Eettisyys yhdistää auttajia
Korona-aika on näyttänyt verkko- ja puhelinauttamisen tarpeellisuuden, ja myös vapaaehtoisten määrä on kasvanut. Eettiset periaatteet, avun luotettavuus ja saatavuus yhdistävät tätä työtä tekeviä.
Idea Tampereen Eettiset Auttajat -ryhmästä eli TEA:sta syntyi kolmisen vuotta sitten Palvelevan Puhelimen toiminnanohjaajan Outi Niemen ja TampereMission Aamukorvan Anne-Mari Leppäsen pohdittua yksinäistä koordinointityötään.
– Ajatuksena on jakaa resursseja, hyviä käytänteitä ja kuulla livenä, mitä kuuluu puhelinpalveluille ja muille verkkoauttamisen työmuodoille Tampereen alueella, Niemi selventää.
– Itse koen, että teen työtäni todella yksin ja tarvitsen vertaistukea. Samalla saan tietää, mitä kentällä tapahtuu, perustelee Leppänen.
Tarkoituksena oli myös kartoittaa auttamismuotojen laajuutta ja tuoda sitä näkyväksi. Lisäksi yhteys mahdollistaa tiedon jakamisen auttamisen paikoista.
– Näissä työmuodoissa ollaan Suomen pulssilla. Näiden avun tarvitsijoiden olemassaolo ja heidän ajatuksensa pysyvät piilossa, mutta tässä työssä niitä kuullaan päivittäin. Yksi TEA:n merkityksistä onkin puhuminen niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole voimia tulla kuulluksi, Niemi perustelee.
– Tapaamisissa olemme vaihtaneet kuulumisia, pohtineet vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja hyviä käytäntöjä, jakaneet esitteitä ja kertoneet koulutusmahdollisuuksista. Myös koulutusyhteistyötä olemme tehneet, eli oman organisaation koulutuksiin on kutsuttu muita.
Tapaamisia on ollut kerran keväällä ja kerran syksyllä. Kevään tapaaminen oli sovittu Kriisikeskus Osviittaan, mutta se järjestettiin tilanteen vuoksi etänä.
Hyviäkin uutisia
Kevään poikkeustilanne muutti auttamisen muotoja. Aluejohtaja Katariina Westman Rikosuhripäivystyksestä toi hyviä uutisia: se saattoi laajentaa aukioloaan kevään ajaksi. Kesällä päivystetään taas arkisin kello 9–15, mutta normaaliin kello 9–20:n päivystykseen palataan jälleen 17. elokuuta.
– Puhelinpäivystysajan venyttäminen osui hyvään saumaan, koska apua tarvitaan nyt entistä enemmän, lähes kaksinkertaisesti viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.
– Minulla on tunne, että korona opettaa meitä toimimaan etänä. Ensi alkuun osa sanoi, että se ei tunnu luontevalta, mutta videoa opittiin nopeasti käyttämään. Tämä on hyödyllinen lisä työtapoihin, henkilökohtaisten kohtaamisten lisäksi.
Ikäihmisten keskusteluapua tarjoavassa Aamukorvassa uutisointi näkyi heti.
– Soittajat ovat olleet tyytyväisiä, että ollaan näissä poikkeusoloissakin tavoitettavissa. Olen saanut mukaan aika paljon uusia nuorempia päivystäjiä, joita on perehdytetty muun muassa netin kautta. Päivystäjien ikähaarukka on suuri, ja toisaalta tämä on myös Aamukorvan suola, Leppänen kertoo.
Uusien päivystäjien lisäksi entiset ovat ottaneet lisää vuoroja.
– Etäpäivystykseen siirtyminen on tuonut yli 30 vuotta toimineeseen Aamukorvaan lisää potkua. Myös muita kehittämisideoita ollaan toteuttamassa ja niistä tullaan tiedottamaan myöhemmin lisää.
Punaisen Ristin Nuorten turvatalo organisaatiossa siirryttiin koronan myötä kokonaan verkkoauttamiseen, mutta myös tapaamisiin kasvokkain päätettiin palata kesäkuun alusta:
– Turvatalo on mukana Sekasin-chatissa, jonne on tullut paljon innokkaita vapaaehtoisia ja uusia innovaatioita. Vapaaehtoisia on nyt noin sata, kertoo turvatalon johtaja Mari Uusi-Niemi.
Hän pitää hyvänä, että työtä tehdään monilla tavoilla. Turvataloon neljä viidestä asiakkaasta tulee jonkin tahon ohjaamina.
