Osallistuin keväällä Pispalan kirkolla Tavalliseen tiistai-ilta -tilaisuuteen, jossa pohdittiin, kuka on lähimmäinen.

Vanha kirkko täyttää ensi vuonna 200 vuotta ja on toimivuosiensa aikana nähnyt ympärillään jos jonkinlaisia tapahtumia. Kun etsin Roheeta varten Vanhan kirkon kuvia museoiden kuvapalvelusta menneiltä vuosilta, hätkähdyttäviä ovat ne hetket, kun Keskustori oli mustanaan ihmisiä poliittisista syistä.

Saamelaisten kansallispäivänä Karigasniemen kappelissa sattunut tapaus on nostanut pintaan kipeitä asioita. Koululaiset olivat valmistelleet esityksen, johon kuului myös perinteinen joiku, mutta se jätettiin esittämättä vastustuksen takia.

Kuppi kahvia, Domino-keksi lautaselle ja tuoli alle. Vanhan kirkon kahvio on viime vuoden aikana tullut tutuksi, kun olen päivystänyt kirkolla katulehti Roheen kanssa. Istun kirkolla kolmena päivänä viikossa. Näinä kolmena päivänä kirkossa on avoimet ovet kahden tunnin ajan. Kavereina mukana on diakoniatyöntekijä tai pappi, eli keskusteluseuraa löytyy kulkijoille vaativampiinkin tilanteisiin.

Järjestimme vastikään Keniassa työpajan nuorille, jotka olivat irtautuneet ääriliikkeistä tai edistivät rauhaa omissa väkivaltaisissa yhteisöissään. Monien kokemat traumaattiset kokemukset ylittivät oman käsityskykyni. 

Joulua on kristillisessä maailmassa vietetty vähintään 350-luvulta lähtien. Jo näiltä antiikin ajoilta ovat myös peräisin ensimmäiset Kristuksen syntymää juhlistavat hymnit, joita on ollut helppo oppia ja laulaa yhdessä.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole kirkolle vieras uusi ideologia, vaan se kuuluu kirkon sanoman ytimeen. Jokainen on luotuna ja langenneena velvoitettu kilvoittelemaan lähimmäisen rakastamisessa.

Usein kuulee väitettävän, että joku ei lainkaan tulkitse Raamattua, vaan lukee sitä kuten se on kirjoitettu, puhtaana Jumalan sanana. Tämä on itsepetosta.

Kesän aikana käytiin kiivasta keskustelua rasismista. Keskustelu osoitti, ettei kaikilla ole samoja näkemyksiä siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Yhteiskunnassa käytävä keskustelu on jakautunutta, ja poliittisilla ryhmillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten kohdella vähemmistöryhmiä, ulkomaalaisia tai monien uskontojen edustajia.

Usko, toivo ja rakkaus. Kristillisen elämän peruskivistä ja hyveistä jää toivo usein uskon ja rakkauden varjoon. Jos ihminen pelastuu yksin uskosta, ja rakkauden kaksoiskäskyyn sisältyy kaikki mitä tarvitaan maanpäälliseen hyvään elämään, mitä sijaa ja merkitystä jää toivolle?

Maailman onnellisimmaksi väitetyssä maassa ihmisillä on koko ajan vähemmän syitä valita yksi uskonto ja sen oppi elämänsä ohjenuoraksi ja kuulua uskonnollisiin yhdyskuntiin. Yhä useampi ei enää koe tarvitsevansa kirkon jäsenyyttä ja sen kehystarinaa elääkseen hyvää ja merkityksellistä elämää.