Kirkolliset toimitukset ovat sujuneet
Kasteita on siirretty eteenpäin ja siunauskeskustelut käyty puhelimitse. Jumalanpalvelusten lähettäminen suoratoistona ja tallentaminen ovat onnistuneet myös amatöörivoimin, vaikka haasteita onkin tullut eteen. Muutamia hautaan siunauksiakin on striimattu, seurakuntien työntekijät kertovat.
Tarja Roivainen asiakaspalvelusta kertoo, että kasteita ja vihkimisiä on siirrelty eteenpäin jonkin verran.
– Ne, joita on pidetty, ovat pienimuotoisia henkilörajoitusten vuoksi. Osa vihkipareista pitää nyt toimituksen perheen kesken, he haluavat niin sanotun vihkimisen vahvistamisen myöhemmin. Kymmenkunta paria on siirtänyt vihkimisen ensi kesälle.
– Osa perheistä on kertonut ilmoittavansa lapsen nimitiedot Digi- ja väestötietovirastolle ja järjestävänsä kasteen myöhemmin. Mutta moni on pitänyt ja pitää jo sovitun kastetoimituksen.
Messukylän seurakunnan vs. kanttori Maaret Manni-Korven mukaan erityisesti surevien omaisten kanssa etäisyyden pitäminen ja kättelemisen välttäminen on tuntunut ikävältä. Käytännöt ovat kuukauden sisällä koko ajan tarkentuneet, jotta kaikkien tilaisuuteen osallistuvien tartuntariski minimoidaan.
Hän kertoo omaisten suhtautuneen erityisrajoituksiin ymmärtäväisesti, vaikka se tuokin lisähaasteensa surun kohdatessa.
– Siunaukset ovat olleet pieniä, intiimejä ja kauniita hetkiä lähimpien läsnä ollessa.
– Muutamia siunauksia on omaisten toimesta striimattu, ja se
on mahdollistanut suuremman joukon osallistumisen mistä tahansa. Monet omaiset
suunnittelevat erillisen muistotilaisuuden pitämistä myöhemmin.
Veisaamista maskissa
Varsinaisia vaikeuksia ei ole tullut eteen, vaikka virren veisuu hengityssuojaimessa onkin hankalaa, sanoo Eteläisen seurakunnan johtava kappalainen Antero Eskolin.
– Tärkeää on ollut valmistautua normaaliakin huolellisemmin kirkollisiin toimituksiin. Koska esimerkiksi hautaan siunaamisessa ainoa kasvotusten kohtaaminen on vain siunaustilaisuuden mittainen, ilman muistotilaisuutta, ja kun toimitusta edeltää toimituskeskustelu, joka käydään pääsääntöisesti vain puhelimessa, on puhutulla kielellä ja sen viestillä entistä suurempi merkitys.
– Kun puhelimessa on rakennettu lämmin ja turvallinen ilmapiiri, sen päälle pystyy rakentamaan koskettavan toimituksen.
– Emme voi kätellä emmekä tietenkään halata, mikä olisi surevien kohdalla erityisen tärkeää. Samoin muistotilaisuudet siirtyvät tulevaisuuteen. Olen luvannut osallistua niihin, jos sellaisia omaiset järjestävät myöhemmin ja jos minulla suinkin on mahdollisuus silloin aikatauluni puolesta tulla mukaan, lupaa Härmälän aluepappi Päivi Repo.
– Tässä tilanteessa puhelinsoitot kirkollisten toimitusten jälkeen ovat erityisen tärkeitä sureville, mutta toki myös muiden toimitusten osalta.
Eskolin kertoo siunauskeskustelujen sujuneen puhelimitse hyvin.
– Omaisilla on ollut aluksi mahdollista purkaa hätäänsä tästä tilanteesta, ja suruaan siitä, että vain osa rakkaista pääsee siunaustilaisuuteen mukaan. Toisaalta on yhdessä katsottu mahdollisuutta järjestää muistojuhla myöhemmin, pandemian hellitettyä. Keskusteluista on jäänyt hyvä mieli.
Puhelin ei kuitenkaan korvaa kohtaamista kasvokkain, huomauttaa Repo.
