Kirkon tulee olla mukana ajassa
– Kirkko luo lohtua ja pysyvyyttä yhteiskuntaan. Mielestäni sen tulee kuitenkin pysyä mukana ajassa ja olla aktiivinen, miettii Eteläisen seurakunnan luottamushenkilö Anne Sällylä.
Liikunta-alan yrittäjä, toimittaja Anne Sällylä on ollut mukana Tampereen kunnallispolitiikassa 1980-luvun lopulta alkaen. Tampereen seurakuntien luottamushenkilö hänestä tuli viime seurakuntavaaleissa. Paikan hän sai sekä yhteiseen kirkkovaltuustoon että Eteläisen seurakunnan neuvostoon.
”Korkealentoinen
visioni on aina ollut halu tehdä töitä paremman maailman vuoksi, rakentaa
rauhaa sekä edistää oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Koska nämä upeat arvot
ovat yhtenevät kirkon arvojen kanssa, päättelin sopivani luottamustehtävään”,
kirjoitti Sällylä heti vaalien jälkeen Minun uskoni -kolumnissaan (Lempäälän-Vesilahden
Sanomat 9.10.2019).
– Suomen
moderni kirkko onkin kahtiajakoinen. Perinteisessä kunnallispolitiikassa riitelevät
vain asiat, eivät ihmiset, ja kokoukset pysyvät ammattimaisina näkemyseroista
huolimatta.
Sällylän mukaan jako uudistusmielisiin ja konservatiivisiin luottamushenkilöihin on seurakunnassa erittäin selkeä, ja se on merkinnyt kokouksissa henkilökohtaistakin vastakkainasettelua sekä kiistoja.
– Mielestäni toisen usko ei ole toista parempi, eikä uskoa voi mitata esimerkiksi kirkossa käynnin määrällä. Yllätyinkin vahvasta konservatismista modernissa, muuttuvassa ja maallistuvassa maailmassa.
Sällylä ottaa esimerkiksi naispappeuden, joka tuntuu edelleen olevan joillekin luottamushenkilöille erittäin vaikea asia.
– Oma tavoitteeni on ollut edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, ammattimaisuutta ja hyvää hallintotapaa.
Sällylän mukaan nämä arvot olivat koetuksella etenkin silloin, kun Eteläiseen seurakuntaan oltiin valitsemassa uutta kirkkoherraa.
– Tiukan äänestyksen jälkeen valinta ei mielestäni lopulta kohdistunut pätevimpään hakijaan, ja seurakuntaneuvoston jäsenistä kuusi jättikin päätöksestä eriävän mielipiteen.
– Pitkän luottamushenkilöurani aikana en ole koskaan törmännyt suoranaiseen henkilökohtaiseen kiusaamiseen, jota on saattanut nähdä seurakuntaneuvoston kokousten aikana. On hienoa, että vt. kirkkoherramme on ottanut asiakseen puuttua vähäisempäänkin henkilökohtaiseen kiusaamiseen ja epäammattimaiseen käyttäytymiseen.
Päätöksentekoa tulisi uudistaa
Anne Sällylää kummastuttaa kirkon päätöksenteossa myös se, että seurakuntaneuvostossa esittelijä ja puheenjohtaja ovat yksi ja sama henkilö. Kirkkoherra sekä esittelee että johtaa kokousta. Tapa on yleinen käytäntö, ja näin suositellaan myös kirkkolaissa.
– Mielestäni tässä on selkeää ristiriitaisuutta, sillä esittelijän voi olla vaikeaa olla neutraali ja puolueeton.
Kirkkoherralla on paljon vaikutusvaltaa, ja usein hän myös nauttii vahvaa luottamusta seurakuntaneuvoston jäsenten keskuudessa.
– Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa kirkkoherran esitystä. Käytännössä puheenjohtajalla on aina ensin puheoikeus. Samalla kun hän vastaa kysymyksiin, on puheenvuoropyyntöjen pitäminen aika vaikea tehtävä. Tähän pitäisi saada muutos, pohtii Sällylä.