– Puhelinkontakti on usein se ensimmäinen, mutta osa haluaa vain chatata WhatsAppissa, osa videopuheluissa. Osa taas ei halua minkäänlaista digitaalista yhteydenottoa, vaan sanoo, että ottakaa yhteyttä sitten, kun voi tulla paikan päälle. Olemmekin järjestäneet kävelytapaamisia, joissa nuoret ovat voineet kertoa, mitä heille kuuluu.
Uutta normaalia hakemassa
Osviitassa pääpaino on kasvokkaisissa asiakastapaamisissa, joita ei koronan vuoksi tehty. Sen sijaan käyttöön otettiin keskustelut asiakkaiden kanssa videovälitteisesti ja puhelimitse. Osviitta päivystää myös Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa sekä Sekasin ja Solmu -chateissa.
– Osaa asiakkaista ymmärrettävästi harmittaa, etteivät he pääse juttelemaan asioistaan paikan päälle. Enenevässä määrin asiakkaat ovat kuitenkin varanneet video- ja puhelinaikoja, kriisityöntekijä Kristiina Mattsson kuvailee poikkeusaikaa.
– Ihan nopeasti näihin on solahtanut mukaan, ja yllättävän hyvin vapaaehtoiset ovat ottaneet uudet tavat asiakkaiden kohtaamiseen haltuun. Osa vapaaehtoisista tekee työtä kotoa käsin. Osa tauolla olleista vapaaehtoisista on aktivoitunut mukaan, ja puolestaan yleisten ohjeiden mukaan yli 70-vuotiaat ovat joutuneet vetäytymään työstä.
Palvelevassa Puhelimessa maaliskuun puoliväli lisäsi puheluita viidenneksellä ja chat-viestejä 15 prosenttia, ja kasvu on jatkunut. Seurakunnista löytyi nopeasti apua, ja tunnukset saatiin noin 40 uudelle päivystäjälle. Samalla vastaamatta jääneiden yhteydenottojen osuus on laskenut huimasti.
– Tekniikka on mahdollistanut uudenlaisen tekemisen ja kohtaamisen. Tämän myötä näkymätön työmuoto on muuttunut näkyväksi, ja viesti Kirkon Keskusteluavun tarpeellisuudesta laajenee, Niemi sanoo.
– On ollut suuri ilo huomata, että kriisin aikana löytyy joustavuutta ja notkeutta vastata hätään. Missään tapauksessa puhelin ei katoa työmuotona, mutta tätä kautta työtä pystyy kehittämään. Tärkeätä on, että työn laatu säilyy.
Myös valtakunnallisessa kriisipuhelimessa vastaamisprosentti on kasvanut. Osalle ihmisistä puhelinapu on helpompi tapa, ja myös Westman toivoo, ettei se katoaisi hienomman tekniikan myötä.
– Nyt kuitenkin helpommin hyväksytään, että tavataan videoiden välityksellä, ja ihmiset osaavat kysyäkin sitä. Aina ei tarvitse lähteä johonkin, eli näen tässä hyviäkin puolia.
Itsetuhoisuutta ja huonoa oloa
Hyvien uutisten vastapainona on itsetuhoisuuden nousu. Ehkä se on merkki pahan olon ja epätoivon lisääntymisestä, jota on ruokkinut tautitilanteen jatkuva kertaaminen mediassa.
Kriisityöntekijä Tarja Saurion mukaan itsetuhoisuus on ollut valtakunnallisessa kriisipuhelimessa enemmän esillä, samoin läheisten kuolemia varsinkin itsemurhan kautta on tullut useammin eteen.
– Kuoleman surutyöprosessit ovat kuitenkin aina olleet kriisikeskuksen arkea. Ehkä aihe on aktivoitunut nyt eri tavalla.
Saurion näppituntuma omasta asiakaskunnasta on, että aihealueet, joista ihmiset ottavat yhteyttä, eivät sinänsä ole paljon muuttuneet.
– Parisuhdeongelmat sekä vuorovaikutusongelmat perheen ja muiden läheisten kesken ovat ehkä vähän lisääntyneet, kun ihmiset ovat joutuneet olemaan eristyneessä tilassa. On yleistä pahaa oloa ja pelkoja, aihealueet kietoutuvat toinen toisiinsa. Kun asiakkaiden kanssa keskustelee, paljastuu muitakin traumaattisia asioita, jotka puolestaan nivoutuvat korona-asioihin.
Työntekijät ovat huomanneet, että keskusteluapu on lähtenyt aukaisemaan tulppaa niille poluille, joilla asiakas on sanonut pärjäävänsä. Asiakkaan kanssa kannattaakin puhua yhä uudelleen.
Vaikka julkisuudessa on ollut pelkoa lähisuhdeväkivallan lisääntymisestä, se ei ole näkynyt Rikosuhripäivystyksessä.
