Harjun kirkkoherraehdokkaat tentissä

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli ja seurakuntaneuvosto ovat haastatelleet hakijat. Uusi kirkkoherra valitaan 3. helmikuuta. Valinnan tekee seurakuntaneuvosto. 

Harjun kirkkoherranvaalin aikataulu

• Sunnuntaina 9.1. klo 12 alkaen vaalipaneeli nähdään Harjun seurakunnan YouTube-kanavalla. Koronarajoitusten vuoksi vaalipaneeli järjestetään ilman yleisöä. Seurakuntalaiset saavat esittää kysymyksiä etukäteen. Niitä voi lähettää sähköpostitse:  harju.tampere@evl.fi
• Harjun seurakunnan verkkosivuilta voit katsoa lisätietoja
  
• Hakijoiden esittely- ja hartausvideot ovat nähtävissä Harjun YouTube -kanavalla.
• Keskiviikkona 12.1. päätetään soveltuvuustesteihin lähetettävät ehdokkaat.
• Kirkkoherra valitaan seurakuntaneuvoston kokouksessa 3.2. kello 17.30 Tesoman kirkossa. Valinnasta kerrotaan Tampereen seurakuntien verkkosivuilla.
• Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään 1.4.2022.

Jotta ehdokkaat tulisivat tamperelaisille tutuiksi, Silta on laatinut heille muutamia kysymyksiä.

TM, työnohjaaja, sairaalasielunhoidon johtaja, 57-vuotias 
Motto: Sydämellä näkee parhaiten.

1) Mainitse kolme tärkeintä arvoasi:

Armo, Yhteys, Kiitollisuus

2) Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?

Tärkeintä on välittää eri tavoin ilosanomaa Kristuksesta ja palvella avuntarpeessa olevia ihmisiä.

Varustaisin ja valtuuttaisin, yhdessä työntekijöiden kanssa, seurakuntalaisia laajempaan vastuuseen Kristuksen ja lähimmäisten palvelemisessa. Samalla korostaisin, että kaiken tekemisen lähtökohtana on levollinen oleminen.

3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?

Arvoissani en asetu kumpaankaan ääripäähän. Vastaukseni riippuu asiasta, mustavalkoinen ajattelu on minulle vierasta.

Samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen ei ole kirkon voimassa olevan avioliittokäsityksen mukaan mahdollista, mutta rukoileminen heidän kanssaan on. Toimin tässä ja muissa kysymyksissä kirkon kulloinkin voimassa olevien ohjeistusten mukaan. Toiveeni on, että kirkossa jokainen ihminen voisi olla turvallisesti sellainen kuin hän on.

4) Kuinka rakentaisit sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?

Eri tavalla ajattelevat ihmiset ovat kirkon rikkaus. Jos eriävistä mielipiteistä seuraisi riitaa ja toisten loukkaamista, siihen puuttuisin.

Rakentaisin sovintoa siten, että vaikeista kysymyksistä ei vaieta, vaan niistä käydään yhdessä keskustelua avoimesti, turvallisesti ja toisia kunnioittaen. Kokemukseni kunnioittavan keskustelun tilaisuuksista ja Erätauko-keskusteluista ovat olleet hyviä.

5) Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa, ja miksi?

Raamatussa on monta kohtaa, jotka ovat eri aikoina koskettaneet minua. Viime aikoina minulle on tulleet läheiseksi kohdat, jotka alkavat sanoilla: ”Minä olen…” Tärkeimmäksi nostan nyt kaste- ja lähetyskäskystä sanat, jotka sisältävät lupauksen: ”… minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

Nämä sanat ovat rohkaisseet minua omassa elämässäni ja liittyneet työhöni sairaalapappina, moniin rukoushetkiin potilaiden kanssa. Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikissa elämämme vaiheissa, hän ei hylkää meitä.

6) Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?

Kirkon on oltava siellä, missä ihmiset ovat. Kirkolla on työntekijöitä oppilaitoksissa, sairaaloissa ja monilla työpaikoilla. Koronapandemian aikana seurakunta on tukenut monia alueen ihmisiä ruoka-avun kautta.

