Keinoja uupuneiden nuorten tukemiseen löytyy

Opinto-ohjaajana Tampereen yhteiskoulun lukiossa työskentelevä Liisa Huhta kirjoitti kirjan lukiolaisten uupumisesta. Vaikka havahduttaminen ongelmaan onkin Uupuneet nuoret pärjääjät -kirjassa vahvasti esillä, on ratkaisujen tarjoaminen vähintään yhtä tärkeää.

Uudenlaisessa tilanteessa on täytynyt ja täytyy keksiä uusia tapoja toimia.

– Tosi paljon on tehtävissä. Käännetään näkökulma kohti myötätuntoa nuorten ja omaa jaksamista kohtaan. Tärkeää on myös esimerkiksi ryhmänohjaajan roolin vahvistaminen.

Vaikka paine osallistua kirjoituksiin kolmen vuoden jälkeen on kova, on opiskeluajan venyttäminen kolmeen ja puoleen tai neljään vuoteen jo hyvin yleistä. Niin tekee Huhdan lukiossa puolet oppilaista.

Penkkariajeluja edeltävänä päivänä Tampereen yhteiskoulun lukion aulaan oli tehty jäynää. Tämän jälkeen alkoi pänttääminen ylioppilaskirjoituksiin. Jos ne eivät onnistu täydellisesti, ei hätää: aina voi yrittää uudestaan, muuttaa suuntaa tai iloita jo saavutetusta ja jatkaa siltä pohjalta. Kuva: Asta Kettunen

Yksi stressitekijä ovat seitsemän viikon välein vaihtuvat periodit, jolloin nuorten on etsittävä uudelleen paikkansa ryhmässä ja tutustuttava uusiin ihmisiin. Ryhmien vaihtuminen ei tue jaksamista. 

– Lukiossa olisikin tärkeää käyttää edes vähän aikaa tutustumiseen jokaisen periodin alussa, Huhta sanoo.

Tuoreen lukiolaisbarometrin mukaan 60 prosenttia lukiolaisista kokee, että opiskelu on henkisesti raskasta. 31 prosenttia kokee ystävyyssuhteiden solmimisen vaikeaksi. Sosiaalisessa mediassa läsnäolo on muuttanut kaverisuhteiden solmimisen tapoja.

– Jos mielikuvat perustuvat someen, ei ehkä olekaan rohkeutta tavata kasvotusten.

TYKissä toimiikin monia pienryhmiä, kuten ”tykkäämö” ja muualta muuttaneiden ryhmät, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin.

Yhteiskunnallinen ilmiö

– Kyseessä ovat yksilötason ongelmat, mutta toisaalta iso yhteiskunnallinen ilmiö. Yhä isompi joukko oireilee, ja siitä on olisi tärkeä puhua. Korona-aika antoi lisäbuustia ilmiölle, joka oli olemassa jo sitä ennen. Toivottavasti asiantuntijoiden tutkimustuloksia kuunnellaan.

Opittavaa löytyy liikaa, ja teknologia koukuttaa: 

– Kaikki oppikirjat ovat digitaalisia, ja lisämateriaalia voi avata linkkien takaa loputtomiin. Aikuiset eivät voi syyttää nuoria, kun koko järjestelmä perustuu tähän. Aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä, että nuoret saavat riittävästi tukea.

Aiemmin ei ole ollut tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi. Nyt kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi vuonna 2021 lähes puolet lukiota käyvistä tytöistä koki uupumusasteista väsymystä. 

Huhta luottaa siihen, että asiaan tartutaan.

– Mitä enemmän on tietoisuutta ilmiön yhteisöllisestä luonteesta, sitä enemmän rupeaa tapahtumaan.

– Kun tästä puhutaan yhteiskunnan eri alueilla, jokin peruuttaminen tulee vääjäämättä. Mutta kasvavalla nuorella ei ole tietoa kuin tästä nykyisestä.

Mitä riemua! Vanhojen tansseista palaavat lukiolaiset kuvasivat toisiaan Hämeensillalla. Kuva: Asta Kettunen

Nykynuoret ovat älykkäitä ja sanavalmiita. Tunne-elämän kehitys on kuitenkin vielä kesken. Asioista puhumisen kynnys on madaltunut, joten tuki löytää tarvitsijan, kunhan resursseja vain on riittävästi. Opettajat ja muu henkilökunta pyrkivätkin Huhdan mukaan keksimään ratkaisuja ja järjestelemään vauhdista putoavien oppilaiden opintoja oman jaksamisensa rajoissa.

Uupuminen ei ole ainoa oire: ”Masentuneita, ahdistuneita ja paniikkioireilevia nuoria on koulussa niin paljon, ettei yksikään opettaja ole enää pitkään aikaan opettanut ryhmää, jossa kukaan ei oireilisi.” (Uupuneet nuoret pärjääjät, Bazar Kustannus 2022)

Myös armon sanoja

– Nuorten romaaneissani kulkee aina jokin teema; edellisessä se oli yksinäisyys, sitä edellisessä koulupudokkuus ja käsittelemätön trauma. 

Nyt Suomela työstää jo seuraavia kirjojaan, tällä kertaa virkavapaalla. Ennen tätä hän työskenteli työhön valmentajana, mutta takana on yli 20 vuoden kokemus seurakuntien nuorisotyöstä.

– Nuorten uupumus on ilmiö, joka huolettaa myös seurakuntien nuorisotyössä. Ilahduttavasti nuorisotyöntekijöiden tueksi on saatu ratkaisukeskeisen lyhytterapian ohjaajien koulutusta.

Ylipäätään ihmisiä vaivaa nykyään krooninen palautumisvaje. On tärkeää, ettei koko elämä näyttäydy kasvuikäisille pelinä, jossa on koko ajan päästävä seuraavalle tasolle. Sen sijaan on hyvä olla tarjolla toiveikkaita tulevaisuuden visioita ja voimavaroja tukevaa viestiä, Suomela pohtii.

– Jokaisen ihmisen elämässä on vaiheita, jolloin hän tarvitsee tukea ja turvaa. Jos voi kokea, että elämää kannattelevat korkeammat kädet, se tuo lohtua – ajatuksen siitä, että en ole yksin. 

Huhta lisää, että elämän isot arvokysymykset ovat aina läsnä nuorten elämässä. 

Jo kirjoittaessaan Suomela varoo sitä, etteivät hänen kirjojaan lukevat nuoret ahdistuisi vielä enemmän, vaan että lukeminen olisi rentouttavaa ja voimauttavaa.  

– Nyt puhutaan siitä, että nuoret lukevat vähän, mutta toivon, että lukeminen olisi vastapainoa, irrottautumiskeino. Olisi mukavaa, jos nuori löytäisi kirjan, jonka parissa hän haluaa hengata. 
Aikuinen voisikin auttaa nuorta löytämään mieleisiään kirjoja.

”– Mun on pakko ihan oikeesti puhaltaa tää peli nyt poikki. Vitsi, kun vois vaan nauttia elämästä, kokea ihania juttuja ja olla onnellinen.” (Kiss my juhannus, Karisto / Otava 2022)

Laura Suomela ja Liisa Huhta haluavat tukea nuoria siinä, että nämä muistaisivat puurtamisen ohella myös elää. Kuva: Hannu Jukola

Huoletonta aikaa?

Huhta on pohtinut, ruokkiiko uupumuksesta puhuminen ilmiötä lisää. 

–  On yritettävä tuoda esiin ajatusta siitä, että elämä kantaa. Rakennetaan tähän hetkeen hyvä elämä. Jos nuori näkee vaihtoehtoja, se auttaa.

– Nuoruuteen liittyy paljon oman itsen etsimistä, ja silloin olisi tärkeä olla myös aikaa miettiä syntyjä syviä, elämän tarkoitusta, katsella vaikka kattoon ja tehdä sitä, mikä vain tuo iloa. Liiallisen suorittamisen vastapainona pitäisi olla aikaa joskus vain lorvia, Suomela lisää. 

On kuitenkin päästävä selville, mitä nuoren elämässä oikeasti tapahtuu. Se ei aina ole helppoa, kuten Huhta kirjassaan kuvaa: nuori ei välttämättä ole myöntänyt itselleenkään, että jotain olisi pielessä. Ongelmista hän syyttää itseään. Vanhempia ei haluta huolestuttaa, varsinkin jos näillä on omia vaikeuksia.