– Usein normaalioloissa vaikkapa siunauskeskustelussa voi paikalla olla useampia henkilöitä. Nyt täytyy toisinaan soittaa useampi puhelu, jotta voisi kohdata useamman omaisen.
– Kirkollisissa toimituksissa huomaa, kuinka esimerkiksi
sureville henkilömäärien rajoitukset, muistotilaisuuksien puuttuminen ynnä muut
muutokset ovat raskaita, vaikka ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä.
Ruotsalaisessa seurakunnassa on tehty sunnuntaisin ja hiljaisella viikolla joka päivä Facebook-hartaus, joissa katsontakertoja ollut yleensä vähän yli 100. Hartauksissa sen sijaan on ollut paikalla enintään 12 osallistujaa istuen harvakseltaan.
Kirkkoherra Kim Rantala on huomannut, että seurakuntalaisilla on ollut yksinäisyyttä, kun ei ole voitu tavata. Aktiiveille vanhuksille on soiteltu viikoittain, ja kirjekin oli tekeillä yli 70-vuotiaille.
Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota välimatkan lisäksi käyttämällä omia alboja. Virret on veisattu monisteista tai omista virsikirjoista.
– Arkkuhautauksissa vainajat siunataan haudalla arkun ollessa valmiiksi haudassa; omaiset eivät voi kantaa arkkua, Repo kertoo.
Ohjeistus on ollut selkeää, Eskolin myöntää.
– Toki niin kuin usein käy, ensin annetaan tiukempia ohjeita esimerkiksi toimitusten suojavarusteista, ja sitten käytäntöjä on voitu hieman helpottaa.
Myönteisiäkin yllätyksiä
Antero Eskolinille striimatut jumalanpalvelukset ovat olleet myönteinen yllätys.
– Kokemusta audiovisuaalisesta työskentelystä on seurakuntapapilla melko niukasti. Jollakin saattaa olla edellinen kokemus kameroiden edessä olosta pappisopintojen kurssien ikäinen. Tilanne haastaa oppimaan lisää.
Pastori Terttu Haikka oli tallentamassa nukketeatteri-jumalanpalvelusta Teiskon kirkossa ja pääsiäispäivän nauhoitusta Aitolahden kirkossa YouTubelle.
– Itse olen kokenut tämän ajan ja sen haasteet innostavaksi. Jotkut asiat tuovat mieleen mukavia tuulahduksia aikaisemmista ammateistani, joissa käsikirjoitin ja ohjasin videoita markkinointiviestinnän tarpeisiin. Tykkään käsikirjoitustyöstä ja kokonaisuuksien ennalta suunnittelusta.
– On tietysti ollut haasteita yhtäkkiä opetella monia uusia
teknisiä alustoja, ohjelmia ja järjestelmiä. Menin kriisiajan alussa myös
useisiin keskusteluapupalveluihin, kahteen puhelinpalveluun ja yhteen
tietokoneella tehtävään viestittelypalveluun. Mutta nyt osaan käyttää niitä
kaikkia ihmeellisiä alustoja ja vuorojen varausjärjestelmiä.
Iloa uuden oppimisesta
Iloa on löytynyt uuden työtavan nopeasta oppimisesta.
– Live-insta-hartauden lupasin pitää Messukylän nuorten instassa Allinntampere. Puhelimessa ei ollut edes Instagram-appia, ja soitin toiselle tyttäristäni. Puhelun päätyttyä minulla oli profiili tehtynä, ja olin hinannut itseni myös Messukylän nuorisotyön tilille. Olin jopa kuvannut testivideon omalla tililläni. En ikinä olisi uskonut, että teen tällaista.
– Toinen ilonaihe on tiivis yhteistyö työkavereiden, palveluiden päivystäjien ja ohjaajien kanssa. Tuntuu siltä, että monet ovat saaneet uutta tuulta purjeisiin uusien haasteiden edessä.
Manni-Korvelle suuri ilon aihe on se, että monenlaista hengellistä tarjontaa on nyt netissä paljon, ja se on tavoittanut eri-ikäisiä ihmisiä todella hyvin. Yhteen hiilen puhaltaminen on tuntunut hyvältä.
