Jokapäiväinen leipämme

Ruoka herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Suomessa heitetään ruokaa kiloittain roskiin. Siinä ruoka on todella alennustilassa. Kotini ikkunasta olen nähnyt lähikaupan sulkemisajan jälkeiset asiakkaat. Roskiksella ruoka ei enää maksa, mutta se on erityisen arvokasta.  

Isoisoäitini, vuonna 1887 syntynyt Helmi suuttui, kun tuolloin teini-ikäinen äitini söi 1950-luvulla leipää lattialla maaten. Kymmenen lapsen äitinä Helmi piti ruokahetkeä arvossa. Helmin äiti oli nähnyt 1860-luvun suuret nälkävuodet.

Tahtoisin istuttaa Helmin hetkeksi television ääreen ja näyttää hänelle kaksi mainosta, joissa esitellään erään suomalaisen tehtaan juurespaahtoleipää.

Toisessa mainoksessa pikkutyttö istuu pöydässä nyrpeänä kasvislautasen äärellä. Vaivihkaa tyttö pudottaa lautasen lattialle ja nappaa tilalle paahtoleivän. Toisessa mainoksessa pieni poika ampuu lautaseltaan herneitä lusikalla. Hänkin syö mieluummin leivän.

Juju on siinä, että juuresleivän mukana lapsi syö kuitenkin kasviksia. Hymähdän mainoksen nirsoille lapsille, jotka heittävät tahallaan ruuan pois. Minulle mainos jättää kalsean olon. Helmi ei taatusti haluaisi siirtää mainosten halveksivaa suhtautumistapaa lapsillemme.

Kuinka moni nykylapsi tietää, että vielä sata vuotta sitten syötiin pakon edessä leipää, johon oli sekoitettu puunkuorta? Silloin ruokaa tuskin heitettiin maahan.  

Televisiossa pyörii myös toinen mainoskampanja, joka yrittää saada lapsia tarttumaan kasviksiin. Kasviksista on tehty kampanjaa varten jopa pehmoleluja.

Kuvittelen lapseni paapomassa Kiinassa valmistettua parsakaalipehmoa. Aika heviä tämäkin. Vähemmälläkin turhakkeilla selviää. Tyttäreni sanoo, että parsakaali on pieni puu ja pistää sen suuhunsa.

Keitä ne on ne sankarit, jotka auttavat meitä arvostamaan jokapäiväistä leipäämme? Kotitalousopettajia! Yksi ystäväni on sellainen. Hänelle on kunnia-asia, että tähteet käytetään tarkasti hyväksi. Luovilla ohjeilla rippeistä saa jalostettua uuden, herkullisen ruuan.

Ehkä jonain päivänä saamme katsoa televisiosta kokkikisaa, jossa elvytetään vaikkapa jouluruokien rippeet arjen aterioiksi.

Petra Heikkilä-Perkiö