Vuonna 2024 Sillan kolumnisteina toimivat Antti Pentikäinen ja Hannele Huhtala.
Pentikäinen toimii työelämäprofessorina Yhdysvalloissa George Mason yliopiston Carter Schoolissa. Samalla hän johtaa sovintoprosessien kehittämiseen erikoistunutta Mary Hoch Center for Reconciliation -keskusta sekä Think Peace -järjestöä.
Hannele Huhtala on tamperelaisen katulehti Roheen päätoimittaja ja osa-aikainen kustantaja tietokirjakustantamo Vastapainossa.
Olen nyt ehkä sen ikäinen, että tiedostan paremmin paikkani sukupolvien ketjussa. Ymmärrän, miten aiempien sukupolvien elämä on vaikuttanut minuun – ja miten kannan heidän vaiheitaan usein tiedostamattaan.
On valtavan upeaa huomata olevansa osa sukupolvien ketjua. Meidän elämämme tarkoitus ei siten koskaan ole vain tässä – vaan siihen liittyvät myös ennen eläneet ja meidän jälkeemme tulevat.
Ihmisinä teemme virheitä, sanomme pahasti tai vahingoitamme toista. Läheisten kanssa omia virheitä on pakko käsitellä. Vaikeneminen ja väistäminen ovat nekin käsittelytapoja, joskin silloin vastuu vaikeiden asioiden kohtaamisesta siirretään muille, usein tuleville sukupolville.
Armo on jotain, mitä kristillinen usko on minulle opettanut. Ihmisen perusluonteeseen armollisuus ei usein kuitenkaan istu. Ihmisen on usein vaikea kohdata omata raadollisuuttaan paljaana.
Olen tarkkaillut ja tutkinutkin väkivaltaa uskonnollisissa yhteisöissä. Olen yrittänyt auttaa eri yhteisöjä huomaamaan henkisen ja hengellisen väkivallan tuhoisia vaikutuksia, mutta en ole varma, olenko onnistunut siinä, tai tiennyt, mitä tehdä tilanteessa, jossa väkivaltaa ei haluta kohdata, vaan sen olemassaolokin saatetaan kieltää.
Turvallista yhteisöä on lopulta mahdotonta rakentaa tai ylläpitää, jos yhteisössä ei pystytä puhumaan avoimesti loukatuksi tulemisesta. Kun ihmisten tarve kuulua yhteisöön ja tulla hyväksytyiksi sivuuttaa rehellisyyden, annetaan lopulta lupa mielivallalle – jossa kadotetaan rakkaus ja sen tilalle hivuttautuu pelko. Ilman rakkautta meillä ei lopulta kuitenkaan ole mitään.
Kun tarkkailen omien esivanhempieni elämää, huomaan, että toisinaan kaikkein vaikuttavimmat ajatukset ja teot syntyivät elämän haurauden ja epätäydellisyyden tiedostamisesta. Eräs heistä, Hilja os. Niva (1862–1903), puhui lempeästä kristillisyydestä. Pienistä tiedonmuruista pystyn aavistamaan, mitä hän kenties koki ja oppi, mutta hänen löytönsä on vaikuttanut minuunkin.
Kolumneissani yritän kirjoittaa teille jotain omista haparoivista ajatuksistani ja löydöistäni. Joskus aiemmin sanani ovat olleet varmempia. Monille asioille en usein enää löydä sopivia sanoja. Luojamme puhuu kuitenkin edelleen ihmiskohtaloissa ja kansojen vaiheissa, niin myös luonnossa, ja hiljaisuudessakin.
Antti Pentikäinen
Pentikäinen toimii työelämäprofessorina Yhdysvalloissa George Mason yliopiston Carter Schoolissa. Samalla hän johtaa sovintoprosessien kehittämiseen erikoistunutta Mary Hoch Center for Reconciliation -keskusta sekä Think Peace -järjestöä.
Aiemmin hän on toiminut muun muassa Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajana, presidentti Ahtisaaren neuvonantajana sekä pääministeri Juha Sipilän erityisedustajana.
