Alusta loppuun hengessä mukana

Listaa olisi helppo jatkaa, sillä jokapäiväisessä kielenkäytössä lähestulkoon mikä tahansa asia tai ilmiö voi olla A ja O. Siis pääasia, ydin, olennaisin, tärkein, tarpeellisin, keskeisin, merkityksellisin.

Puhuja tai kirjoittaja on samalla taas Ison kirjan äärellä. Sanonta juontaa Uuden testamentin Ilmestyskirjaan, jossa Jumala useasti ilmoittaa: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.”

A ja O ovat kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alfa ja omega.

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Eero pohtii: ” Niin, A on ensimmäinen aapiston kirjain ja Ö sen viimeinen. ’A ja Ö, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen’, seisoo jossain raamatunkappaleessa.”

Loogisesti ilmaisun kirjaimet olisivat suomeksi A ja Ö, mutta raamatunkäännöksissä tätä kohtaa ei ole koskaan mukautettu omaan aakkosjärjestykseemme, vaan on kirjaimellisesti pysytty uskollisena kreikankieliselle alkutekstille.

Jo Mikael Agricola suomensi 1500-luvulla: ”Mine olen se A ia O/se Alcu ia loppu/ se Ensimeinen ja wimeinen”.

Ilmestyskirjassa A ja O – ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu – toistuvat useita kertoja.

”Minä olen A ja O, alku ja loppu”, sanoo Herra Jumala, hän joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.” (Ilm. 1:8).

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13)

Symbolikielellä tarkoitetaan sekä Jumalaa, Luojaa että Jeesusta, joka on mukana jo maailman alussa. Kristus on tuomiosunnuntain jälkeisen toisen luomisen toteuttaja.

Suomi on niin läpiluterilaistunut maa, että vielä 2000-luvulla moni ei-uskonnollinen ihminenkin kuvailee sujuvasti jonkin asian merkittävyyttä aalla ja oolla. Kirjaimet voi myös nähdä kirkkotekstiileissä ja kuvataiteessa, lipuissa, vaakunoissa, ja niitä käytetään Kristuksen visuaalisina vertauskuvina.

Elämän lanka

Lanka valikoituu usein vertauskuvaksi, kun elämästä – tai kuolemasta – halutaan puhua runollisesti ja kuvaannollisesti. Hauras elämän lanka saattaa katketa liian varhain ja odottamatta. Toisaalta hentoinen säie voi osoittautua yllättävän vahvaksi, kestää suorastaan ihmeellisen paljon. Ilmausta viljellään molemmissa merkityksissä.

Raamatussa kärsivä Job toivoo kuolevansa ja pyytää:

”Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon, ja murskaisi minut. Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.” (Job 6:9, 1992). Aiemmassa käännöksessä sama kohta kuului: ”Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan.” (1933/1938).

Kuvailmaus esiintyy myös kreikkalaisessa mytologiassa, missä ihmisen elämän lanka oli kolmen kohtalottaren eli moiran käsissä. Klotho eli Kehrääjä kehrää ihmisen elämän langan, Lakhesis eli Antaja mittaa sen pituuden ja Atropos eli Torjumaton leikkaa langan poikki.

Elämän leipä

Elämän lanka viittaa ihmisen elonpäivien määrään, leipä on hänen taivaasta tullut ravintonsa eli Jeesus. Kristitylle elämän leipä tarkoittaa pelastuksen perustaa.

Suomalainen on osannut arvostaa leipää, se on kautta aikojen kuulunut keskeisimpään ravintoomme. Raamatussakin leipä on kaiken ruoan symboli, ellei suorastaan synonyymi.

Uusi testamentti kertoo, kuinka Jeesus ruokkii suuren kansanjoukon mitättömillä eväillä, viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

”Minä olen elämän leipä”, on yksi Jeesuksen seitsemästä ”minä olen” -lauseesta. (Joh. 6:35).

Kirkon tulkinnan mukaan sanoissa on myös viittaus ehtoolliseen.

Hengessä mukana

– Tuntuupa kivalta, kun ihmiset ovat hengessä mukana projektissamme.

– En valitettavasti ehdi paikalle, mutta olen hengessä mukana.

– Hyvä kun nuoretkin ovat asiassa hengessä mukana.

Luultavasti sinäkin olet joskus ollut jossakin hengessä mukana eli kannattanut, tukenut tai myötäelänyt mukana jossakin asiassa tai tilaisuudessa, konkreettisesti siihen osallistumatta.

Jo Paavali kirjoitti korinttilaisille olevansa kyllä hengessä mukana, vaikkei fyysisesti päässyt paikalle ojentamaan siveetöntä elämää viettäviä. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille hän kirjoitti: ”Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä.” (1. Kor. 5:3)

Näyttää taivaan merkit

Yleisesti käytetty sanonta on monivivahteinen, uhkaava, vähän uhoavakin. Joku tahtoo osoittaa esimerkiksi toisen virheet, aseman tai huonommuuden eli näyttää tälle taivaan merkit.

Sanonta juontaa Raamatussa kohtaan, jossa fariseukset kehottavat Jeesusta näyttämään heille merkin taivaasta, jotta tämä todistaisi jumalallisen valtuutuksensa.

Jeesus kuitenkin kieltäytyy pyynnöstä tekemästä erityistä ihmettä uskon vahvistamiseksi, ja toteaa, kuinka hänen toimintansa ja saarnansa jo itsessään muodostavat tarkkaavaiselle katsojalle ”aikain merkin”.

Sattuvat sanat -kirjassaan (WSOY 2007) pastori Reijo Ylimys muistuttaa, kuinka Jeesus usein pöllytti oman aikansa maallista ja hengellistä eliittiä.

”Häntä pidettiin uskonnollisesti ja poliittisesti epäluotettavana. Varsinkin johtavat hengenmiehet, saddukeukset ja fariseukset, vaativat, että Jeesus tekisi ihmetöitä, joilla osoittaisi hänen oman opetuksensa ja toimintansa jumalallisen alkuperän ja voiman.

Sääennustuksia, taivaan merkkejä, vastustajat saattoivat lukea, mutta heiltä jäivät huomaamatta Taivasten valtakunnan läsnäolon ajanmerkit”, Ylimys kirjoittaa. (Matt. 16:1–4)

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan

Nykypäivänäkin moni tunnistaa tilanteen, jossa ihminen saa arvostusta aivan muualla kuin lähipiirissään. Hänen ansionsa nähdään kauempana paremmin kuin kotipaikkakunnalla.

Ilmiö on tuttu Raamatun ajoista asti.

Jeesus saavutti ensin suosiotaan kaikissa Galilean kylissä, mutta kun hän meni kotikaupunkiinsa ja siteerasi Raamattua, nasaretilaiset torjuivat hänet.

Matteuksen evankeliumi kuvaa:

”Jeesus sanoi heille: ’Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan.” (Matt. 13:57).

Kirjallisuutta:

• Jukka Parkkinen: Aasinsilta ajan hermolla (WSOY 2005)
• Maunu Sinnemäki: Raamatun sitaattisanakirja (Otava 1977)
• Maunu Sinnemäki (toim.): Lentävien lauseiden sanakirja (Otava 1989)
• Reijo Ylimys: Sattuvat sanat (WSOY 2007)

Teksti ja kuvat: Pirjo Silveri