Kirkkohenkilö seurakuntaa johtamaan?
Kirkolliskokoukselle tehtiin viime vuonna aloite tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen nimikkeistöön siirtymisestä. Onko kirkko asiassa peränpitäjänä, ja pitäisikö nimikkeitä muuttaa?
Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä esiintyy seitsemän
yleistävää maskuliinista ilmaisua: luottamusmies, lakimiesasessori, asiamies,
virkaesimies, esimies, selvitysmies ja kirkkoherra.
1) Mikä sai teidät tekemään aloitteen?
Hiippakuntadekaani Ari Hukari: – Aloitteen taustalla on huoli kirkon kielen vieraannuttavasta vaikutuksesta. Kirkossa käytetty kieli heijastelee patriarkaalisia valtarakenteita. Kirkollisen hallinnon ja viestinnän puhetapa antaa piiloviestin epätasa-arvosta. Muuttamalla kieltä rakennamme yhdenvertaisuutta.
Tutkija ja tietokirjailija Olli Löytty: – Kieli vaikuttaa siihen, millaisena todellisuus meille näyttäytyy. Vain yhteen sukupuoleen viittaava nimike antaa vaikutelman, että tehtävä olisi tarkoitettu vain tuon sukupuolen edustajille. Asia on tässä mielessä yksinkertainen.
Aloitteessa todetaan, että kirkon säädöspohjassa esiintyvät ainakin lakimiesasessori, selvitysmies ja valitsijamies. Niille on olemassa sukupuolineutraalit vastineet: hiippakuntajuristi, selvittäjä tai selvityshenkilö sekä valitsija.
Yksi yleisimmin kirkon ja seurakuntien organisaatiopuheessa käytetty nimike on esimies. Sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus on käyttää sukupuolineutraalia nimikettä lähijohtaja tai esihenkilö. Esimiestyön sijasta tulisi puhua lähijohtamisesta.
2) Kannatatko kirkkoherra-nimikkeen muuttamista, ja mikä se voisi olla, Olli Löytty?
– Ymmärrän toki, että sanoihin liittyy paljon tunteita, ja kirkkoherran nimike voi olla tärkeä esimerkiksi työidentiteetin kannalta. Mutta onhan se niin sisältönsä kuin sävynsäkin puolesta jo sillä tavalla vanhahtava ja sotii tasa-arvoperiaatteita vastaan, että se ei millään sovi nykypäivän työelämään.
– Ajattelen nykyajan nuoria: millaisen kuvan seurakunnan toiminnasta antaa se, että niitä johtaa aina joku "herra"? Olisiko seurakunnan johtava pappi kenties sopiva nimike? Kirkkohallitus voisi järjestää yhdessä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa asiasta nimikekilpailun.
Kirkolliskokouksen yleisvaliokunta antoi mietintönsä edustaja-aloitteeseen. Se piti tavoitetta tasa-arvon edistämisestä myös kirkossa käytetyn kielen osalta hyvänä ja totesi, ettei laajempaa keskustelua sukupuolittuneista nimikkeistä kirkossa ole vielä käyty.
Mietinnössä mainitaan myös sukupuolen epäsymmetrinen merkitseminen (pappi – naispappi).
Kirkkohallituksen selvityksen mukaan esimerkiksi kirkkoherra-nimikkeen vaihtaminen neutraalimpaan nimikkeeseen olisi Euroopan neuvoston ja Suomen kielen lautakunnan suosituksen mukaista. Toisaalta huomautetaan, että kolmessa eri kyselyssä suurin osa vastaajista piti nykyistä terminologiaa edelleen käyttökelpoisena.
Yleisvaliokunta ei pitänyt tarpeellisena ryhtyä laajamittaisiin säädösmuutoksiin pelkästään nimikkeiden muuttamiseksi. Niiden tasa-arvoistaminen voidaan kytkeä osaksi muita säädösmuutoksia. Yleisvaliokunta esitti, että kirkkohallitus ryhtyy edistämään tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen nimikkeistön käyttöä kirkossa myös kartoittamalla käytössä olevia sukupuolittuneita nimikkeitä ja niiden vaihtoehtoja.
Kirkolliskokous päätti esittää, että kirkkohallitus ohjeistaisi seurakuntia ja kirkon keskushallintoa käyttämään tasa-arvoista kieltä viestinnässä ja hallinnossa niiltä osin kuin nimikkeet eivät ole ristiriidassa kirkon säädösten kanssa. Nimikkeitä muutettaisiin säädöksiä muuten uudistettaessa.
3) Onko vaarana, että nimikeuudistus jää tekemättä tai siirtyy pitkän ajan päähän, jos se sidotaan muihin uudistuksiin?
– En ole ollut vielä niin pitkään mukana kirkollisessa päätöksenteossa, että osaisin sanoa, kuinka suuresta vaarasta on kyse. Muutokset kirkossa näyttäisivät olevan pääsääntöisesti hitaita. Mutta onpahan nyt kuitenkin päätös, johon vedota tarvittaessa.
