3.6.2020 10.00

Kasvatus otti digiharppauksen

Kasvokkain kohtaamisen käytyä mahdottomaksi kirittivät Tampereen seurakuntien nuorisotyö ja varhaiskasvatus tahtia uusien tekniikoiden käyttöönotossa. Sovellusten käyttämisessä sormi on mennyt välillä suuhun, mutta oppia on haettu niin koulutusvideoilta kuin toisilta samaan jamaan joutuneiltakin.

Nainen makoilee sohvalla kirja kädessä, ympärillä on leluja.
Kati Hiltunen kertoi etä-päiväkerholaisille satua pienestä veturista. Kuva: Heidi Nummelin

















Kun määräys kerhotoiminnan lopettamisesta tuli, alettiin Eteläisessä seurakunnassa välittömästi suunnitella kerhojen siirtämistä verkkoon. Uutuutena perustettiin Discord-palvelimeen virtuaalikerho e-Epot ja sille oma ohjesivusto.

– Tavoitteena oli vahvistaa läsnäoloa ja yhteyttä myös verkon yli. Oppia haettiin pelimaailmasta ja Bittileirin virtuaalitapaamisista, kertoo nuorisotyönohjaaja Jussi ”Kaapo” Kosonen.

– Virtuaalinen kohtaaminen ja yhdessä pelaaminen onnistuu hyvin myös verkon yli. Jo nyt pelejä striimataan ristiohjain-ryhmällä, ja kirkoissa järjestetään pelileirejä ja Lan-tapahtumia

– Pienemmät eivät vielä ymmärrä ja osaa olla läsnä. He tarvitsevat fyysistä kohtaamista ja leikkiä. Osalle vanhemmista yhdessä pelaaminen kerhossa saattaa olla "vain pelaamista", mikäli pelaaminen näkyy negatiivisena asiana.

Tietokoneohjelmassa maisemaa ja lelueläimiä.
E-epoissa yhteinen Minecraft-pelaaminen, virtuaalipelaaminen ja peli-striimaaminen ovat olleet suosittuja. Tässä on Minecraft-kerhon oma eläintarha. Kuva: Kaapo Kosonen

Pois omalta mukavuusalueelta

Uuden oppiminen on tuottanut iloa ja uudet toimintatavat puhtia. Työtä on riittänyt jopa enemmän kuin ennen, koska koronatilanne on muuttunut suunnitelmia jatkuvasti.

Messukylän seurakunnassa nuorisotyö on ollut etulinjassa, kun uusia teknologioita on otettu käyttöön. Onpa kuultu nuorten virtuaalikuoroakin.

Tuomiokirkon nuorisotyön käytössä ovat poikkeusaikana olleet Instagramin ja WhatsAppin lisäksi Snapchat, YouTube ja Discord-sovellukset. Viikon sisään on esimerkiksi päivystetty ja postailtu, pyöritty Instagramissa, pidetty lyhyitä hartauksia ja veisattu sekä järjestetty nuortenilta.

– Koululaisille tulee neljä kertaa viikossa sisältöä Instagramiin ja vähintään yksi video YouTubeen, kertoo nuorisotyönohjaaja Sanna Lehtisaari.

Some-suunnitelma luotiin heti poikkeusajan alussa. Sitä on kasvatettu ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun on mieleen tullut uusia juttuja, hän kertoo. Itse työskentely on sujunut mukavasti, ja innostusta on riittänyt.

– Alussa toki piti ottaa paljon uusia asioita haltuun ja alkaa miettiä sitä, miten järkevästi kaikki toteutetaan niin, että kaikille on hommia eikä kukaan kuormitu esimerkiksi editointitehtävissä.

– Olemme seuranneet iloiten myös muiden seurakuntien työtä ja kyselleet nuorilta, mitä he haluaisivat. Nuoret ovat jonkin verran osallistuneet tuotoksiimme, ja se on ollut tosi ihana juttu.

– Omalta mukavuusalueelta on joutunut poistumaan jokainen, opettelemaan uusia työskentelytapoja ja sietämään oman naaman jatkuvaa esilläoloa.

Välineet ja yhteydet ovat matkan varrella parantuneet.

– Discord-juttelut ovat olleet uusi aluevaltaus. Tilanteen myötä luotiin myös YouTube-kanava. Omien nuorille ja koululaisille tehtyjen videoiden lisäksi sitä kautta on jaettu materiaalia myös kouluille.

– Ihan yhtä hölmöjä meidän jutut on kuin livenäkin! Ja sanoma, sitä pystyy levittämään myös somen kautta monilla tavoin.

Naurava nainen viittoo vasemmalle.
Mitä enemmän työtä on tehty, sitä helpompaa, ergonomisempaa ja luontevampaa siitä on tullut, sanoo Sanna Lehtisaari. Kuva: Hannu Jukola
















Harjun seurakunnan varhaiskasvatuskin on tehnyt runsaasti videoita sosiaaliseen mediaan.