Moni ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, ja kokoavaan toimintaan ei välttämättä ole helppo osallistua. Silloin seurakunnan, työntekijöiden ja vapaaehtoisten on mentävä sinne, missä ihmiset ovat, ja sinne, missä ovat avoimet ovet ihmisten kohtaamiselle. Yksi tärkeä paikka on myös verkossa käytävä keskustelu.

Ajattelen, että seurakunnan ei tarvitse järjestää kaikkea toimintaansa itse, vaan seurakunnat voivat liittyä alueen monien toimijoiden järjestämään toimintaan. Miten me yhdessä autamme ja tuemme alueen ihmisiä? Tällaista toimintaa on jo olemassa, ja voisimme kehittää sitä edelleen.

Harjun seurakunnan toiminnassa olen nähnyt monia ilahduttavia uusia avauksia. Tällaisia ovat muun muassa varhaiskasvatuksen järjestämä PikkuHelppi-palvelu lapsiperheille sekä hoivakodeissa ja vanhusten parissa toteutettava Soivaa hoivaa -hanke.

7) Miten seurakunnan tulisi kantaa vastuuta ympäristöstä?

Ihmiselle on annettu tehtävä: viljellä ja varjella maata. Kunnioitus luontoa kohtaan, kohtuullinen elämäntapa ja vastuullisuus ovat läsnä kirkon sanomassa.

Seurakunnassa meidän on ajateltava tulevia sukupolvia. Millaisen maailman me jätämme heille? Vastuu lähtee yksilötasolta. Miten itse toimin, millainen esimerkki olen ympäristön suojelemisessa? Seurakuntien antamalla ympäristökasvatuksella on suuri merkitys.

Kaikissa seurakunnassa tehtävissä päätöksissä ja niiden valmistelussa on huomioitava ympäristönäkökohdat.  Teemme konkreettisia päätöksiä ja toimenpiteitä ympäristömme suojelemiseksi. Seurakuntayhtymän kiinteistöstrategiassa on ympäristöasiat otettu huomioon. Ympäristövastuu on yhteinen.

Ympäristön suojelemisesta ja varjelemisesta olemme luultavasti yksimielisiä, mutta millaisia keinoja käytämme, ketkä ovat kumppaneitamme, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Tarvitsemme kunnioittavaa keskustelua aiheesta ja ripeitä päätöksiä, jotta yhteinen päämäärä ei vaarannu.

Ympäristön suojelemiseen liittyy helposti mielikuva jostakin luopumisesta, vaikeudesta ja rajoittamisesta. Sitäkin suojeleminen voi olla, mutta samalla se voi olla myös toivoa ja iloa luova asia.

Itseäni on ilahduttanut Tampereella ja myös Harjun seurakunnan alueella toimiva pyhiinvaellusTampere (pyhiinvaellustampere.fi), jonka toimijat ovat rakentaneet useita pyhiinvaellusreittejä kaupunkiympäristöön. Luonnossa sielu lepää.

Kimmo Kieksi

TM, Oulun Karjasillan seurakunnan aluekappalainen, viestintäpappi, aikuistyön vastaava, 48-vuotias
Motto: Rohkeasti omana itsenä.

1) Mainitse kolme tärkeintä arvoasi.

Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet.

2) Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?

Tärkeintä on välittää toivoa ja armoa, jotta meissä olisi tarmoa rakastaa lähimmäistä ja itseä, ja voimaa kohdata arjen kriisejä ja haasteita.
Olemalla aktiivinen kuuntelija ja keskustelija. Pyrkimällä avoimeen vuorovaikutukseen. Toimimalla vihaa ja syrjintää vastaan, edistämällä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Huolehtimalla, että kaikki ovat turvallisesti tervetulleita. Tunnistamalla ihmisten erilaiset tarpeet tarvita seurakuntaa.

3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?

Keskivaiheilla painottuen vahvasti arvoliberaalin puolelle. Pidän tärkeänä kirkon perinteitä kuten kirkollisia toimituksia. Samalla pidän tärkeänä, että ne ovat mahdollisia kaikille kirkon jäsenille. Raamattu on tärkeä, mutta tiedostan, että jokainen tulkitsee sitä omasta viitekehyksestä. Ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa tulkintaa. Elävä Sana puhuttelee eri ihmisiä, eri tilanteissa ja kaikkina aikoina. Kyllä, olen valmis vihkimään samaa sukupuolta olevan parin.

4) Kuinka rakentaisit sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?

Korostamalla sitä, mikä meitä yhdistää. Lähimmäisen rakkaus ja armo velvoittavat meitä kaikkia. Pyrin rehelliseen vuorovaikutukseen ja olemaan aktiivinen kuuntelija ja keskustelija. Vuoropuhelua voi harjoitella. Esimerkiksi Erätauko-keskustelut, yhteiset ateriat, kulttuuri ovat välineitä kohdata ja tutustua eri taustoista tuleviin ihmisiin.

5) Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa, ja miksi?

Kohta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat (Joh. 13:1–17). Kohta kertoo sen, miten Jumala odottaa minun elävän kristittynä ja toteuttavan kristityn velvollisuuttani ihmisten keskellä – välittämällä Jumalan rakkautta eli armoa.

Armo on minulle sitä, että hyväksyn ja kohtaan erilaisen ihmisen ilman ennakkovaatimuksia ja teeskentelyä. Jeesuksen esimerkki haastaa minua jatkuvasti kristittynä ja toimii ikään kuin peilinä kaikelle sille mitä teen.

Kohta puhuttelee minua, kun pohdin omaa tehtävääni seurakunnassa. Työ seurakunnassa aluekappalaisena tai tulevaisuudessa johtavana pappina ei ole minulle tavoiteltava itseisarvo – status, vaan väline toimia seurakunnan, sen alueen ihmisten ja työyhteisön palvelijana ja mahdollistajana, jotta toivon ja armon sanoma tavoittaisi ja koskettaisi mahdollisimman monia.

Tehtäväni on olla välittämässä toivoa ja armoa – juuri niitä asioita, joita Jumalakin haluaa meille antaa, ja joita olen saanut itsekin kokea. Siksi olen innostunut seurakunnan sanomasta ja tehtävästä, kiinnostunut ihmisistä ja minussa on sisimmässä aimo annos maailman parantajaa.

6) Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?

Ihmisten suhde kirkkoon on muuttunut nopeassa tahdissa ohuemmaksi niin sitoutumisessa kirkon oppiin, perinteeseen, toimintaan ja jäsenyyteen. Tämä ohut sitoutuminen ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä suhteessa hengellisyyteen ja elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin. Vaihtoehtoinen sekä omakohtainen ja -ehtoinen hengellisyys kasvaa.

Ihmiset odottavat kirkolta voimakkaampaa osallistumista ihmisten arkiseen elämään, osallistumista elämänarvoista käytävään keskusteluun, johon kuuluu yhtenä esimerkkinä huoli ilmastosta ja ympäristöstä. Ihmiset odottavat aitoa kohtaamista, joka heijastaa lähimmäisen rakkautta, kaikkien hyväksyntää, ihmisten auttamista, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta sekä aitoa tunnetta ja kokemusta siitä, että on tervetullut. 

Kaikki lähtee liikkeelle tunnistamalla ihmisten erilaisia tarpeita tarvita seurakuntaa. Tämä vaatii, että pyrimme aktiivisesti vuorovaikutukseen ihmisten ja juuri niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole vielä tai enää kirkon jäseniä, ja joita kirkko ei puhuttele.

Tämä tapahtuu olemalla läsnä ja saavutettavissa ihmisten arkisessa elämässä, kodeissa, työpaikoilla, koulussa, festareilla, kahviloissa ja sosiaalisessa mediassa. Käytännön esimerkkinä yhteydenotot alueelle muuttajiin tai syntymäpäivämuistamiset 20-, 30-, 40-, 50-vuotiaille ja niihin liittyvät tapahtumat ovat hyväksi koettuja tapoja vuorovaikutuksen ja yhteyden luomiseksi.