Istun ratikassa ja mietin, miten kuvailisin
itseäni ja sitä, miten näen yhteiskunnan ja Tampereen. Oman elämäntarinansa saa
näyttämään suoralta ja selkeältä kuin ratikanraiteet, vaikka tietysti se on
ollut täynnä remonttityömaita ja kiskoille ajaneita autoja pysäyttämässä
liikenteen. Puhumattakaan pitkistä valtuustokeskusteluista siitä, että
minnepäin jatketaan vai jatketaanko ollenkaan, ja kuka maksaa.
Synnyin nokialaiseksi, mutta Nokialta tieni kulki
Tampereelle lukioon, sitten opiskelemaan Turkuun media-alaa ja Helsinkiin
käytännöllistä filosofiaa. Pääkaupunkiseudulta löysin opiskelujen perään
mielekästä työtä: työskentelin toimittajana Voima-lehdessä ja myöhemmin päätoimitin Iso Numero -katulehteä vuosina 2015–2019. Molemmissa lehdissä keskiössä ovat olleet
kulttuuri ja yhteiskunnallinen elämä, näiden tarkasteleminen on ohjannut omia
elämänvalintojani ja uraani.
Juuri ennen koronaa minulle iski kai keski-iän
kriisi ja oli tehtävä muutoksia: jätin silloisen työni ja elämäni Helsingissä,
hyppäsin junaan ja muutin Tampereelle, lähelle vanhempiani ja sukuani. Syksyllä
2019 aloitin kustantajana Vastapaino-tietokirjakustantamossa Yliopistonkadulla.
Tampereelta löytyikin puoliso, ja sitten tuli
vauva. Vanhempainvapaalla se iski: nyt jos koskaan voisin perustaa oman
katulehden. Kaikki se, mitä olin oppinut Isossa Numerossa oli niin mullistavaa:
on mahdollista tehdä mielekästä aikakauslehteä, jonka myymisellä usea ihminen
pääsee parantamaan omaa tulotasoaan. Katulehti on myös tietynlaista
kaupunkiaktivismia: tavoite on muuttaa katukuvaa, nostaa esiin kysymyksiä
siitä, kuka kadulla saa olla ja mitä siellä saa tehdä.
Roheen perustajakumppaniksi löytyi Vanhan kirkon pappi Olli Viljakainen ja joukko järjestöjä. Siitä alkoi Roheen tarina. Ensimmäinen pirkanmaalainen katulehti ilmestyi huhtikuussa 2022, ja sillä tiellä ollaan. Katulehtityö pakottaa katsomaan kaupunkia sen heikommin pärjäävien kansalaisten näkökulmasta. Katulehti ei tietenkään ole ratkaisu ihmisen kaikkiin ongelmiin, mutta mahdollisuus tienata – todella matalalla kynnyksellä – itselleen rahaa tuo aika monelle toivoa.
Rohee toimii keskustassa Vanhalla kirkolla ja torstaisin Hervannassa yhteisökeskus L8:ssa. Katulehtityön myötä Tampereen kulmat ovat tulleet tutuiksi, ja järjestökenttä alkaa hahmottua. Olen päässyt tutustumaan ihmisiin, jotka tekevät työtä koko sydämellään. Roheen myötä olen tavannut ihmisiä, joiden elämässä on ollut tiukkoja käänteitä, mutta jotka ovat selviytymisen tiellä. Joka päivä kuulen jotain, mikä on ihanaa ja luo toivoa, mutta toisaalta usein myös jotain, mikä raivostuttaa ja saa toimimaan.
Katselen maailmaa siis yhteiskunnalliset ja
kirjalliset lasit päässäni. Itseni vien mieluusti joogatunnille, soijamaito-latelle
tai kirjakauppaan. Uusi lukupiiri on herätellyt kaunokirjallisuusharrastustani.
Perheeni vien mieluusti kirjastoon, taidenäyttelyyn tai ulkoilemaan Raholan
lähimetsiin. Tai sinne Nokialle mummulaan.
Hannele Huhtala
Katulehti Roheen päätoimittaja ja osa-aikainen kustantaja tietokirjakustantamo Vastapainossa