hän nukkuu. Maailman nisäkkäistä enää neljä prosenttia on villieläimiä. Kauaa ei enää ole puuleopardeja, kalju-uakareita tai muita sademetsien ihmeellisyyksiä. Se itkettää. Kuvittelen lapseni kysyvän, kun hän on vanhempi: ”Äiti, mitä sinä teit, että luontokato olisi pysäytetty?”

Nuotiopiirin loimussa näkyy hahmoja. Lähestyn varovasti, jotta en rikkoisi keskittynyttä tunnelmaa. Ihmisten silmät ovat nauliutuneena loimun keskellä seisovaan hahmoon. Kädet elehtivät kuin halkoen ilmaa, mutta syvemmältä viiltävät kuitenkin sanat.

Seurasin syyskuun puolivälissä epäuskoisena uutisointia siitä, kuinka Hämeenkadulla oli ammuttu nainen. Nainen, jolla oli lapsi sylissään ja joka oli raskaana. Nainen oli saanut paikan turvakodista, koska hän pelkäsi kumppaniaan. Hän oli romani.

Shirley Horn oli viisivuotias, kun hänet varastettiin vanhemmiltaan ja vietiin asuntolakouluun. Kanadan valtio oli määrännyt punatakkiset poliisit etsimään alkuperäiskansojen lapsia ja viemään heidät, vaikka väkisin. Tarkoitus oli saada lapset unohtamaan ja hylkäämään oma taustansa, kielensä ja kulttuurinsa.

Osallistuin keväällä Pispalan kirkolla Tavalliseen tiistai-ilta -tilaisuuteen, jossa pohdittiin, kuka on lähimmäinen.

Vanha kirkko täyttää ensi vuonna 200 vuotta ja on toimivuosiensa aikana nähnyt ympärillään jos jonkinlaisia tapahtumia. Kun etsin Roheeta varten Vanhan kirkon kuvia museoiden kuvapalvelusta menneiltä vuosilta, hätkähdyttäviä ovat ne hetket, kun Keskustori oli mustanaan ihmisiä poliittisista syistä.

Saamelaisten kansallispäivänä Karigasniemen kappelissa sattunut tapaus on nostanut pintaan kipeitä asioita. Koululaiset olivat valmistelleet esityksen, johon kuului myös perinteinen joiku, mutta se jätettiin esittämättä vastustuksen takia.