4) Millaista palautetta olette saaneet aloitteesta?
– Vain positiivista. Outoa kuitenkin oli, että kristilliset mediat eivät kirkolliskokouksen uutisoinnissaan kertoneet lainkaan tästä hyvästä, yksimielisestä päätöksestä.
5) Näetkö, että tasa-arvo-ajattelu on kirkossa viime aikoina edennyt?
– Riippuu näkökulmasta. Toisaalta yhden sukupolven aikana on tapahtunut huimia muutoksia, toisaalta muun yhteiskunnan kehitykseen verrattuna jotkin muutokset ovat tuskastuttavan hitaita. Tasa-arvoasioissa kirkon pitäisi jo sanomansakin puolesta olla tiennäyttäjä, ei peränpitäjä.
Teksti: Asta Kettunen
Kirkkopaimen, vikaari vai seurakunnanjohtaja?
Kirkkoherra-nimike esiintyy 70 kertaa kirkkolaissa ja 85 kertaa kirkkojärjestyksessä. Silta kysyi muutamilta ihmisiltä, pitäisikö esimerkiksi kirkkoherra-nimike muuttaa.
Ulla Ruusukallio, Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra:
– Osa aloitteentekijöiden esiin nostamista virkanimikkeistä olisi helpostikin ilman lakitekstimuutoksia muutettavissa sukupuolineutraaleiksi, mikäli asia nähtäisiin yhteiskunnassa ja kirkossa merkitykselliseksi.
– Toisaalta esimerkiksi luottamusmies-nimikkeen muutos tuottaisi hyvinkin paljon paperityötä monissa instansseissa.
– Minun korviini nykyiset virkanimikkeet eivät kalskahda huonoina, mutta yhden viranhaltijan mielipide ei olekaan se kriteeri, jolla tätä asiaa tulee arvioida.
– Omalla kohdallani kirkkoherra-virkanimikkeen saanti ilman vt. tai vs. etuliitettä on ollut 12 vuoden projekti, joten toivon kymmenen vuoden jälkeen voivani jäädä eläkkeelle nimenomaan kirkkoherran virasta.
Juha Itkonen, Messukylän seurakunnan kirkkoherra:
– En pidä nimikkeen muutosta välttämättömänä. Sanat ovat vain välineitä, joilla viitataan todellisuuteen, ja niiden merkitys muuttuu todellisuuden mukana.
– Kolmekymmentä vuotta sitten tuntui oudolta, että kirkkoherra voisi olla nainen. Tänä päivänä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Se on virkanimike virassa, jonka haltija voi olla kumpaa sukupuolta tahansa. Virkanimikkeillä on oma syntyhistoriansa, ja se ei sinänsä ole kannanotto mihinkään asiaan.
– Toisaalta kieli myös luo todellisuutta, ja siinä mielessä nimikettä voisi muuttaakin. Sukupuolittuneisuuden lisäksi sana ’herra’ viittaa maalliseen vallankäyttäjään. Tässä esimerkiksi ruotsin kielen kyrkoherde (kirkkopaimen) on lähempänä sitä, millaisella identiteetillä tehtävää tulisi hoitaa. Kirkolla on vain yksi Herra – Kristus.
– Jos nimikettä muutettaisiin, voisi
yhtenä vaihtoehtona olla englannista juontuva sana vikaari.
Tuula Harkonmaa, Tampereen seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, Eteläinen seurakunta:
– Mielestäni kirkossa on hyvä siirtyä tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen nimikkeistöön. Suomen kieli muuttuu ja elää yhteiskunnan mukana, miksi siis eivät virkanimikkeetkin.
– Kirkkoherran nimikkeenä voisi paremmin virkaa kuvaava nimike olla
esimerkiksi seurakunnanjohtaja (vrt. kaupunginjohtaja, kunnanjohtaja).
Kaija Jääskeläinen, seurakunta-aktiivi:
– Kirkkoherra-nimike pitäisi muuttaa, koska nimikkeiden tulisi olla neutraaleja.
– Uuden nimikkeen keksiminen on kuitenkin vaikea juttu. Voisiko olla seurakunnanjohtaja (vrt. kaupunginjohtaja), johtava pappi tai johtajapappi? Ylipappi olisi muuten hyvä, mutta sillä on jo paljon merkittävämpi merkitys.
– Toivottavasti muutos ei kuitenkaan
kaatuisi nimikkeeseen, joka muutaman vuosikymmenen kuluttua on jo muuttunut
kansan suuhun sopivaksi.
Teksti: Kirsi Airikka
(- Pyhättöä tarkoittava sana tuomio esimerkiksi sanassa tuomiokirkko juontuu latinan taloa tarkoittavasta sanasta domus, ja on lainattu suomeen ruotsin kielestä. Lähde: Kotimaisten kielten keskus)