– Jos nuoret näkevät, että aikuiset ovat kuormittuneita, he eivät halua kuormittaa heitä lisää, Suomela vahvistaa.

Huhta tarjoaa kirjassaan kymmenen ohjetta läheisille.

– Aikuisille haluan viestittää, että he jaksaisivat kuunnella ja kiinnostua asioista, jotka ovat nuorille tärkeitä.

Opettajan täytyy olla sensitiivinen, koska hän ei voi tietää, mitä kaikkea kenelläkin on meneillään.

– Se, millä tavalla nuorelta kysyy, suuntaa vastausta. Täytyy yrittää osata kysyä oikeanlaisia kysymyksiä.

”Mulle on ollut tärkeää, että on ollut joku, joka on kuunnellut.” (Uupuneet nuoret pärjääjät. Kirjaansa varten Liisa Huhta haastatteli 35 nuorta.)

Kolhuilta suojaavia tekijöitä ovat läheisten ja ystävien lisäksi opiskelutaidot. Itsetunto vahvistuu pientenkin edistysaskeleleiden huomaamisesta. Huhta on joskus antanut lääkkeeksi sen, että nuori tavoittelisikin kutosen arvosanaa.

– Suorittajalle tepsii tuo, hälläväliä-tyypille taas se, kun saa näkyviin oman pystyvyytensä, Suomela hymyilee.
Nuorille tarjotaan tietoa vaihtoehdoista.

– Tällä hetkellä korkeakouluopintoihin on enemmän väyliä kuin koskaan ennen. Monen laudaturin vaatimus koskee vain hakupainealoja: kymmeniin ammattikorkeakoulututkintoihin voi päästä cum lauden paperilla. 

Hän kannustaakin nuorta valitsemaan alan, joka kiinnostaa ja josta tämä haluaa oppia lisää. Myös vuosi kansanopistossa tai työelämässä ovat ihan hyviä vaihtoehtoja.

– Pitäisi saada paine pois siitä, että jo yläasteella täytyy tietää, mikä minusta isona tulee. Mielenkiinnon kohteet muuttuvat, eikä tarvitse pelätä, että tekee vääriä valintoja, vaan opintosuuntaa voi vaihtaa. Virhevalinta ei ole mikään lopullinen tuomio.

Toivon näköalojen esillä pitäminen ja avaaminen on tärkeätä. ”Sen sanoittaminen, että kaikki on vielä edessä”, muotoilee Laura Suomela. Kuva: Rami Marjamäki

Voimavaroja elämään

YMCA:n ja Tampereen seurakuntien yhteistyönä pyörivällä Messin pajalla nuoret ovat keräämässä voimavaroja koulunkäyntiin ja elämään.

– Messin paja on paikka, jossa nuori saa kokonaisvaltaista ja pitkäkestoista tukea. Monella on sosiaalista arkuutta, koulunkäyntiä rajoittavaa paniikkioireilua tai masennusta. Myös uupumus on yleistä, kertoo aikaisemmin Messin pajalla työskennellyt Suomela.

Usein elää ajatus siitä, ettei kellään muulla ole samanlaista. 

– Monta nuorta helpottaa kuulla, että he ovat normaaleja, he vain voivat huonosti.

Lukiolla oli yhteistyössä Messin pajan kanssa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ryhmä. Myöhemmin vastaava tuki on saatu lisäpanoksilla osaksi koulun toimintaa.

– Edelleen kuitenkin teemme Messin pajan kanssa yhteistyötä, Huhta lisää.

Työelämäpäivän vierailut auttavat huomaamaan, miten mutkittelevia polkuja ihmiset ovat töihinsä päätyneet.

Paineita löytyy myös ammatillisen opetuksen puolelta, jossa lähiopetusta on vähennetty. Suomelan mukaan työharjoittelussa voi tulla eteen ihan uusia asioita, ja silloin saattaa tulla tunne, ettei osaakaan.

– On tärkeää, että nuoret saavat turvallisia kokemuksia työelämästä. Sillä on todella iso merkitys, millainen kuva työelämästä annetaan.

Teksti: Asta Kettunen

32 prosenttia Nuorten tulevaisuusraporttiin vastanneista nuorista pelkää työelämän olevan liian raskasta.

Palaa otsikoihin