Syksy on jännittävää aikaa koulunsa aloittaville eskarilaisille ja ekaluokkalaisille. Vanhempien tunnelmia ovat latistaneet uutiset opetusta koskevista säästötoimista.

Se, mikä ylittää uutiskynnyksen, saattaa ylittää samalla ymmärryksen.

Syyskuussa 1945 keskipohjalainen emäntä väsyi taakkojensa kantamiseen. Hän tarttui kynään ja kirjoitti papille murheistaan, ennen kaikkea uupumuksestaan: ”Olen usein kuoleman väsynyt, mutta luulen, että se on enemmänkin sielullista laatua.”

Olen nähnyt suojelusenkelin. Hän oli pukeutunut jätesäkkiin. Kerron siitä tuonnempana lisää.

Tampereella kulkiessaan voi usein törmätä hymyileviin ja hyvässä järjestyksessä marssiviin liivijengiläisiin – eli useimmiten puistoon tai retkelle matkaaviin päiväkotilapsiin.

Kerroin miehelleni, että minusta tulee Silta-lehden kolumnisti.
– Hyvä ettei Iltalehden, vitsaili mies.

Pyeongchangin talviolympialaiset ovat vasta aluillaan. Kahvipöytäkeskustelut sen sijaan alkoivat jo viime vuoden marraskuussa, kun Suomen Olympiakomitea esitteli urheilijoiden asut tiedotusvälineille.