Lähi-idän konflikti on ratkaistava
Israelin-Palestiinan lähes loputonta konfliktia on tulkittu ja tutkittu monista näkökulmista. Terhi Törmälehdon uutuusromaani He ovat suolaa ja valoa nostaa keskiöön kristillisen sionismin.
Suomen ja Israelin suhde on pitkä ja perinteisesti hyvinkin lämmin. Maassamme on varsin paljon Israelin ystäviä, jotka auttavat teoin, sanoin ja rukouksin juutalaisten turvapaikaksi perustettua valtiota.
Osa Israelin ystävistä tukeutuu ajattelussaan kristilliseen sionismiin. Kyseessä on uskomus, jonka mukaan juutalaisten paluu Pyhään maahan ja nykyisen Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 ovat merkkejä Raamatun profetioiden täyttymisestä.
Kirjailija Terhi Törmälehdon uudessa teoksessa pureudutaan kristillisen sionismin ilmenemiseen kahden henkilöhahmon kautta. Israelin tukeminen koko sielun voimin saattaa tietyissä olosuhteissa kärjistyä jopa väkivallan hyväksymiseksi.
Kristinuskon hyvinkin erilaiset ilmentymät ovat Törmälehdolle tuttuja jo lapsuudesta. Hän asui silloin Kainuun Paltamossa.
Pienelle paikkakunnalle tyypilliseen tapaan hän pyöri monenlaisissa kristillisissä kuvioissa.
– Kävin muun muassa viidesläisissä porukoissa ja vapaissa suunnissa.
Nuoruusajoista jäi kirjailijalle monenlaisia muistikuvia.
– Niitä ovat esimerkiksi virret, ja kohdat Raamatusta ovat jääneet mieleeni. Muistan myös sen tunnelman, joka monissa tilaisuuksissa oli.
Kibbutsista jäi kehollinen kokemus
Abivuoden jälkeen Törmälehto lähti pariksi syyskuukaudeksi kibbutsille Israeliin. Siitäkin kokemuksesta oli hyötyä He ovat suolaa ja valoa -romaanin kirjoitustyössä.
Kibbutsi oli vahva kokemus, josta jäi kehollinenkin jälki.
– Muistan edelleen, miltä tuntui tehdä fyysistä, raskasta työtä. Aamut Israelissa olivat kylmiä, ja päivät paahtavia.
Törmälehto miettii, että olisi aivan hyvin voinut jäädä Israeliin pitemmäksi ajaksi.
Toisin kuitenkin kävi. Hän palasi Suomeen opintojen pariin.
– Olin jonkin aikaa Oriveden opistolla ja sen jälkeen pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä.
Jo kibbutsisyksynä hengelliset kuviot olivat jäämässä pois Törmälehdon elämästä.
– Eivät ne jääneet pois mitenkään yhtäkkiä. Ehkä aloin ottaa yksittäisiä askeleita toisiin maailmoihin. Nykyisin en kuulu mihinkään seurakuntaan.
Uutta romaaniaan varten kirjailija halusi kuitenkin tietää, miten muu kristillinen kenttä suhtautuu kristilliseen sionismiin.
– Näitä näkökulmia olen kirjoittanut kirjan toisen päähenkilön puolison suuhun.
Kristillinen sionismi kiehtonut kauan
Terhi Törmälehto kertoo, että hänen kirjansa ovat syntyneet melko samantyyppisen prosessin kautta. On olemassa ilmiö, joka alkaa vetää häntä puoleensa.
Jo esikoisteoksessa Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava, 2017) herätyskristillisyys oli vahvasti läsnä.
Siihenkin oli jo tulossa mukaan Israel-teemaa, mutta kustannustoimittaja puuttui asiaan.
– Hänen mukaansa sen myötä romaani olisi tavallaan levinnyt liikaa. Silloin jo kuitenkin sanoin, että kyseisestä aiheesta kirjoitan joskus erikseen.
Romaania varten kirjailijan on tutustuttava aiheeseen mahdollisimman huolellisesti. Terhi Törmälehto teki pohjatyöt perusteellisesti myös uutta kirjaa varten.
Tutkimuksista hän haluaa nostaa esiin Timo R. Stewartin väitöskirjan, joka käsitteli suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoriaa.