Toiseksi on tärkeää tunnistaa ihmisten erilaisia hengellisyyden ja henkisyyden kokemuksia ja merkityksiä sekä kannustaa ihmisiä hengellisen kasvun polulle, niin että ”tamperelaisen on mahdollista olla kristitty itselleen merkityksellisellä tavalla.” Tämä tapahtuu rohkeasti kokeilemalla uusia, hyödyntämällä ja vahvistamalla hyväksi koettuja toimintatapoja: esimerkkeinä monimuotoiset jumalanpalvelukset, pyhä tanssi, retriitit, keskustelupaneelit ja erilaiset kulttuuritapahtumat. Kehittämällä paikasta ja ajasta riippumattomia toiminnan muotoja verkkoon. Tärkeänä asiana avaamalla kirkkoja omakohtaiselle ja -ehtoiselle hiljentymiselle ja seurakunnan vapaaehtoisten ja järjestöjen monimuotoiselle toiminnalle.

Monikielinen ja selkeä viestintä sekä aktiivinen verkostoituminen edesauttavat uuden toiminnan kehittämisen ja kokeilemisen, yhteisten tavoitteiden toteutumisen ja ihmisten kohtaamisen. 

7) Miten seurakunnan tulisi kantaa vastuuta ympäristöstä?

Kunnioitus luomakuntaa kohtaan, kohtuullinen elämäntapa ja vastuullisuus nousevat jo kirkon perussanomasta. Siksi seurakunnan tulee näyttää suuntaa ja kantaa vastuuta ympäristöstä näkyvästi. Tarvitaan kannustusta ja kulttuurinmuutosta suhteessa omaan kuluttamiseen, tietoisuutta ja avoimia keskustelutilaisuuksia globaalista kehityksestä sekä tavoista omassa elämässä noudattaa kohtuullisuuden elämäntapaa, yhteisvastuuta maailman heikoimmassa ja köyhimmissä asemassa olevista sekä turhaa polarisaation ehkäisyä.

Tampereen seurakunnat ovat sitoutuneet Hiilineutraali kirkko 2030 -strategiaan, joka toimii hyvänä johtamisen välineenä, kun mietitään käytännön toimia talouden ja toiminnan suunnitelmissa. Lisäksi Kirkon ympäristödiplomi, jonka kautta myös Tampereen seurakunnat ovat sitoutuneet ympäristöhaasteeseen, tarjoaa hyviä käytännön välineitä.

Yhteinen huoli ilmastosta ja ympäristöstä koskettaa. Seurakunnan tehtävänä katsoa pidemmälle ja luoda toivoa. Yhteiset tavoitteet ja niiden toteutuminen, huoli luomakunnasta ja kauniin ympäristön säilyttäminen, ympäristökasvatus ja ympäristötekojen vahvistaminen kannustavat verkostoitumaan aktiivisesti niin yksittäisten ihmisten, paikallisten ympäristöjärjestöjen ja -yhteisöjen kuten Pispalan tai Hiedanrannan yhteisöviljelijöiden, kaupungin ja koulujen kanssa. Tapoja on monia.

Ilmastohuoli on globaali, ja siksi seurakunta voi kannustaa eettiseen kuluttamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan käyttämällä itse ympäristöystävällisiä ja reilua kauppaa tukevia tuotteita, tukea lähetys- ja kehitysyhteistyön kautta puiden istutusta ja ympäristökestävää maanviljelyä. Kehitysyhteistyön tavoitteessa tärkeänä välineenä on naisten ja tyttöjen koulutuksen lisääminen.

Seurakunnan tilaisuuksissa huolehditaan, että tarjolla on entistä enemmän kasvisruokaa, ja ruokahävikkiä pyritään entisestään vähentämään. Mahdollistetaan kaupunkiviljely myös seurakunnan pihoilla ja puistoissa.

Sähköpolkupyörät saatetaan laajemmin seurakunnan työntekijöiden käyttöön. Fossiilittoman sähkön käyttäminen kiinteistöjen lämmittämisessä on tavoitteena Tampereen seurakunnissa vuoteen 2030 mennessä.

Ympäristövastaava on Harjun seurakunnassa edistänyt ja kouluttanut esimerkillisesti kierrätyksessä ja lajittelussa. Kiinteistöjen korjauksissa on lisäksi huomioitu energiatehokkuus. Energiatehokkuus toteutuu myös, kun kiinteistöjä ei pidetä tyhjinä ja lämmitetä turhaan, vaan mahdollistetaan niiden entistä monipuolisempi käyttö ja tarjotaan niitä järjestöjen ja seurakuntalaisten omaehtoisen toiminnan käyttöön.

Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnassa on laadittu ympäristökasvatussuunnitelma osana seurakunnan ympäristöohjelmaa, ja että sen toteutus sisältyy seurakunnan toimintasuunnitelmaan. Pohjana voi toimia kirkkovuosi ja vuosittain toistuvat kirkkojen ja muiden tahojen ilmastoon ja ympäristöön liittyvät tapahtumat: Earth Hour ja valonmessu, Ekopaasto pääsiäispaaston aikana, Luomakunnan sunnuntai, liikkujan viikolla Autoton päivä ja hölkkäkirkko sekä etätyöpäivä esimerkkeinä. Näihin päiviin seurakunta voi omassa tiedotuksessaan ja toiminnassaan liittyä. 

pastori, työnohjaaja, kirkon työyhteisökonsultti, Ruoveden seurakunnan kirkkoherra, 49-vuotias
Motto: Pidä huolta.

1) Mainitse kolme tärkeintä arvoasi.

Inhimillisyys, luotettavuus, laikkien luotujen kunnioittaminen

2) Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?

Todistaa sanoin ja teoin Jumalan rakkaudesta ja sen avulla luoda yhteyttä sekä rauhaa ihmisten välille. Kirkkoherran johtamistehtävä on pitää huolta siitä, että kaikki seurakunnassa tehtävä työ palvelee tätä päämäärää.

3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?

Käytännön seurakuntatyössä nämä jakolinjat eivät tule esiin kovin vahvasti. Haluaisin olla niitä liennyttämässä, en vahvistamassa. Joskus näitä ääripäitä esillä pitämällä voimistetaan ennakkoluuloja ja luodaan tarpeettomia jakolinjoja.

Kirkon perustehtävä on pysyvä ja muuttumaton, ja tämän haluan säilyttää jatkossakin. Toisaalta seurakunnankin elämässä voi yhä olla tapoja, jotka estävät toisen ihmisen kunnioittavan kohtaamisen ja aiheuttavat kokemuksia syrjinnästä ja ylenkatseesta. Näissä toivoisin uudistumista ja ennakkoluulotonta asennetta niin itseltäni kuin työtovereiltani.

Kirkkomme ei ole vielä yhteisesti hyväksynyt samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Kirkkoherrana haluan pitää kirkollisessa keskustelussa esillä näkökulmaa, joka tekisi mahdolliseksi kaikkien avioliittoon aikovien vihkimisen. Jos kirkossa muutetaan avioliittokäsitystä tähän suuntaan, toimin luonnollisesti myös itse sen mukaan.

4) Kuinka rakentaisit sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?

Korostamalla meitä yhdistäviä asioita: Yhteistä uskoa, johon yhteinen kaste meidät liittää. Uskon, että sovinto rakentuu aidosta keskinäisestä kohtaamisesta ja yhteisestä tekemisestä. Siksi haluan rakentaa toimintakulttuuria, jossa kohtaamiset eri tavoin ajattelevien kesken ovat luontevia ja liittyvät osaksi seurakunnan perustyötä.

5) Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa, ja miksi?

”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1 Joh. 4:10)

Tämä kohta puhuu vahvasti ja ytimekkäästi Jumalan armosta. Usko alkaa hänestä ja on kokonaan riippuvaista hänestä. Kristuksen pelastustyö on Jumalan rakkauden kirkas kuva.

6) Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?

Työssämme keskeistä ovat ihmisten kohtaaminen ja tukeminen, ei paikka tai tila. Meidän on tärkeää entisestään vahvistaa niitä seurakunnan työtapoja, jotka jo nyt tavoittavat laajasti alueemme ihmisiä kokoavasta toiminnasta riippumatta: Esimerkiksi työ sosiaalisessa mediassa ja muualla verkossa, kotikäyntityö ja tapahtumat julkisissa tiloissa.