Yhteishengestä iloitsee myös Päivi Repo:
– Kun porukalla yritetään auttaa toisiamme uusissa asioissa. Ilon aihe on myös seurakuntalaisten ymmärrys ja joustavuus poikkeusoloissa.
Tekniikka on mahdollistanut myös uutta läheisyyttä:
– Nyt voimme ”vierailla” ystävyysseurakunnissamme eri maissa netin välityksellä, esimerkiksi meidän unkarilainen ystävyysseurakuntamme striimaaa jumalanpalveluksensa, tai englantilaisen ystävyysseurakunnan jumalanpalveluksen voi kuunnella soundcloudin kautta.
– Eteläisen seurakunnan Yhteisvastuu-konsertti Facebookin kautta onnistui meidän kanttorimme, Uuden verson ja muiden toimijoiden yhteistyössä Pispalan kirkosta. Rippikoululaisille, omaisille ynnä muille seurakuntalaisille voi jakaa myös netin välityksellä seurakunnan perustoimintaa.
Ruokkimisihme
Myös Manni-Korpi on huomannut, että kuvauksissa on joskus ilmennyt yllättäviä vaikeuksia.
– Armollisuutta tarvitaan, sillä jokainen tekee parhaansa haasteiden keskellä. Kirjastojen sulkeuduttua musiikkitoiveisiin on joutunut etsimään nuotteja muualta.
– Kriisin alussa valmistautumisaikaa jäi vähän. Tilanteen edetessä jokaista jumalanpalvelusta on suunniteltu tiimityönä paljon etukäteen, ja mietitty sille sopivaa muotoa. Jumalanpalveluksen toimittaminen nettiin on tässä laajuudessaan uutta, ja paljon on jouduttu opettelemaan nopealla aikataululla. Vajaan tunnin mittainen tuotos vaatii yllättävän paljon työtunteja, viestittelyä ja yhteistä suunnittelua.
– Tunne taltiointitilanteessa on myös erikoinen; kirkko on tyhjä, mutta hetki tavoittaa suuren ihmisjoukon. Siinä on jotakin samaan kuin pienen pojan eväissä: viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät ruokkimaan tuhannet ihmiset. Toivottavasti sama ruokkimisihme tapahtuu nyt netin välityksellä: pienen joukon toivon ja sanan kylvöstä riittää jokaiselle katsojalle ravintoa.
Kouluttautumiseen ei yllättävän tilanteen edessä ole ollut mahdollisuuksia.
– Samat ihmiset sekä kuvaavat, äänittävät, ohjaavat sekä toteuttavat jumalanpalvelukset ja jakavat sosiaalisen median kautta. Seurakuntalaisille on tärkeää oman seurakunnan striimattu jumalanpalvelus ja siellä tutun papin ja kanttorin näkeminen tai vaikkapa esirukouksessa kuulla poisnukkuneiden läheisten nimet, Repo kertoo.
Uusia tapoja jatkoonkin
Antero Eskolin uskoo, että kokouksia pidetään tulevaisuudessa enemmän sähköisesti.
– Sähköiset yhteydenpitovälineet ovat mullistanet monia tapaamisia, mutta toisaalta niissä jää aina jotain kokematta – yhteys.
Päivi Repo arvelee, että striimaukset ainakin jollain tahdilla jäävät osaksi tavallista seurakunnan toimintaa, ja sosiaalisen median käyttöä kehitetään edelleen.
Maaret Manni-Korpi huomauttaa, että musiikki tuo monelle iloa, lohtua ja toivoa.
– Toteutimme livelähetyksenä toivevirsi-illan, johon netin kautta osallistujat saivat toivoa virsiä, joita yhdessä lauloimme. Kaikkia toiveita emme ehtineet toteuttaa, joten tarjoamme vielä yhden illan toukokuussa.
– Kriisin jälkeen kirkossakaan kaikki ei ole samoin kuin ennen. Uudistuneesta toiminnasta varmasti osa jää elämään. Hyvistä asioista kannattaa pitää kiinni.
Teksti: Asta Kettunen
Virsilive 6.5. kello 19 Messukylän seurakunnan Facebook-sivuilla. Kanttorit soittavat ja laulavat toivevirsiä.