Kenelle avaat kukkarosi?

Hannele Huhtala perusti katulehti Roheen Vanhan kirkon papin Olli Viljakaisen ja muutaman järjestön kanssa. Ensimmäinen pirkanmaalainen katulehti ilmestyi huhtikuussa 2022. Kuva: Hannu Jukola

En ole teologi, mutta olen ymmärtänyt, että Jeesus kehottaa rakastamaan ihan kaikkia lähimmäisenään. Samaa tietysti sanovat monet moraalifilosofit, jotka hahmottelevat yhteisvastuuta.

Tehtävä on kuitenkin vaikea, sillä jokaisella meistä on ennakkoluulomme. Vaikka suu sanoo, että kaikki ovat lähimmäisiäni, arkikokemus näyttää, että jollekulle kuitenkin käännetään selkä. Katulehtien myyjät tietävät, että kaikkia ei katsota edes päin.

Elämme aikaa, jolloin hyvinvointivaltiota puretaan. Tämä kehitys ohjaa entistä enemmän ajatteluun, jossa ihan kaikki eivät olekaan lähimmäisiä tai samanarvoisia.

Normaalina pitämämme palvelu terveyskeskuksissa ja odotusajat hammashuollon jonoissa ovat jo osin mennyttä, eivätkä ne enää palaa sellaisiksi, että kaikki saisivat palveluja. Paitsi, jos on varaa maksaa ja pystyy varaamaan itselleen ajan yksityiselle tai hankkimaan vakuutuksen, joka kattaa kulut. Vakuutuksetkaan eivät ole halpoja, ja yksityinen sektori pystyy voittoa tavoitellessaan nostamaan hintoja sitä mukaa, kun kysyntä kasvaa.

Hallituksen toteuttama hyvinvointivaltion purku ei ole pelkkiä hoitojonoja ja sosiaaliturvan heikennystä, se näkyy nyt myös järjestöjen työssä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukea suunnitellaan leikattavan kolmanneksella, 130 miljoonaa euroa.

Leikkaukset ajavat kolmatta sektoria alas: Tampereeltakin häviää tulevaisuudessa järjestöjä, jotka nyt paikkaavat terveydenhuollon toimintaa. Hallituksen leikkauspäätökset ajavat järjestöjä etsimään rahoitusta muualta, mikä tarkoittaa siirtymistä hyväntekeväisyyteen.

Yhdysvaltalainen malli tuo mukanaan paljon kysymyksiä. Suomessa on totuttu siihen, että verovaroilla pidetään huolta heikommassa asemassa olevista. Kun onkin aika raottaa omaa rahapussia, herää kysymys, kenen puolesta on valmis lahjoittamaan.

Miten silloin käy esimerkiksi iäkkäiden alkoholistien? Kuka heille lahjoittaa, jos ja kun yhtä paljon rahaa tarvitaan syöpäpotilaille, syömishäiriöisille ihmisille tai lapsiköyhyyden vähentämiseen? Jokainen meistä todennäköisesti pitää omien kokemustensa takia jotakin ryhmää tärkeämpänä kuin toista. Toisista saa vetoavia tarinoita ja ajatuksia tulevaisuudesta, jota omalla sijoituksellaan saisi muutettua.

Hyvinvointivaltion periaate on ollut, että heikoista pidetään huolta, niistä ikääntyneistä alkoholisteistakin. Entä jos tukea ei heille enää tule yhteisvastuupotista? Kenelle sinä avaat kukkarosi?