Katulähetyksen pullakirkko kokoontuu ekumenian hengessä
Tampereen Katulähetyksen pystyyn pistämä pullakirkko kokoontuu ainakin toistaiseksi Hautainhoitorahaston omistamassa toimitilassa Kissanmaankatu 14:ssa sunnuntaisin puoliltapäivin.
Tuomiokirkkoseurakunta on luvannut järjestää toisen toimitilan, jos huoneisto myydään. Myös kalusteet on saatu seurakunnilta.
Viime vuoden alkupuolella perustetun yhdistyksen johtosääntö toteaa yhdistyksen toimivan Raamatun mukaisesti johdattamalla ihmisiä Kristuksen tuntemiseen. Niinpä asiaan kuuluvat hartaushetket päivän tekstin ja virsien kera.
– Yhdistys toimii erityisesti päihde- ja kriminaalityön alalla kristillisessä hengessä, kertoo puheenjohtaja Heikki Jussila.
Liikkeelle on lähdetty Sininauhaliiton alkupääomalla.
– Hallituksen jäsenet ovat sitoutuneet vuoroihin tämän vuoden loppuun asti. Tarkoituksena on saada pullakirkosta pysyvä, Jussila kertoo.
Hän on itsekin ekumeenisen toiminnan esimerkki, sillä hän on toiminut Mustan Lampaan vapaaehtoisena ja seurakuntien ehtoollisavustajana sekä Herättäjä-yhdistyksessä.
Paikan kalustukseen kuuluu Lampaan vanha piano, jota eläkeläis-kanttori Paavo Pitkäranta on luvannut silloin tällöin soitella.
Yhteistyökumppanina on myös elintarvikkeita lahjoittava kauppa, jolta ylijäämää haetaan vuorotellen Metodistiseurakunnan ja Saalem-seurakunnan teetupabussin kanssa.
– Elintarvikkeita viedään sinne, minne tarvitaan, Jussila tiivistää.
Pullakirkon jälkeen yli jääneet tuotteet jaetaan tarvitsijoille. Samoin ruokaa viedään avustettaville perheille.
– Tosi hyvä asia, kun joutuu elämään aika niukasti, eikä nämä jutut ole vieraita muutenkaan, kommentoi pullakirkko-ideaa Tommi Reijonen, joka on aiemmin käynyt myös Helluntaiseurakunnan ja metodistien tilaisuuksissa.
Franz Lindströmiä oli ensimmäisellä käyntikerralla koskettanut turvallinen kirkollinen ote, jonka aikaansaivat kynttilät, pieni tila ja päivän teeman läpikäynti.
Miehet kutsui mukaan Kimmo Holma, joka myös on mukana sekä Katulähetyksen hallituksessa että metodistien ja ev.lut. seurakuntien toiminnassa.
Laitosten ja nurkkien sekameteli-elämää
Molemmilla on kokemusta asunnottomuudesta elämänhistoriansa kulussa.
– Aikanaan elin kuusi vuotta yhtäjaksoisesti laitoksissa ja kadulla. Aika paljon elin kavereiden nurkissa, väliajat olin vankilassa katkolla, ja elämä oli yhtä sekameteliä. Joskus yövyin häkkikellareissakin, Lindström muistelee.
Huumeet olivat ongelma, mutta samanhenkisiltä löytyi aina luukku, johon mennä yöksi.
– Päihteettömyys oli tie pois siitä elämästä. Siihen aikaan myönnettiin laitoskuntoutuksia, ja kahden ja puolen kuukauden aikana ehti tulla raitista.
Reijonen kertoo eläneensä muutamia vuosia kavereiden nurkissa ja istuskelleensa rautatieasemalla.
– Sen jälkeen oli pieniä asunnottomuusjaksoja, kunnes pääsin Kotikartanolle.
– Toisaalta se aika tuntuu kaukaiselta, mutta ei liian, ettei totuus unohdu. Etten luule, että kaikki on mun omaa ansiota. Tänä päivänä olen avuksi muille, jos vain voin, varsinkin kun hoitopuoli on ajettu alas ja vastuuta työnnetään vain enemmän ruohonjuuritasolle, Lindström kritisoi.
Miehet kertovat, että Kauppahallissa tapaa entisiä Mustan Lampaan asiakkaita. Osa on löytänyt tiensä Huoltsuun ja osa ei.
Reijonen lisää, että Huoltsulla käy nykyään paljon nuorisoa. Ero Lampaan toimintaan on siinä, että kaupungin ylläpitämästä paikasta puuttuu talkoohenki ja -porukka.
Kaikille eivät käy samat ratkaisut
Tuetun asumisen paikkoja on Lindströmin mukaan tullut jonkin verran, mutta päihdepuolen alasajon myötä ratkaisut eivät usein ole kestäviä. Monista paikoista on tullut osakeyhtiöitä, jolloin asuminen on pitempiaikaista.
Tuettua asumista on Tampereen A-Killalla Härmälässä ja AlfaKuntoutuksella Hervannassa.
Päihdeongelmainen asunnoton on yleensä myös luottotiedoton.
– Monelle vuokranantajalle ei käy sosiaalihuollon maksusitoumus, vaikka sehän on valmista rahaa, Reijonen ihmettelee.
– Kaikille eivät käy samat asumisratkaisut. Pitäisi panostaa siihen vaiheeseen, kun ratkaisuja mietitään. Jollekin voi olla hyvä, että omaa vastuuta annetaan tosi nopeasti, mutta ei kaikille, Lindström painottaa.
Aiemmin, kun sosiaalityön maksusitoumuksien antajat tunsivat asiakkaansa, tämä arviointi oli helpompaa, hän miettii.
– Sossun puheille kyllä pääsee, mutta siitä lähetetään nopeasti eteenpäin, ja asuminen on Loisto-yksikön päätettävissä. Jos sattuu olemaan marraskuu, tulee pitkä viive.
– Loistoa on kritisoitu siitä, että päihdehoitoa ei saa, jos on asunnoton, mutta tuettuun asumiseen ei pääse, jos ei ole päihteetön. Tämä pattitilanne on jo lähtökohtaisesti lainvastaista, onneksi tähän ollaan puuttumassa.
Katulähetys on anonut määrärahaa vertaistukitoimintaan, ja haaveissa on ollut myös tilapäismajoituksen tarjoaminen. Hyväkuntoisten vaatteiden jakaminen on alkamassa ja retkiäkin suunnitellaan.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola