Yhteiskunnassamme keskustellaan ääriliikkeistä, rasismista ja pelosta enemmän kuin pitkään aikaan. Eräänä päivänä radiota kuunnellessani kuulin haastattelupätkän tutkijasta, joka tutki holokaustista aikaa. Hän oli haastatellut iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat selvinneet tuosta ihmiskuntaa järkyttäneestä puhdistuksesta. Nämä ihmiset totesivat, että tässä ajassa on paljon samaa henkeä kuin ajassa ennen vuotta 1940.

Keltanokka on ’uuteen paikkaan saapuva uusi henkilö’, konkari puolestaan ’jollakin elämän alalla kokenut ihminen’. Synonyymeinä tutut mestari ja kisälli, noviisikin.

Mentoroinnin käsite tulee Kreikan mytologiasta. Lähtiessään sotaretkilleen Ithakan kuningas Odysseus pyysi kokeneen ystävänsä Mentorin ohjaamaan poikansa kasvua ja kehitystä.

Olen onnekas. Minulla on pitkä kesäloma.

Ennen lomia ihmiset kertovat mielellään lomasuunnitelmistaan. Monet aikovat tavata ystäviä, nauttia viiniä ja grillata hyvässä seurassa, mökkeillä ja pelata pelejä. Toiset toteuttavat ehkä lomamatkan kotimaassa tai ulkomailla.

Lomalla halutaan viettää laatuaikaa läheisten ja itsensä kanssa. Kaiken tekemisen ohella moni kertoo haluavansa lomallaan ottaa rennosti ja lepäillä.

Näkymätön vai näkyvä käsi?

Markkinat hoitavat kaiken! – Siinä iskulause, josta on tullut ohjenuora monen miehen talousajatteluun ja monen maan talouspolitiikkaan. Lähtökohtana on käsitys vapaiden markkinoiden kaikkivoipaisuudesta ja kyvystä tuottaa suurinta mahdollista hyvinvointia aivan itsestään.

Tapaan työssäni paljon vapaaehtoisia. Tavallisia ihmisiä.

On erilaisia tekemisen paikkoja, joissa vapaaehtoiset voivat toimia tiedoillaan ja taidoillaan.

Eräällä kurssilla kysyin osallistujilta, miksi he toimivat vapaaehtoisina. Syitä oli monia: halu antaa ja auttaa toisia, koska hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ja tutkimuksethan tämän todistavat: Omastaan jakamalla ja apua tarjoamalla me synnytämme – ei vain toiselle – vaan myös itsellemme hyvää mieltä. Kysyin jatkokysymyksen: ”Mistä tiedät, että apusi on ”oikeaa” apua toiselle?” Syntyi hiljaisuus.

Otsikon ajatus on tullut tutuksi monin tavoin työmatkoillani Afrikassa. Varsinkaan maaseudulla jumalanpalveluskaan ei aina ala kellonlyömällä vaan sitten, kun ihmiset ovat koolla.

Viipyminen voi johtua pitkistä kävelymatkoista ja tiellä kohdatuista ihmisistä. Siinä hetkessä he ovat tärkeimpiä, sillä kuulumiset on vaihdettava. Sitten riennetään kirkkoon.

Kuuntelen aamuisin radiota valmistellessani aamupalaa. Siellä tutut äänet ovat jutustelleet vuosia, toiset lyhyemmän ajan. Määrittelen juontajat tietynlaisiksi äänen perusteella.

Siskoni ja äitini soittivat minulle ja pyysivät tulemaan kotiin. Kieltäydyn, koska pelkästään itseni saaminen toiseen paikkaan siinä tilassa tuntui ylitsepääsemättömältä, ja kun yksin sairastaa, niin tuntee vain kivun, heikkouden ja järjettömän väsyn.

Lyhenteet tiivistävät keskustelua. Asiaan vihkiytymättömälle ne laskevat sumuverhon silmien eteen. Otsikon lyhenteet voidaan liittää hallituksen kaavaileman lainsäädännön arviointineuvoston työsarkaan. Ne on syytä kytkeä mihin tahansa päätöksentekoon, myös kirkon piirissä tapahtuvaan.