Samalla meidän on etsittävä uusia mahdollisuuksia kohtaavaan työhön ennakkoluulottomasti, kokeilevasti ja rohkeasti. Seurakunnan tulee vahvistaa kumppanuuksiaan ja hakeutua aktiivisesti yhteistyöhön monien toimijoiden kanssa. Näen uusia mahdollisuuksia myös sähköisten kanavien kautta tapahtuvan työn laajentamisessa, aktiivisessa osallistumisessa julkiseen keskusteluun ja seurakunnan viestinnässä.

7) Miten seurakunnan tulisi kantaa vastuuta ympäristöstä?

Seurakunnalla on tärkeä tehtävä ympäristökriisin kohtaamisessa. Vastuu luomakunnan hyvinvoinnista kuuluu kristilliseen uskoon. Meidän tulee yhdessä seurakuntalaisten kanssa etsiä uutta elämäntapaa, joka ei perustu kuluttamiseen vaan sisällöllisesti rikkaaseen ja merkitykselliseen elämään.

Seurakunta voi tarjota mahdollisuuksia ympäristön epävakaan tilan herättämien tunteiden käsittelyyn ja yhteiseen jakamiseen.

Seurakunnan toimintasuunnitelmassa olevien ympäristötavoitteiden tulee olla selkeitä ja mahdollisimman vaikuttavia. Harjun seurakunnan on tärkeää olla aktiivisesti mukana myös Tampereen seurakuntien yhteisessä ympäristötyössä. Seurakuntayhtymällä on ympäristödiplomi, joka edellyttää seurakunnilta ympäristötyön seurantaa ja jatkuvaa kehittämistä. 

Timo Waris

TM, Kenttärovasti-evp, Deep Lead -valmentaja, Kokemäen seurakunnan vs. kirkkoherra, 56-vuotias

Motto: Voimme päättää vain siitä, mitä teemme ajalla, joka meille annetaan!

1) Mainitse kolme tärkeintä arvoasi:

Usko Jeesukseen Kristukseen, Tee ihmisille niin kuin tahdot itsellesi tehtävän, Herra auta minua epäuskossani.

 

2) Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä omassa työssäsi?

Kirkon tärkein tehtävä on rakkaudesta lähtevä palvelu eli diakonia. Kirkkoherrana pidän esillä puheissa ja saarnoissa sekä käytännössä varmistamalla, että diakoniatyöllä on riittävät resurssit sekä että avun tarvitsija ja seurakunnan apu aidosti kohtaavat.

 

3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?

Olen keskitien kulkija. Minulla on ystäviä sekä konservatiiveissa että liberaaleissa. Viimeksi kirkollisissa vaaleissa olin Avara kirkko -ryhmän ehdokkaana. Haluaisin, että kaikki, jotka haluavat tulla vihityiksi voitaisiin vihkiä kirkollisesti. Kirkkoherran tulee kuitenkin olla sitoutunut yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin ja kirkolliskokouksen linjauksiin.

 

4) Kuinka rakentaisit sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?

Kirkon tulee aidosti olla moniääninen. Meidän on kohdattava toisin ajattelevia lähimmäisiä rakastavasti ja kunnioittavasti.  Kansainvälisissä tehtävissä olen tehnyt yhteistyötä eri kristillisten kirkkojen kanssa, jotka opillisissa kysymyksissä ovat eri mieltä meidän luterilaisten kanssa.

 

5) Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa, ja miksi?

Silloin pojan isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani” (Mark. 9:24)

Raamatunkohta kertoo isästä, jonka poika oli vakavasti sairas. Hän oli hakenut kaikilta mahdollisilta parantajilta apua, mutta kukaan ei ollut voinut heitä auttaa. Epätoivoisena isä kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta ahdistus on niin suuri, ettei hän kykene uskomaan Jeesuksenkaan apuun.

Jeesus kuitenkin parantaa pojan, koska hän näkee isän kaipaavan uskon. Meistä kukaan ei voi ylpeillä Jumalan edessä, mutta sinapinsiemenen kokoinen usko, jota välttämättä en itsekään näe, on pelastavaa uskoa.

 

6) Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen ihmisiä, joita kirkon perinteinen kokoava toiminta ei tavoita?