Hän seuraili myös aktiivisesti useaa järjestöä, jotka toimivat kristillisen sionismin viitekehyksessä.
– Nettisivujen lukemisen lisäksi tilasin näiden järjestöjen lehtiä ja liityin maililistoille. Lisäksi katsoin lukemattomia saarnoja YouTubesta sekä tein pari matkaa Israeliin ja Palestiinaan.
Aikuiset, koulutetut ja keskiluokkaiset päähenkilöt
Romaanin päähenkilöt ovat noin kolmekymppinen sinkku Anu ja häntä jonkin verran vanhempi, perheellinen Susanna.
Molemmat ovat akateemisia ihmisiä sijoittuen vankasti keskiluokkaan. Anu on kieltenopettaja ja Susanna lääkäri.
Terhi Törmälehto kertoo, että hän halusi tietoisesti kirjaan aikuiset ja vakaassa elämäntilanteessa olevat henkilöt.
– Nuoren ihmisen kasvukertomus ei minua kiinnostanut, eikä myöskään herätyskristillisyyden näkeminen yhteiskunnassa jollakin tavalla marginaalissa olevien ihmisten asiana.
Anu lähtee Israeliin saatuaan merkin, joka kannustaa häntä niin tekemään. Matkan aikana hän kohtaa juutalaismiehen, jonka kanssa syntyy suhde nopeasti.
Mies-nimellä kirjassa esiintyvä henkilö ei noudata juutalaista perinnettä. Hän on Israelin nykyhallintoa vastustava liberaali ja haaveilee muuttamisesta Lontooseen.
Tämän roolituksen kautta kirjailija pääsee kuvaamaan joidenkin suomalaisten herätyskristittyjen suhtautumista juutalaisiin.
– Olen kuvannut tätä asennoitumista sanalla maskotisoiva. Se on erittäin ihailevaa, ikään kuin kyse ei olisikaan enää tämän maailman ihmisistä.
Anun rakkaustarinan kautta romaanissa nousevat esille myös Israelin sisäiset erot. Nainen majoittuu Jerusalemissa, jonka vanhakaupunki kiehtoo häntä käsityöliikkeineen ja ikivanhaa uskonnollista perinnettä edustavine asukkaineen.
Tavattu Mies puolestaan asuu dynaamisessa Tel Avivissa, jossa kymmenet tuhannet liberaalit osoittavat mieltä Israelin hallituksen oikeusvaltiota rapauttavia toimia vastaan.
Lääkärin radikalisoitumistarina
Romaanin toinen päähenkilö, lääkäri-Susanna, on jo pitkään osallistunut Israelin tukemiseen. Hän on ollut mukana muun muassa alija-työssä, jossa tuetaan eri puolilla maailmaa asuvien juutalaisten muuttoa Israeliin.
Suomalaiset ovat vuosien mittaan olleet mukana lähes parin sadan tuhannen juutalaisen muutossa Israeliin.
– Esimerkiksi Etiopiasta on tullut kokonaisia alija-lentoja, joita suomalaiset ovat osittain rahoittaneet, Törmälehto sanoo.
Susanna haluaa toiminnan naisena kuitenkin tehdä vielä enemmän. Hän hakeutuukin vapaaehtoistyöhön Länsirannan alueella sijaitsevaan laittomaan juutalaissiirtokuntaan.
Sieltä löytyy itsensä pioneereiksi ja uudisraivaajiksi mieltäviä hengenheimolaisia eri puolelta maailmaa.
Samanhenkisten seurassa Susannan asenteet tiukkenevat edelleen.
Kirjan loppua kohden pelkkä hedelmien poimiminen ei riitäkään hänelle, kun suomalaiskristitty vakuuttuu entistäkin enemmän siitä, että siirtokunnat ”ovat lännen viimeinen linnake, jossa ratkaistaan sen kohtalo”.
Kirjailijan mukaan Susannan tarinaa voikin lukea radikalisoitumistarinana.
– Omakin kokemukseni on se, että kun ihminen vaihtaa vieraaseen ympäristöön, hän voi helpommin ylittää rajoja.