– On opeteltu videoimaan ja editoimaan, hankittu selfie-tikut ja mikit, yritetty opettaa tiimiä ja neuvottu seurakuntalaisia etänä. Tekijänoikeuksien selvittelyyn on myös mennyt paljon aikaa, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Kaisa Mattila.

Onnistumiskokemukset palkitsevat

Lastenohjaajat Taina Ovadia ja Sarita Paavola pitivät päiväkerhoryhmäkerran pikaviesti- ja videopuheluohjelma Jitsi Meetillä Lielahden kirkolta.

– Jitsi meeting on kaikin puolin hyvä kohtaaminen. Lapset näkivät toisiaan ja meitä ohjaajia. Palaute perheiltä oli positiivinen ja iloinen, kertoo Paavola.

Hän sekä lastenohjaaja Minna Mäkinen myöntävät some-maailmaan liittyvien esiintymisten ja tekniikoiden olleen isoja haasteita.

– On eri asia puhua livelähetystä aikuisille kuin yrittää ideoida lapsille riittävästi myös visuaalista katsottavaa. Lopputuloksiin on oltu tosi tyytyväisiä kuitenkin, sanovat lastenohjaajat Kati Hiltunen ja Heidi Nummelin.

– On opittu tekemään esimerkiksi animaatioita, joita voisi myös kerhossa lasten kanssa tehdä. Lelut on pesty samalla tavalla kuin ennen, he hymyilevät.

– Iloa on tuottanut se, kun video on valmis ja siitä on saatu työstettyä just sellainen, kun mitä haluttiin. Myös uuden oppiminen ja sovellusten asetusten löytäminen tuovat kovasti iloa.

– Naisteniltojen mahdollistuminen keskusteluyhteydellä ja palaute niistä. Tiimin mieletön hyppy tähän osa-alueeseen. Se kuinka uusia ohjelmia, alustoja ja kuvauksia on otettu haltuun ja osaaminen on kehittynyt huikeasti, listaa Mattila lisää ilonaiheita.

Vanhemmilta on saatu WhatsApp -videoista hyvää palautetta. Lapsetkin ovat välillä lähetelleet terveisiään kerhon ryhmään. Periaatteina ovat pysyneet perheistä välittäminen ja työn tekeminen suurella sydämellä.

Harjun seurakunnan varhaiskasvatus on ottanut haltuun myös videoiden jakamiseen keskittyvän alustan Instagram TV:n eli IGTV:n. Sieltä löytyy muun muassa lasten kerhohetkiä eli hetkisiä.

Punahupparinen nainen kuvaa kännykällä pöydällä olevia esineitä.
Harjun seurakunnan varhaiskasvatus julkaisi palmusunnuntain kertomuksen IGTV:n hetkisessä. Ensimmäisen koeversion editoi Heidi Nummelin. Kuva: Kati Hiltunen

Läsnä siellä missä ihmisetkin

– Uudet toimintatavat olivat ensin haaste, mutta myös mahdollisuus. Osa toimintatavoista jää varmasti käytäntöön myös korona-ajan jälkeen. Joissakin tilanteissa haaste on se, ettei näe keskustelukumppania, arvioi varhaiskasvatuksen asiantuntija Päivi Aumala.

Osallistumisen helppous ja ajattomuus ovat hyviä puolia.

– Monia kivoja juttuja on saatu kehitettyä; niistä pidetään kiinni myös poikkeusaikojen jälkeen ja hyödynnetään saatuja oppeja, lupaa Sanna Lehtisaari.

– Ei ole mitään syytä luopua hyvistä väylistä olla yhteyksissä ja tavoittaa nuoria. Some on isossa osassa nuorten ja aikuistenkin elämää. Siellä ne ihmiset ovat, ja meidänkin on hyvä olla läsnä, hän tiivistää.

Nummelin ja Hiltunen uskovat, että videointia käytetään lasten kanssa kerhossa tulevaisuudessa monissa asioissa, kuten hartauksissa, leikkien videoinnissa, dokumentoinnissa ja ulkoillessa.

– Ideoita on paljon. Ja lapset pääsevät myös itse tekemään.

– Enemmän voisi myös hyödyntää muiden jo tekemää materiaalia, lisää Mattila.

Nainen kuvaa kännykällä ikkunan läpi nallea. Ikkunassa on paperilintuja.
Tesoman kirkolta osallistuttiin #nallehaasteeseen koronan alkumetreillä. Nalleja kuvasi Heidi Nummelin. Kuva: Kati Hiltunen

Koponen kertoo, että lasten kerhotoiminnassa virtuaalikerhot eivät vielä korvaa fyysistä kohtaamista, mutta asenteet ja valmiudet muuttuvat pikkuhiljaa. Osa kerholaisista on jo toivonut, että kerho jatkuisi syksyllä.

– Pelitoiminnan ja -kasvatuksen lisääntyessä myös seurakunnan toiminnassa virtuaaliset toiminnot lisääntyvät. Silloin on hyvä olla mukana siellä, missä tapahtuu ja missä lapsetkin ovat.

Teksti: Asta Kettunen

Harjun varhaiskasvatuksen hetkiset ja muut tarinat IGTV:ssä


Palaa otsikoihin