Vanhemmat eivät halua enää kastaa lapsiaan. Tähän on monia syitä: Kirkon arvomaailma vieroksuttaa. Kirkko ei mahdollista aitoa hengellistä etsintää. Kirkko ei herätä tunteita. Instituutioista halutaan pysyä etäällä.

Mitä siis seurakunta voisi olla milleniaaleille? Keskeinen kysymys on: Löydänkö seurakunnasta paikan, jossa voin olla kristitty itselleni merkityksellisellä tavalla?

Tähän voisi olla viisi erilaista mahdollista vastausta, jotka löytyvät kirkon yhteisöajattelusta:

1. Kirkkoyhteisöt, jotka rakennetaan jo olemassa olevien jumalanpalvelusyhteisöjen yhteyteen. Lisäksi perustetaan/tuetaan erilaisia messuyhteisöjä.

2. Seurakunta olisi mukana jo olemassa olevissa yhteisöissä. Kirkolla on pitkät perinteet esimerkiksi oppilaitostyössä ja sairaalasielunhoidossa, mutta mitä muuta tällainen liittyminen jo olemassa oleviin yhteisöihin voisi olla. Voisiko se olla liittymistä lähialueen puistoissa arkiaamuisin kokoontuvien lasten ja heidän huoltajiensa joukkoon tai urheiluseurojen taustajoukkoihin?

3. Yhteisöt, joissa seurakunta toimisi ”fasilitoijana”. Voisiko ajatella, että tulevaisuudessa seurakunta yhä enenevässä määrin tarjoaisi ihmiselle mahdollisuuden synnyttää omia yhteisöjään seurakunnan sisällä oman kiinnostuksen mukana? Seurakunta voisi olla tällaisissa yhteisön muodostusprosesseissa vaikkapa fasilitoijan roolissa, tai pelkästään tilojen tarjoaja.

Ihmiset saisivat konkreettisesti itse luoda sisällön omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan. Partio tai erilaiset aikuistuvien nuorten omat ryhmät ovat yhdenlaisia esimerkkejä tämänkaltaisesta yhteisöajattelusta.

4. Pop up -yhteisöt, joita voisivat olla vaikkapa erilaiset tempaukset, jotka synnyttävät hetkellisiä yhteisöön kuulumisen kokemuksia. Tällaisia yhteisöjä voisivat olla vaikkapa joululahjakeräykset, monenlaiset auttamistempaukset tai ilmastotekoihin keskittyvät ryhmät. Voisiko tällainen yhteisöajattelu seurakunnassa vahvistua ja tarjoaisiko se mahdollisuuden löytää merkityksellisyyden kokemuksia?

5. Verkossa tapahtuu monenlaista kohtaamista, vuorovaikusta ja yhteisöjen syntyä. Millä tavoin seurakunta voisi olla vahvemmin luomassa verkkoyhteisöjä ja liittymässä verkossa oleviin yhteisöihin? Voisivatko millenniaalit löytää verkossa muotoutuvien yhteisöjen kautta itselleen merkityksellisiä tapoja elää kristittyinä?

7) Miten seurakunnan tulisi kantaa vastuuta ympäristöstä?

Meidät on luomisessa asetettu viljelemään ja varjelemaan tätä Jumalan luomaa maailmaa, joka on Jumalan luomana pyhä. Seurakunnan tulee laatia ilmasto-ohjelma, joka antaa teologisia lähtökohtia ja käytännön suosituksia ilmastotalkoisiin.

Ilmasto-ohjelman keskeisiä lähtökohtia ovat kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. Kristinuskon tulee olla vastavoima kulutuskulttuurille, ja seurakunnan tulee arvioida oman toimintansa ilmastovaikutuksia. Seurakunnan tulee sitoutua kirkon hiilineutraaliustavoitteeseen ja hankkia omalle toiminnalleen Kirkon ympäristödiplomi, joka on seurakunnalle mahdollisuus suunnitella toimintaansa mahdollisimman ympäristöystävälliseksi.

Diplomiin liittyvässä arvioinnissa käydään läpi muun muassa jätehuolto, kiinteistöt, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus. Kasvatustyössä muun muassa vihreät riparit korostavat opetuksessa ja käytännön toteutuksessa ympäristöystävällisyyttä.