Hän arvelee, että kirkkoherran tehtävätkin ovat muutoksessa tulevina vuosina.
– Vaatii hyvää pelisilmää ja joukkuejohtamista saada asioita oikeasti eteenpäin, ja neuvosto yhtenäiseksi monenlaisista uskonnollisista mielipiteistä ja eroista riippumatta.
– Nykyään kokouksia ei johdeta enää ylhäältä alaspäin, vaan kaikkia on kuunneltava, ja tarvittaessa on äänestettävä. Äänestystäkään ei saisi pelätä.
Anne Sällylä sanoo olevansa päätöksenteossa myös suorapuheinen ja kriittinen. Hän edustaa liberaalia suuntausta ja suhtautuu myönteisesti muutoksiin.
– Se ei ole kaikille mieleen. Mielestäni kirkon tulee kuitenkin pysyä ajassa mukana ja olla aktiivinen.
– Tiedän, että äänestäjäni ovat valinneet minut seurakuntien luottamustoimiin tuomaan uusia ja raikkaita, nykypäivää edustavia ajatuksia. Sillä tiellä aion myös jatkaa, vakuuttaa Sällylä.
Kirkko tekee hyvää
Seurakuntien päätöksentekoon liittyvistä pettymyksistä huolimatta Anne Sällylä arvostaa kirkkoa ja se toimintaa.
– Näen, että kirkko kokonaisuutena luo lohtua ja pysyvyyttä yhteiskuntaan. Kirkolliset toimitukset häistä hautajaisiin ovat monen ihmisen elämän tärkeimpiä ja liikuttavimpia tapahtumia.
Sällylä ihailee myös kirkkomusiikkia ja upeita rakennuksia.
– Kirkon auttamistyö on äärimmäisen arvokasta, etenkin näin koronakriisin aikana, korostaa Sällylä.
Luottamustoimet seurakunnassa ovat saaneet Sällylän pohtimaan ihmisten hengellistä elämää.
– Arvostan ja kunnioitan jokaisen omaa uskoa, ja kaikkia ihmisiä, joille Jumala on todellinen, ja johon ihminen haluaa olla yhteydessä jokapäiväisessä elämässä.
Uskontoja on maailmassa satoja, ja Sällylän mielestä jokaisella on oikeus uskoa mihin hän haluaa.
– Todellisuus on paljon laajempi asia kuin mitä konkreettisesti näemme – se on rakkautta, ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta. Usko ei paranna sairauksia, vaan lääketiede, mutta konkreettisen todellisuuden tuolla puolen on enemmän kuin ehkä aavistammekaan.
Hänelle on tärkeää pyrkiä tekemään hyviä asioita, ja olla rauhan puolella.
– Pyrin ajattelemaan ihmisistä hyvää ja luomaan ympärilleni onnellisuutta sekä itselleni sisäistä levollisuutta.
Teksti: Kirsi
Airikka
Anne Sällylä:
• Eteläisen seurakunnan luottamushenkilö, kokoomus: yhteisen kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsen (ensimmäinen kausi 2019–2022 menossa), Tampereen seurakuntayhtymän viestintäjohtokunnan ja Silta-lehden toimitusneuvoston jäsen
• Tampereen kunnallispolitiikassa vuodesta 1988 asti kaupunginvaltuutettuna ja varavaltuutettuna. Lisäksi jäsenenä useissa lautakunnissa. Tällä hetkellä Tampereen tarkastuslautakunnan jäsen
• Kotikirkko Hervannan lähikirkko
• Yhteiskuntatieteiden maisteri, toimittaja, liikunta-alan yrittäjä, työhyvinvointivalmentaja, teki Iltajumppa-ohjelmaa TV2:ssa koko 1980-luvun ajan, kirjoittanut useita kirjoja liikunnasta
• Neljän aikuisen tyttären äiti