– Minusta tuntuu, että kun ihmiset ovat paljon suljettuna kotiin, ei varmasti ole helppo ottaa yhteyttä, mikä hillitsee yhteydenottoja, Westman miettii.
– Enemmän näkyy nettipetoksia ja verkkorikoksia, esimerkiksi olemattoman tavaran kauppaa ja rakkauspetoksia.
Westmania huolettaa se, että lapset ja nuoret viettävät nyt entistä enemmän aikaa Internetissä, mutta siellä ovat myös lapsia ja nuoria houkuttelevat pahat tahot. Asiakkaita taas huolettavat poliisin työtapojen vaihtelu eri puolilla maata sekä oikeusprosessien pitkittyminen.
Rikosuhreja tukevissa vapaaehtoisissa on myös paljon riskiryhmiin kuuluvia, jotka päivystävät kotoa käsin.
– Kesälomien alkuun on toivottu livetapaamisia.
Anonyymin auttamisen tarve näkyy Sekasin-chatissa.
– Ylipäätään ahdistuneisuus ja ikävä, ihmissuhdepulmat ja yksinäisyys. Auttamisessa pysyy hyvin kärryillä, mitä nuorten pulmat ovat, kertoo Uusi-Niemi.
Kuulluksi tulemista
Ihmiset ovat kiitelleet kuulluiksi tulemista.
– Kiitosta on tullut normaalioloissakin, ihmiset arvostavat ilmaista apua ilman lähetteitä tai diagnoosia. Mutta ehkä entistä useammin kuuluu: ”kiitos kun autatte”, Westman miettii.
– Aamukorvan vapaaehtoiset ovat olleet kiitollisia, kun saavat auttaa, se on virkistänyt heitäkin. Toisaalta heilläkin on tarve jakaa asioita, Leppänen sanoo.
Työntekijöiden ja vapaaehtoisten on muistettava omakin jaksamisensa.
– Emme voi auttaa, jos emme itse ole kunnossa, Saurio kiteyttää.
Yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus ovat tärkeitä. Se, että kaikilla olisi mahdollisuus päästä ja keino löytää avun äärelle, Leppänen summaa.
Hän pohtii myös, ovatko ihmiset vihdoin muuttumassa siihen suuntaan, että apua voisi kysyä vähän aikaisemmin. Kynnys on korkea.
– Ihmiset monesti sinnittelevät hirveän pitkään ja ajattelevat, että muilla on paljon raskaampaa, Mattsson sanoo.
TEA:ssa Mukana on jo toistakymmentä tahoa, eli myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Mielenterveysomaiset Pirkanmaan, Miessakkien Tampereen Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistyksen ja Pirkanmaan sovittelutoimiston väkeä, ja lisää mahtuu.
Eettisyys on auttamisen periaate.
– Osviitta on matalan kynnyksenpaikka paikka kaikille, kaikkia autetaan. Ei ole niin pientä asiaa, ettei voisi ottaa yhteyttä. Anonymiteetti on tärkeää, Saurio painottaa.
Vapaaehtoistyössä pyritään aina kohtaamisen onnistumiseen, huomauttaa Mattsson.
– Ollaan tässä hetkessä, kuunnellaan ja ollaan läsnä.
– Koko auttamisjärjestelmän laatu on varmistettua. Tietää, että kun tällaista apua tarjotaan, se on luotettavaa ja kunnollista.
Teksti: Asta Kettunen
Etiikka: näkemys oikeasta ja väärästä
Eettisiä periaatteita:
Asiallisuus, avoimuus, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, koskemattomuus, lahjomattomuus, luottamuksellisuus, oikeudenmukaisuus, osallisuus, rehellisyys, reiluus, syrjimättömyys, tasavertaisuus, toisten huomioon ottaminen, turvallisuus, vastuullisuus, yksityisyys, yksilön kunnioittaminen
Ammattietiikka: näkemys siitä, millainen ammatillinen toiminta on oikeaa ja hyvää sekä millainen on väärää ja pahaa. (Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Juujärvi, S.; Myyry L.; Pesso K. Gummerus, Jyväskylä 2007)
Lue lisää:
Palveleva Puhelin ja muu kirkon keskusteluapu
Ikäihmisten auttava puhelin Aamukorva
Rikosuhripäivystys (RIKU) parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa vaikuttamalla ja tuottamalla tukipalveluita.
Nuorten turvatalo Tampere (SPR)
Tampereen Nuorten turvatalo Facebookissa (SPR)
Sekasin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta 12–29
-vuotiaille.
Kriisikeskus Osviitta Pirkanmaa
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry