Kaikilla ja kaikella on aikansa, kuten Vanhan testamentin Saarnaaja tiesi. ”…aika on purkaa ja aika rakentaa”. Nyt on aika naputella Ilosanomaa ja jobinpostia -sarjaan piste. Viimeisessä osassa elämme viimeistä päivää ja toivotamme sitten kepeät mullat.

Kristinuskon perinne vaikuttaa paljon arkikieleen. Kun nopeasti sutkautat jotakin tilanteeseen sopivaa, et välttämättä enää tunnista alkuperäistä asiayhteyttä tai edes tiedä lainaavasi Isoa kirjaa.

– Mitä kylvät, sitä niität.
– Kovassa kilpailussa jyvät kyllä erottuvat akanoista.
– Turha hänelle ostaa lippua oopperaan, se olisi kuin helmiä sioille.
Raamattu vilisee maatalouskulttuurin kieltä, jota kansa tekstien syntyaikaan käsitti. Sujuvasti samoja sanontoja käyttävät 2000-luvun suomalaiset.

Suomi on ruisleivän luvattu maa, ja nykyään on muodikasta leipoa myös vaalea leipä juureen.
Kielitoimiston sanakirja liittää hapatus-termiin hapatteen ja taikinajuuren. Hapate on käynyttä taikinaa, jota säilytetään seuraavaa leipomiskertaa varten. Sitä käytetään taikinan nostattamiseen, osa vanhaa sekoitetaan uuteen. Uuden testamentin tuore käännös (2020) puhuu oman aikamme kielellä taikinajuuresta tai leipäjuuresta.

Kielletty hedelmä maistuu suloisen makealta. Joku Raamattua täysin tuntematon voisi kysäistä, miksei noin hyvää ja mehevää saa muka panna suuhunsa. Onko hedelmä myrkyllinen? Elimistölle haitallinen? Herkästi allergisoiva? Direktiivin vastainen?

 Huonosti nukutun yön jälkeen väsynyt ihminen tuskailee, kun täytyy lähteä silmät ristissä töihin. Sanaparin voi tulkita toisinkin. Kristitty pitää mielellään silmät ristissä, koska näkee siinä pelastuksen.

Jeesuksen kärsimyshistoria on synnyttänyt runsaasti tehokkaita, osuvia sanontoja. Ne ovat kestäneet aikaa, mutta irronneet alkuperäisestä yhteydestä.

Harmittaa vietävästi. Mokasin pahan kerran, ja myönnän häpeällisen virheeni – raamatullisesti: ”Nyt kyllä pukeudun säkkiin ja tuhkaan!” Kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme niin kauan, että sanat tulevat kuin selkäytimestä. Vaikka alkuperäinen yhteys olisi unohtunut, käsitys siitä on säilynyt, millaiseen tilanteeseen sanonta sopii.

Aikataulutus on kaiken A ja O. Tai hyvä suunnittelu. Kunnollinen pohjatyö. Oikea mitoitus. Huolellinen valmistautuminen. Pätevän tekijän valinta. Terveellinen ruokavalio. Riittävä uni.

Ihminen on pohtinut ajan olemuksen mysteeriä vuosituhansia. Aika rientää vääjäämättä eteenpäin, se on ollut ennen minua, se myös jatkuu jälkeeni. Aikansa täytyisi osata käyttää oikein.
– Kaikella on aikansa, tuumii elämäänsä, kiireitään ja tekemisiään järjestelevä.
Luottavainen lausahdus kiertyy Raamattuun.

Jaakob, Job, Molok ja Salomo vilahtavat silloin tällöin arkipuheessa, voimissaan ovat myös Pietari ja Tuomas. Moni sanonta on irronnut Raamatun kertomuksesta yleiseen suuntaan, ja kun erisnimi liukuu yleisnimeksi, se näkyy kirjoitusasussa.

Raamatun kirjoittajat osasivat havainnollistaa tai tehostaa sanomaansa kansan ymmärtämällä kielellä. Tyyliniekat hyödynsivät monipuolisesti muun muassa kaikkia aisteja. Silmiin ja korviin viittaavat muinaiset sanonnat ovat yhä ahkerassa käytössä.

Arkipäivän kielenkäytössä aataminaikaiset ilmaukset ja lausahdukset ovat voimissaan .Höystätkö kertomisiasi kristillisen perinteen tehokeinoilla? Moni puhuu sujuvasti raamattua, vaikkei aina itse tiedä niin tekevänsä. Etenkin jos lainaus on peräisin vanhasta käännöksestä, lähdettä voi olla hankala tunnistaa.