Raja railona aukeaa, aviovuoteen keskellä
Romaanin valmistelutyö avasi Törmälehdolle sellaisten uskonnollisten toimijoiden maailmaa, jossa ollaan oikeasti elämää ja kuolemaa käsittelevien kysymysten äärellä.
– Susanna työskentelee paikassa, joka on toisaalta jumalaisen kaunis, mutta jonka kristilliset sionistit toisaalta näkevät olevan joka puolelta vihollisen uhkaama.
Kirjassa Susannalla on eräänlaisina peileinä kaksi erilaista henkilöä. Hänen puolisonsa Ville on luterilaisen kirkon pappi, joka vastustaa jyrkästi ja johdonmukaisesti Israelin laitonta toimintaa palestiinalaisia kohtaan.
– Ystävät vitsailevatkin, että ev. lut. kirkon liberaalien ja konservatiivien välinen raja kulkee Susannan ja Villen aviovuoteen keskellä.
Toinen äkkiväärää Susannaa haastava hahmo on Israelissa samaan aikaan matkustava Toimittaja, joka haluaa nostaa esille palestiinalaisten asiaa.
Siitäkin huolimatta journalistin tavoitteena on objektiivisuus. Käytännössä se osoittautuu tuskallisen vaikeaksi, kun rajua painetta tulee molemmista suunnista.
– Kirjani pohjatyötä tehdessä kävi selväksi, kuinka kovaa palautetta esimerkiksi toimittajille voi tulla, kun näistä aiheista kirjoittaa.
Logiikkaa voi ymmärtää, mutta toimia ei hyväksyä
Törmälehto on kirjoittanut fiktiivisen romaanin, mutta aiheeseen laajasti perehtyneeltä on pakko kysyä hänen omaa kantaansa Israelin ja Palestiinan konfliktiin.
– Israelia on painostettava päättämään sota. Ja Israelin miehitys palestiinalaisalueille on laiton. Se on saatava lopetettua.
Yksi osa miehitystä ovat siirtokuntalaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaiskyliin, joita Israel katsoo läpi sormien. Niillä pyritään tekemään palestiinalaisten elämä niin vaikeaksi, että he luovuttavat ja lähtevät pois.
– Kansainvälisen yhteisön pitäisikin tehdä vielä paljon enemmän tilanteen muuttamiseksi. Palestiinan valtion tunnustaminen on yksi askel, mutta se ei yksin vielä riitä, kirjailija miettii.
Törmälehto sanoo, ettei hyväksy kristillistä sionismia. Mutta vaikka hän ei hyväksy fundamentalismin logiikkaa, hän ymmärtää sitä.
– Fundamentalistikristityt toimivat omasta näkökulmastaan johdonmukaisesti. Toiminnan seuraukset vain ovat pahimmillaan tuhoisat.
Fiktiiviset henkilöt suojaavat ikävältä palautteelta
Koska Törmälehdon uuden romaanin aihe sijoittuu päivittäin uutisissa esiintyvälle konfliktialueelle, on pakko kysyä myös tulleesta palautteesta.
Joko kirjailijan sähköpostilaatikko ja sosiaalisen median kanavat ovat täyttyneet raivostuneista viesteistä?
– Yllättävänkin vähän on tullut ikäviä kommentteja. Kirjan lukeneilta on sen sijaan tullut mukavaa palautetta. Myös monet kristillistä sionismia tai tuota aluetta tuntevat lukijat ovat sanoneet kuvauksen olevan hämmästyttävän uskottavaa ja osuvaa.
Terhi Törmälehto huomauttaa, että kielteistä palautetta saattaa lievittää yksi seikka.
Hänen edellinen romaaninsa Taavi (Otava 2021) käsitteli sotasankaruusmyyttiä oikeasti eläneen henkilön, oman isoisänsä, kohtalon kautta.
Silloin kirjailijalle tuli yksi hyvin ikävä viesti. Siinä kerrottiin hänen häpäisevän Mannerheim-ristillä palkitun isoisänsä muiston.
– Uudessa romaanissani esiintyvät täysin fiktiiviset henkilöt. Jos joku tästä kirjasta suuttuu, hänellä voi olla siihen omat syynsä.
Teksti: Vesa Keinonen
Kuvat: Hannu Jukola